Marraskuun yllätysvieras

Ja toivottavasti ainoa laatuaan kuluvan vuoden osalta (ja mieluusti vaikka koko loppuelämän osalta)! Luonnon kiertokulku saattaa olla julmaa, kun pieni hämähäkkieläin joutuu huomaamaan, että sen valitsemalla kohde-eläimellä on yliluonnollisia voimia puolellaan, kuten sellainen vihreä punkkikoukku. Sen jälkeen ei kestä enää kauaakaan huomata, että matka jatkuu alas vessanpöntöstä surulliseen hukkumiskuolemaan. Kesän aikana vastaavan otuksen matka jatkui koirani iholta nenäliinaan, jonka jälkeen se kohtasi loppunsa sytkärin avulla nenäliinan korventuessa pieneksi mustaksi silpuksi. En ihan todella voinut parkkihallissa koiria treenatessani keksiä mitään järkevämpääkään tapaa hankkiutua siitä kuvotuksesta eroon!
Mutta on sekin julmaa, että pieni söpö tolleri joutuu iltalenkillään jonkun pahamaineisen verenimijän uhriksi ihan vaan tahtomattaan.  Ja vielä näin marraskuun lopulla! Eikö niillä oikeasti ole parempaa tekemistä? Eikö riitä, että ne vaanivat uhrejaan kesäisin, kun kaikki on ihanaa ja aurinko paistaa? Miksi niiden täytyy tulla vielä pisteenä iin päälle silloin, kun jo valmiiksi masentaa, on tihkusade, pimeää, kylmää ja rapaista? Yyyh.
0

3 kommenttia artikkeliin ”Marraskuun yllätysvieras

  1. Voi pientä tolleria! Ja voi tuota punkki-ötökkää, josta tulee joku pieni ja kiukkuinen angry bird mieleen 😀

  2. Kettu, olen siis ilmiömäisen lahjakas, sillä parilla viivalla aikaan saamani luomus muistutti sinua heti maailmankuulusta brändistä! 😀 Mutta ihan totta, voi pientä tolleria! Se on varsinainen punkkimagneetti. 🙁 Ei Elna vaan! Eikä Remu.

    Tiina, niinpä! Ihmettelin itsekkin ensimmäisenä, mikä näppylä Inton silmäkulmaan on kasvanut hetkessä kunnes hiffasin mistä oikeasti on kyse! Tulis nyt reippaasti ne pakkaset!!!

Vastaa