Koiraharrastusta parhaimmillaan – asioita, joita en osannut odottaa

Asioita, joita en osannut odottaa

Korvat höröllä, silmät täynnä uteliaisuutta olemme istuneet aloillamme ja kärsivällisesti katsoneet, mitä elämällä on meille tarjota. Nöyrinä, mutta äärettömän kiitollisina niistä mahdollisuuksista, joita se on lopulta päättänyt tarjota. Tiedäthän, et saa sitä koiraa jonka haluat, vaan sen, jonka tarvitset.

Palaan vielä ajatuksissani viime vuoteen, joka oli täynnä koirieni terveysongelmia. Erityisesti Olmin, mikä oli tilanteena erityisen vaikea käsittää, sillä Olmi oli vielä pentu, ja olin juuri ottanut sen täyttämään harrastuskaverin virkaa. Olmi oli vuosien haaveideni tuotos, joka osoittautui hyvin pian epäkelvoksi harrastuskaveriksi.

Niistä ajoista on päästy pitkälle, ihan kaikilla tasoilla. Kaikki koiran kuntouttamiseen käytetty aika on tuottanut tulosta niin omalla mentaalitasollani, kuin myös koiran osalta fyysisesti. Näin jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän, että jokainen metsäkuntoradalla käytetty hetki, jokainen koirauima-altaan reunalla kannustettu sekunti ja jokainen kirpaisevan kallis osteopatiakäynti on auttanut ennen kaikkea minua henkisesti selättämään ongelmat ja pääsemään niistä yli. Voin vilpittömästi sanoa, että olen tehnyt kaiken minkä voin ja se riittää. Näin on hyvä, sillä koiralla ei näy kipuja arjessa.

Olen kiitollinen siitä, että Olmin menneisyys ei näy arjessa – ainoa asia, josta voi päätellä sen historiaa, on sen korotettu ruokakuppi, sillä se ei pysty kumartumaan varpaidensa ääreen sellaiseen ruokailuasentoon, missä muut koirat syövät. Lukuun ottamatta sitä ja sen hiukan erikoisilta näyttäviä varpaita se on kuin mikä tahansa nuori koira, ja se on jotain, mistä voin olla ylpeä, kiitollinen ja onnellinen.

toipuminen

Eikä siinä vielä kaikki, legendaarista ostoskanavaa lainatakseni. Välillä ihmeitä tapahtuu, myös sellaisia, jotka nostavat hymyn huulille.

Elokuussa Olmi juoksi Kaupin vinttikoiraradalla ensimmäisen soolokokeensa, 280 metriä aikaan 20,19 sekuntia ja sittemmin kesän viimeisen tuloksen 19,92 sekuntia samalle matkalle. Et voi olla kuulematta ylpeyttä äänessäni, kun kerron, että tähän on tultu. En olisi alun perin uskonut koiran kestävän sellaista, mutta yllätyksekseni koira on kestänyt radan hyvin, se on osoittanut lahjoja lajia kohtaan ja ennen kaikkea se nauttii juoksemisesta suunnattomasti.

Kaupin vinttikoirarata on alustaltaan upottavan pehmeää hiekkaa, joka on omiaan Olmin erityisten tassujen alle. Koira juoksee yhden illan aikana vain yhden ainoan ovaalin, joten operoitujen varpaiden rasituksen kannalta se on paljon hellävaraisempi, kuin esimerkiksi tavanomainen metsälenkki laskuineen ja nousuineen toisinaan kivisessäkin maastossa, tai vaikkapa pitkä lenkki asvaltilla.

Olmi vinttikoiraradalla

Kärsivällisyys ja nöyryys, sekä odottamattomat ihmeet eivät ole ainoita asioita, joita Olmi on tuonut mukanaan. Olen Olmin myötä tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin – vinttikoiraharrastajiin läheltä ja kaukaa – ja osasta heistä on tullut niin läheisiä, että olemme jopa tehneet yhdessä kesäretkiä Porvooseen ja yhteisiä treenimatkoja toiselle paikkakunnalle. Nykyisin meillä on melko tiivis porukka whippetharrastajia, joiden kanssa paitsi treenaamme ja lenkkeilemme, jaamme myös ihan arkisia ajankohtaisaiheita iloineen ja suruineen.

Tämä taisi sittenkin mennä paremmin, kuin koskaan osasin odottaa. Juuri tällaista koiraharrastus parhaimmillaan on: innostavaa, yhteisöllistä ja ennen kaikkea – täynnä ihmeitä.

koiraharrastusta parhaimmillaan

10

4 kommenttia artikkeliin ”Koiraharrastusta parhaimmillaan – asioita, joita en osannut odottaa

  1. Olen niin kauan odottanut päivitystäsi Olmin tilanteesta, olen niin onnellinen teidän puolesta että parantuminen on edennyt nuin hyvin! Kaikkea hyvää jatkoon! ♡♡

    • Kiitos! Pahoitteluni hiljaiselosta, kuntoutus ja sittemmin uusi työpaikkani on vienyt kaiken vapaa-ajan. Nyt arki on kuitenkin tasoittunut.
      Hyvää alkavaa talvikautta Anni, ja kiitos kommentistasi. 🙂

  2. Ihanaa että olet ehtinyt kirjoitella pitkästä aikaa! 🙂 Minä myös olen kovasti odotellut teidän kuulumisia. Ihana kuulla, että kova työ on tuottanut tuloksia ja Olmi voi noin hienosti! Meillä Ekku-tollerilla todettiin selässä alkavaa spondyloosia, joten täälläkin hoideltiin kipuja ja nyt jumppaillaan päivittäin. Onneksi koirien kanssa tulee aina välillä niitä seesteisiäkin jaksoja, jolloin kaikki sujuu, niin sitten taas jaksaa ne hankalammatkiin päivät paremmin. Mukavaa loppuvuotta!

    • Kiitos kommentistasi ja anteeksi, että vastaamisessa on taas kestänyt! (En ymmärrä, miten minulta toisinaan menee ohi ilmoitukset uusista kommenteista!)

      Tsemppiä Ekulle – sanoppa muuta, niistä hyvistä hetkistä sopii kyllä olla kiitollinen. Mukavaa loppuvuotta teillekin – ja iloista joulunodotusta!

Vastaa