Tämä vuosi ei tunnu reilulta

Yö oli levoton. Vanha noutajaherra Into heräsi puolen yön jälkeen, vaelteli ja puhisi. Se ei tuntunut löytävän hyvää asentoa, jossa se voisi jatkaa tavanomaisesti sikeitä uniaan ja niinpä sen kynsien rapina kantautui ympäri asuntoa siivittäen ajatusteni kulkua.

Sen varjolla, että olin maanantaina kuullut Inton siskon keuhkoista löytyneistä kasvaimista (jotka johtivat koiran lopetukseen) en enää itsekään saanut nukutuksi. Pyörin koko yön levottomana sängyssä ja päätin toimittaa Inton tutkittavaksi ennen viikonloppua – vaimea köhiminen ja puuskuttelu oli alkanut reilua viikko aiemmin. En enää tiennyt, kuvittelinko sen lisääntyneen koiran siskoa koskeneiden suru-uutisten myötä – vai oliko se toden totta lisääntynyt.

Inton oirehdinta ei vaikuttanut hälyttävältä tai varsinaisen akuutilta. Se oli kuitenkin jo sen verran häiritsevää, että varasin sille tutkimus- ja kuvausajan huonosti nukutun yön jälkeiselle iltapäivälle, jotta ikävät mahdollisuudet saataisiin heti suljettua pois sen terveydentilasta ja omasta, herkästä mielestäni.

Autoin eläinklinikalla röntgenkuvien ottamisessa. Hoitotoimenpiteisiin tottunut koira makasi hienosti aloillaan niin, että kuvat keuhkoista saatiin otettua sen hereillä ollessa. Perustarkastuksessa mitään erikoista ei ollut ilmennyt: sydän ja hengitys kuulosti normaalilta, lämpö oli normaali ja nielu sekä henkitorvi oli tunnusteltaessa normaali.

Itse kuvaustoimenpiteiden jälkeen siirryimme takaisin eläinlääkärin huoneeseen ja jäimme koiran kanssa kahden odottamaan, mitä eläinlääkäri sanoisi nähtyään kuvat.

Uutiset eivät olleet hyvät. Röntgenkuvissa näkyi, että keuhkot eivät olleet normaalit. Muuten siistien keuhkojen sisällä näkyi alue, joka ilman TT-kuvauksia määriteltiin joko keuhkokasvaimeksi tai keuhkolohkon torsioksi eli kiertymäksi.

Syvä hiljaisuus

Keskustelimme lääkärin kanssa pitkään. Kyselin keuhkojen toiminnasta, kasvaimista ja siitä, miten kiertymä toimii, mutta mikään kysymyksistä tai niille annetuista vastauksista ei muuttanut tilannetta. Vastausten ja uusien kysymysten välissä oli pitkiä, syviä hiljaisia hetkiä, kun yritin ymmärtää. Relevantteja vaihtoehtoja 10-vuotiaan koiran pelastamiseksi ei ilmennyt. Kuvista oli paljastunut lopun alku.

Sisäinen tyhjyys valtasi mieleni ennen kuin kyyneleet tulivat. Olimme kuitenkin eläinlääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että juuri nyt Into oli hyväkuntoinen ja hyväntuulinen ja se saisi lähteä ulko-ovesta kanssani omin jaloin. Saattohoitoon oli kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Juuri nyt koira pystyi nauttimaan elämästään, mutta tilanne voisi muuttua äkistikin tuntien, päivien, viikkojen tai kuukausien aikana. Silloin aikaa jahkailulle ei olisi. Päätös hyvästeistä olisi tehtävä pienimmästäkin vihjeestä empimättä, koska aikaa pelatessa koiran kohtaloksi voisi koitua ahdistava ja painajaismainen tukehtumiskuolema.

On hirveää joutua ajattelemaan konkreettisesti niitä vaihtoehtoja, jotka tulevat koitumaan oman koiran kohtaloksi. Minua pelottaa uusi, nyt entistä konkreettisempi vastuuni koiranomistajana siitä, että en anna ajan kulua liian pitkälle.

Osaanko toimia niin, että rakkaani ei joudu kärsimään? Toisinaan Into yskähtää niin, kuin sillä olisi karva tai roska kurkussaan ja toivonkin, ettei tilanteen tarvitse mennä koskaan sen pidemmälle. Ensi yö kertoo paljon, toivon koko sydämestäni, että Into saa ensi yönä nukuttua (minä varmaan en). Se on ansainnut pelkkää hyvää, onhan se sentään maailman rakkain sirkuskarhu.

Ajan rajallisuudesta puheenollen…

Edesmenneelle Elnalle suoritettu ruumiinavaus ei antanut vastauksia. Toivoin, että se olisi sen arvoista, antaisi minulle vastauksia ja kertoisi, että tein riittävästi viimeiseen saakka. Vaan lausunnon yksiselitteinen rivi kertoi, ettei ruumiista löytynyt käytösoireita selittäviä spesifisejä muutoksia. Ruumis oli käytännössä jokaista yksityiskohtaansa myöten hyväkuntoinen, mutta ”aivojen sähköisiä tai aivokemiallisia toiminnan häiriöitä ei voida todentaa kuoleman jälkeen.”

Mitä nyt?

Elämä jatkuu yhdessä 10-vuotiaan Inton ja laumaan kuuluvien nuorempien whippetpoikien kanssa tavalliseen tapaan omilla raiteillaan.

Inton voinnin suhteen olen valpas, mutta yritän olla huolehtimatta liikaa: Into on ansainnut huolettoman ja onnellisen emännän jokaiseen hetkeensä, jonka se itsekin voi olla huoleton ja onnellinen. Kaiken kaikkiaan meillä on onnellisesti toisemme juuri nyt ja se on ainoa asia, joka tässä hetkessä merkitsee.

52

15 kommenttia artikkeliin ”Tämä vuosi ei tunnu reilulta

  1. No kylläpä suakin koetellaan 🙁 jotenkin hyvällä otteella osaat kuitenkin suhtautua ? tsemppihalit ja rapsutuksia Intolle!

    • Kiitos! Viime yö meni edeltävää yötä huomattavasti paremmin ja tällä hetkellä vointi vaikuttaa hyvältä.

      Aurinkoa syyskuun lenkkeihin!

  2. Nyt kyllä tuntuu niin epäreilulta maailma, ihan liikaa yhdelle koiraperheelle. Paljon haleja ja rapsutuksia niin sulle kuin Intollekin. <3

    • Kiitos! ❤️ Sitä oppii tietoista kiitollisuutta kaikista hyvistä hetkistä ja terveistä päivistä, kun koskaan ei tiedä, mitä kulman takana odottaa. Juuri nyt koiran (ja emännänkin) vointi on hyvä, vaikka toki diagnoosi kirvoittaa kyyneleet silmiin aina välillä tuota hassua karvakerää rapsutellessa. ❤️

  3. Tällaisten uutisten lukeminen todellakin vetää mielen mustaksi.. pakko yrittää opetella olemaan kiitollinen jokaisesta terveestä ja hyvästä päivästä näiden karvaisten ystävien kanssa. Mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä.
    Toivottavasti teillä riittää vielä terveitä ja hyviä päiviä yhdessä ❤️ Tsemppiä kotiväelle ja itse potilaalle.

    • Kiitos. ❤️ Toivon ihan samaa ja muistan taas olla kiitollinen hyvistä päivistä paitsi Inton, myös whippetpoikien kanssa. Kaikilla meillä on aikaa vain rajallisesti, eikä diagnooseista tai niiden puutteista huolimatta koskaan tiedä, kuka täältä lähtee seuraavaksi, vaikka tottakai tällaisen uutisen kuuleminen ja konkreettinen saattohoidosta puhuminen luokin koko asialle ihan erilaiset raamit. ?

  4. Paljon voimia sinne <3
    Miten siinä usein käykin niin, että kaikki vastoinkäymiset osuu samalle vuodelle 🙁 Itselläkin tammikuussa jouduttiin lopettamaan 18-vuotias kissa ja kuukautta myöhemmin koiralta löytyi kasvain, joka onneksi patologin tutkimuksen jälkeen todettiin hyvänlaatuiseksi. Olen kuitenkin koko ajan varpaillani, että milloin se seuraava kriisi on tulilla… Joka tapauksessa paljon jaksamisia sulle ja Intolle <3

    • Kiitos! Jotenkin nämä kyllä tuntuvat aina osuvan pienelle aikajanalle. Vuosi 2015 on painunut erityisen hyvin mieleen vastoinkäymisten vuotena, kun ensin meni skottipappa ja sitten Olmi -pennun tassuja jouduttiin operoimaan leikkauksissa satojen eurojen edestä ilman takeita siitä, että se voisi koskaan nauttia vinttikoiran elämästä rodunomaisesti. Se vuosi, kuten tämäkin, toi hyvin kontrastia hyville päiville ja ajanjaksoille.

      Ja tällä hetkellä Inton vointi on hyvä. <3 Tilanteesta kinkkisen tekee se, ettei ole hajua, onko keuhkojen nykyinen tilanne syntynyt kuukausien, viikkojen vai päivien aikana, mutta toivotaan, että tämä kurja yllätysvieras antaisi meille vielä lempeän ja onnellisen syksyn.

      Hyvää syksyä myös sinne suunnalle!

      • Oletko muuten koskaan tehnyt ns. kaikenkattavaa postausta whippetistä rotuna? Itse olen todellakin kiinnostunut whippetistä rotuna ja haluaisin ehkä sellaisen tulevaisuudessa omistaa. Siksi tykkäisin todella paljon postauksesta, jossa kertoisit esim. whippetien luonteesta, liikunnantarpeesta, koulutettavuudesta, rodunomaisista harrastuksista, yms. Tietty olet varmasti joitakin aiheesta jo kirjoittanutkin, mutta en ole kaikkia postauksia onnistunut aiheesta bongaamaan 😀 Sun blogista on muuten tullut ihan mun ylivoimainen suosikki tosi lyhyessä ajassa <3

        • Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista! Ihanaa kuulla, että olet viihtynyt laumamme äärellä. ❤️ Postaukset whippeteistä ovat jääneet vähälle, koska olen itsekin vasta ns. tutustumassa rotuun. Taustani on enemmänkin 8 -ryhmän koirissa ja vinttikoirat ovat itsessään kaikin puolin vieraampi roturyhmä. Whippetitkin, kun ensimmäinen sellainen on ollut talossa vasta kolmisen vuotta.

          Tätä aihetta kuitenkin toivotaan suhteellisen paljon, joten olisi varmasti aiheellista pikku hiljaa avata asiaa omasta näkökulmastani. Kiitos hyvästä ideasta ja kommentista, pyrin palaamaan asiaan mahdollisimman pian! Aurinkoisia syyshetkiä! ☀️

  5. Toivotan paljon tsemppiä ja voimia ❤️ kyllä teitä nyt toden teolla koetellaan ? paljon rapsutuksia Intolle ja hyviä vointeja ❤️ olet vahva ❤️

    Ajoittain havahtuu juuri tähän elämän rajallisuuteen. Täytyis vieläkin enemmän opetella nauttimaan hetkistä ja koirakaverin seurasta ❤️ mikään hetki tai päivä ei saisi olla itsestäänselvyys.

    Parhaimpia hetkiä teille, paljon tsemppiä ja voimia ❤️

Vastaa