Koko koiraperhe on ollut nyt hiukan yli viikon taas kokonaan yhdessä. Sumun juoksut ovat selkeästi ohi ja suunnittelen sen sterilisointia loppukesän ja alkutalven välimaastoon, jotta laumaa ei tarvitse enää hajauttaa.
Alpin haavanhoito on asettanut kesäpäivien kululle rytmin, josta en voi sanoa nauttivani. Hoidan haavaa aamuisin, töiden jälkeen ja iltaisin. Millon vuorossa on vesipesu, milloin puhdistan sitä laimennetulla Betadinella. Haava saa reunoilleen ja päälleen antibakteerista hunajavoidetta, minkä lisäksi sitä hellitään ilmakylvyillä. Myös säännöllinen laserkäsittely on ollut osana parantumisprosessia.
Perjantaina haavan synnystä tuli kuluneeksi viikko, vaikka jatkuva hoitoprosessi tuntuu äkkiseltään jatkuneen jo ikuisuuden. Juhlistin viikkopäivää kuluttamalla Apteekin haavanhoitohyllyn antimiin 60 euroa, sillä viikkoa aiemmin haettu starter pack hupeni nopeasti. Mukaan tarttui Vetramil -voide, sekä saman tuotesarjan haavanhoitospray, jota on sormiin tarrautuvaa tahnamaista tököttiä helpompaa levittää ammottavan puremahaavan päälle.
Hidastempoinen ja kärsivällisyyttä vaativa prosessi
Hidastempoinen haavanhoitoprosessi on vaatinut kärsivällisyyttä meiltä kaikilta. Kesähelteillä tötterö päässään aikaa viettävä koira ei kovinkaan helposti pysty osallistumaan muiden koirien kanssa leikkimiseen. Lisäksi kesäiset uintitouhut sekä hiekkakuopilla juokseminen on saatu kokonaan tiputtaa pois ohjelmasta avohaavaa parannellessa juuri, kun säät suosisivat.
Seiniin ja huonekaluihin kopiseva kauluri ei enää säikäytä Alpia sen enempää kuin Olmia ja Sumuakaan. Ahtaissa tiloissa designvalaisimen kaltainen otus runttaa tiensä muista välittämättä, mikä näyttäytyy myös pohkeissani pieninä mustelmina.
Vertaistukea Facebookista
Viikko vastenmielisten, loputtomilta tuntuvien haavanhoitorutiinien parissa on tuonut eteen myös epätoivon hetkiä.
Tuntuu, ettei haavan parantumisprosessi etene riittävän nopeasti, ja että kaikki hauska kesätekeminen lipuu ohi hitaasti, mutta varmasti. Toki rannat ja hiekkakuopat ovat avoimia Olmille ja Sumulle, mutta oloneuvoksen jättäminen ypöyksin kotiin tai auton takakonttiin tuntuu kohtuuttoman julmalta, kun tilanne on jo lähtökohtaisesti ikävä.
En tietenkään aio evätä koko kesän riemuja muilta koirilta vain Alpin tilanteen vuoksi. Toistaiseksi intensiiviseltäkin tuntuva haavanhoito on kuitenkin vienyt ajatuksistani niin paljon tilaa, etten ole ehtinyt edes suunnittelemaan rantaretkiä tai hauskaa kesätekemistä haavan huuhtelun ja laserhoitojen lomassa.
Onneksi Facebookin ihmeellinen maailma on tarjonnut vertaistukea epätoivoisen hidastempoiselta tuntuvan tilanteen edessä. Roturyhmässä haavanhoidosta ja arvista tiedustellessani sain lukuisia, äärimmäisen hurjalta näyttäviä ja kuulostavia tarinoita, mutta kaiken kaikkiaan vain sellaisia, joista kuitenkin on selvitty voittajina. Vertaistuki on luotsannut omaankin projektiini kärsivällisyyttä ja syvää luottoa. Ehkä myös tässä tapauksessa tilanteesta on mahdollista selvitä ilman kurjia komplikaatioita tai pahaa tulehdusta. Hyvällä tuurilla arvesta tulee siisti ja loppukesästä koiralla voi olla mahdollisuus osallistua kesäpuuhiin niin veden kuin hiekkakuoppienkin äärellä.
56
Sisäisesti suosittelen vielä homeopaattista hoitoa, tietenkin osaavan homeopaatin ohjeilla. Ainakin leikkaushaavojen paranemiseen on ollut apua. 🙂
Kiitos vinkistä! Olen kyllä halunnut auttaa koiran kehoa kaikin mahdollisin tavoin – eniten hirvittää arpi, joka tästä seikkailusta tulee jäämään. Osaatko suositella homeopaattia? Vierailin edesmenneen koirani kanssa Taina Lamminmäellä ja tuolloin saimme yhdessä kitkettyä spanielin kroonistuneen korvatulehduksen. Siten homeopatiasta on jäänyt pelkästään hyvä mielikuva.
Nyt kun haava on ehtinyt jo umpeutumaan (vastaan tähän kommenttiin hirvittävän myöhään) hakusessa on osaava osteopaatti tms – uskon, että koiran kankku on ottanut osumasta melkoisen tällin ja koko keho olisi nyt syytä käydä läpi.
Kiitos Heltsy hyvästä vinkistä ja aurinkoa kesään!
Huh, tsemppiä urakkaan! Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Apteekkiin saa kyllä yllättävän helposti upotettua hyviä rahasummia.
Meidän nuorempi tolleri Viksu on oikein etevä hoitamaan omia pikku haavojaan ja nirhaumiaan, niin että mitättömistä naarmuista tulee helposti ongelmallisia.. ? Nytkin sillä on kaksi tassunväliä aavistuksen auki/ärtyneet. Yön ja työpäivän ajan oli kauluri, mutta tässä illalla sai olla ”valvotusti” ilman. Juu, hetkeksi unohtui tsekata mitä tyyppi touhuaa ja tietty tassunpohjat märkinä. ? Nyt koitettava tsempata, että saadaan tassut kuntoon ennen mökkeilyä.
Kiitos! Melkoinen urakka tämä on kyllä ollut – ja tuonut yllättävän paljon ylimääräistä säätöä arkeen.
Voi Viksu! Toivottavasti saitte tassunpohjat kuntoon ja koira on päässyt jo nauttimaan uimakeleistä! Tassujen hyvinvoinnin tueksi suosittelen muuten Effektri Dog -öljyvalmistetta, mikäli ongelma on koiralla tavanomainen tai uusiutuva (ja sillä on jo valmiiksi sopivan monipuolinen ruokavalio).
Ihania kesähetkiä sinne – tervein tassuin! ?
On niin iso haava, että itse laittaisin tuohon vielä pihkavoidetta. Sillä paranee monesti haavat nopeasti ja pihka estää tulehdukset. Voidetta/salvaa voi laittaa monta kertaa päivässä. Sotkee helposti joka paikan, jos haavaa ei voi peittää. Omalle koiralle käytin terva-pihkavoidetta, inhosi hajua eikä nuollut kipeitä tassujaan. Tietysti vain eläinlääkärin suostumuksella, pihkalle voi olla allerginen.
Kiitos vinkistä! Pihkavoide olikin haavanhoidossa mukana samoin kuin ihan alkuaikana antibakteerinen hunajavoide.
Vinkkinä muuten tulevaisuuden varalle: pihkavoidetta saa nykyisin myös kätevänä sprayna! Se helpotti haavanhoitoa huomattavasti, kun haavan ”limaiseen” pintaan ei täytynyt yrittää sotkea mitään sormin, vaan helposti suihkutettava spray laskeutui siihen vaivatta ja teki sen päälle tasaisen kerroksen.
Mites tänä ”hoitopaikan naapurissa asunut, Alpia koko hoitojakson ajan hätyytellyt uroskoira.” Eivätkö kaikki nämä kustannukset kuuluisi itsestäänselvästi tämän omistajalle?
Käytännössä kyllä! Suurin ongelma tapauksessa lienee tonttien hämärtyvä raja – käsitykseni mukaan naapurin koira pyöri hoitopaikan pihassa ja onnistui siitä ajamaan Alpia myös omalle tontilleen, missä sattui mitä sattui. Hankalia asioita viedä eteenpäin tai riitauttaa, kun kyseessä on vanhempi mies sellaisen mentaliteetin kanssa, joka ainoastaan tukee koiran mielivaltaista käyttäytymistä. Ilokseni kuulin, että mies koiransa kera on nyt muuttanut pois – jännittävä nähdä, mitä tapahtuu paikalliselle supikannalle, sillä saman koiran käsittelystä eivät supikoirat ole säästyneet hengissä (tämän huomioon ottaen olen erittäin kiitollinen, ettei Alpille käynyt hullummin).
Tuli mieleen pienestä antennipäästä, että toimiiko Alpilla ollenkaan sellanen puhallettava kauluri? Antais enemmän tilaa ahtaissa paikoissa, aiheuttais vähemmän mustelmia emännälle (koska siis mustelmaiset sääret on kesäisin aina yhtä ihanat…) ja vois tuntua koirastakin kivemmalta. En vaan tiiä miten sellanen toimii pienellä puikulapäällä.
Pohdin samaa taannoin whippettien Facebookryhmässä, vastauksia tuli sekä puolesta, että vastaan.
Loppujen lopuksi päädyin pitämään poissaoloaikani ”lampunvarjostinta” ja läsnäollessani haavapukua tai sitten koira oli kokonaan ilman. Alpi jätti hyvin haavan rauhaan ja onneksi jälkikomplikaatioiltakin säilyttiin!