Tuoretoukokuu – ajatuksia koiran ruokinnasta & ARVONTA

Yhteistyössä Best-In

Pyöreitä kuun alussa täyttäneen tollerin uteliaisuus heräsi, kun kannoin kotiin kassillisen tuoreruokaa. Äkkiseltään ravitsemattomiksi lisäainepötköiksi mielletyt markettituotteet eivät suinkaan vastanneet sitä, mitä kääreet ja purnukat todellisuudessa pitivät sisällään, sillä tämä oli jotain uutta: tai ainakin jotain sellaista, mitä minä en koiranomistajana ollut noteerannut aiemmin.

Koiranruokinta ja -ravitsemusasiat ovat useimmiten sellainen soppa, johon en mielelläni työnnä lusikkaani. Saan säännöllisesti tiedusteluja siitä, mitä koirilleni syötän ja voisinko kirjoittaa ruokinta-aiheisen postauksen, mutta en ole halunnut ottaa asiaa puheeksi, sillä jo taannoinen lisäravinnekampanja oli varsinainen sohaisu ampiaispesään (tosin kaikkialla muualla, kuin blogini kommenttiosiossa).

Ymmärrän mielensä pahoittajia, enkä vähättele huolta. Olen elänyt vaiheen, jossa vertailin koiranruokasäkkejä eläinkaupan hyllyissä ja sen jälkeen vaiheen, jossa pidin koirannappuloita syntisinä. Silloin vietin tuntitolkulla aikaa netissä ja luennoilla imien itseeni tietoa koiran oikeaoppisesta ruokinnasta. Varhain keväällä vietin tuntikausia metsänkulmassa ja niityllä, jotta sain poimittua koirieni ruokavalioon nuorista versoista parhaimmat ravintoarvot.

Sittemmin lähdin armeijaan, jolloin jätinkin koiranhoitajalle säkin koirannappulaa ja armeijan jälkeen olin niin köyhä, että ostin koirilleni vuoroin keskitasoista, vuoroin keskitasoa hiukan halvempaa nappulaa – mutta aina sellaista, joka piti ulosteen kiinteänä eikä sammuttanut iloa ja loistetta koirieni silmistä.

WUFF’S -kuppiteline saatu blogin kautta. www.thinktoday.fi

Nykyisin otteeni koiran ruokintaan – kuten kasvatukseen ja koiran kanssa harrastamiseenkin – on varsin rento. Toisinaan tilaan lihat ja luut kasvis-soseineen pakastimeen, toisinaan ostan säkillisen nappulaa. Toisinaan koirat elävät metsästäjiltä tai kalastajilta saadulla ylijäämälihalla ja toisinaan jollain muulla. Keskiössä on oikeastaan ainoastaan vain se, että koirien vatsat on totutettu pilkkomaan ravintoa kaikissa niissä muodoissa, joissa keksin sitä niille tarjota. Tunnistan faktat, mutten pidä tunkioilta tähteensyöjänä kesyyntyneen lemmikin ruokintaa tähtitieteenä.

Aihe on sellainen, etten halua liiemmin sukeltaa siihen nytkään. Arvostan jokaista koiraansa ruokkiva koiranomistajaa sillä uskon, että meillä kaikilla on lopulta vain yhteinen tavoite; koiriemme hyvinvointi.

Ole hyvä -ruokakulho saatu blogin kautta. www.kindfordogs.fi

Siis mitä tarkoittaa tuoreruoka?

Vaikka markettien muovikääreisillä pötköillä on perinteisesti ollut arveluttava maine, Best In -tuoreruoka on jotain sellaista, mitä ei noin vain kannata sivuuttaa. Tuoreruuat eivät ole oikeastaan yhtään hullumpi vaihtoehto, sillä niissä ei ole lainkaan säilöntä-, maku- tai väriaineita eikä keinotekoisia raaka-ainemassoja.

Tuotteiden sisältämät lihat ja elimet (aivan, kuten kasviksetkin) ovat ihan oikeita, kotimaisten tuottajien toimittamia laatutuotteita ja esimerkiksi ekonaudan- ja possun padoissa on käytetty vain luomulihaa ja luomukasviksia, mikä on ainakin allekirjoittaneelle tosi kova juttu.

Näissä tuotteissa ei myöskään käytetä jätelihaa, vaan kaikki sian, naudan ja broilerin liha on elintarvikekelpoisista ruhoista.

Kaiken kaikkiaan tuotteiden koostumus ja tuoteselosteet ovat hyvin yksinkertaisia ja selkeitä, eivätkä ne jätä mitään arvailujen varaan. Esimerkiksi kanamurekkeessa on vain kotimaista kanan- ja sianlihaa, elimiä, vettä, riisiä, porkkanaa, papuja, kananmunia, herneitä, kurkumaa sekä vitamiini- ja kivennäisaineita. Tuotteiden lihapitoisuus lukee pakkauksissa tuotetietojen yhteydessä ja esimerkiksi Best-Inin kotisivuilla olevan työkalun avulla voi kartoittaa valikoimaa, josta voi oman mielensä mukaan jättää pois vaikka sianlihaa sisältävät tuotteet.

lihan ja kasvisten Kypsennys parantaa sulavuutta vatsassa – mutta ravintoaineet ovat herkkiä kuumuudelle

Best-In on ratkaissut kypsennyksen ja vitamiinien ristiriidan hauduttamalla tuoreruoat hitaasti alle sadassa asteessa, jolloin ravintoaineet pysyvät tallessa, mutta tuotteet käyvät edelleen esimerkiksi koirille, joilla on vaikeuksia sulattaa täysin raakaa lihaa.

Nämä arjessa nokkelat ja maistuvat ateriat osoittautuivatkin meillä varsinaiseksi hitiksi, sillä siinä missä ne käyvät pääruuaksi ja lisukkeeksi, ne sopivat pakastettuina myös täydellisesti kongien ja aktivointilelujen sisälle tuomaan piristystä ja viilennystä helteisille kesäpäiville.

Koiraraadin tuomio

Kulinaristina ja hiljaisena hallitsijana tunnettu Into tarkkaili kuvaustouhujani etäämmältä. Se murisi hiljalleen aina, kun joku malttamattomista whippeteistä oli asettelemassa itseään näkymättömän jonon ohi kerjuulle.

Täällä ei etuilla, pöydän takaa kuului vaimeasti. Kaikesta pystyi päättelemään, että tuoretuotteet tuoksuivat koirien nenään aivan ihanilta, sillä niin paljon mielenkiintoa ne herättivät ympärilläni uteliaina tarkkailevissa koirissa.

Tuoretoukokuu -kampanja, jonka tarkoituksena on kumota tuoreruokintaan liitettäviä ennakkoluuloja, osui oikein hyvään saumaan. Koko toukokuu on ollut meille varsinainen juhlakuu, sillä Into täytti 10. päivä pyöreät 10 vuotta ja sankaria on sen puolesta hemmoteltu paitsi laatuajalla, uintiretkillä, lelulla ja herkuilla, myös ennen kaikkea Best In -tuoretuotteilla, jotka ovat ainakin Inton mielestä oikein oivallinen vaihtoehto niin juhlaan kuin arkeenkin.

Olen samaa mieltä. Yllätyin siitä, miten hyviä tuotteita päivittäistavarakaupoista nykyisin löytyy. Lisäksi minua ilahdutti pienen paikkakunnan runsas ja monipuolinen Best In -valikoima: ihan jokaista verkossa esiteltyä tuotetta ei löytynyt, mutta sen verran runsas valikoima, että uskon, että tällä kylällä juhlivat niin ruoka-aine allergiset nelijalkaiset kuin myös muuten nirsot kaverit.

Sen lisäksi, että tuoretuotteilla on hyvät ja selkeät tuoteselosteet, hyvä saatavuus ja koirilta kysyttäessä myös herkullinen haju- ja makumaailma, pidän myös tuotteiden koostumuksesta.

Sekä pienemmät 340 gramman kippotuotteet että kilon pötköt ovat molemmat koostumukseltaan sellaisia, että ne pystyy hyvin paloittelemaan osiin, mutta myös mörssäämään vaivatta muun ruuan sekaan tai sellaisenaan syötettäväksi. Koirillakaan ei tunnu olevan valitettavaa – ne kiertävät vielä vartin ruokinnan jälkeen toistensa ruokakulhoja etsien vielä pienimmätkin muruset talteen.

arvonta: Voita 30 euron Best-In -arvokortti

Mikä parasta, Best-In on mahdollistanut blogini lukijoille arvonnan! Voit voittaa kotimaisia Best-In tuotteita 30 euron edestä suoraan oman lähimarkettisi hyllyiltä! Arpajaispalkinto on sen verran arvokas, että sillä voi hyvin käydä lunastamassa vaikkapa Inton lempisetin: tuoreruokaa, pakasteita ja kananfileitä.

Nyt kun olen avannut yhtä blogihistoriani kysytyintä ja eniten uteliaisuutta herättänyttä aihetta, haluaisin tietää, mikä muu siellä ruudun toisella puolen kiinnostaa. Eli mistä haluaisit lukea – tai minkä aiheen kimppuun lähettäisit tutkivan koirajournalistin? 😉 Kiinnostaako kenties jokin seikka neljän koiran arjessa, rotueroissa tai peräti se, kuka hihnan päässä vaikuttaa?

Kerro vastauksesi tämän postauksen kommenttikentässä. Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvon 30 euron Best-In -arvokortin sunnuntaina, eli viimeinen osallistumispäivä on 26.5. Jätä kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoite tai IG-tunnus, jonka kautta tavoitan sinut, mikäli voitto osuu kohdallesi. Hyvää arpaonnea ja herkullista tuoretoukokuuta joka koiralle!

23

Kuinka kehittyä koiranohjaajana?

YHTEISTYÖ / SPORTTIRAKKI

Kevät tekee tuloaan, vaikka ikkunasta avautuvasta maisemasta sitä ei ensivilkaisulla uskoisikaan. Täällä Etelä-Suomessa saadaan vielä haaveilla keväisistä ja kuivista treenikentistä, kun paksu lumiharso peittää vielä näin huhtikuussakin maisemaa ja latukoneet ylläpitää parhaimpia metsäreittejä edelleen hiihtäjien hallussa.

Aiempina vuosina tähän aikaan olen innostunut hiomaan BH-liikkeitä tai  treenaamaan vinttikoirien lihaskuntoa kuumeisesti kesän treeni- ja kisakautta silmällä pitäen, mutta tänä vuonna asiat on toisin.

Olmi on ollut sairaslomalla ja sen ja Elnan viimeaikaiset eläinlääkärikustannukset ovat antaneet taloudelle sellaisen töytäyksen, että meillä menee hetki päästä taas täydelliseen tasapainoon.

Lisäksi minun ja koirieni välinen suhde on kokenut talven aikana kolauksia erilaisten irtokoirakohtaamisten ja hankalien ohitustilanteiden puolesta. Koen, että meillä on vielä paljon työstettävää tämän hetkisessä tilanteessa ja arjen pienissä nyansseissa.

Vaikka tilanne ja sen luomat raamit ovat tiedossani, pyrin eteenpäin. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että kun kasvimaan pohja on kunnossa, se mahdollistaa upean sadon syntymisen sitten, kun sen aika on.

Sairaslomat ja taloudelliset notkahdukset eivät siis suinkaan tarkoita täyttä hiljaiseloa. Silloin kehittämisen voi suunnata koirien sijasta itseensä ja panostaa siihen, että kun koirat ja talous ovat taas kunnossa, askelkuviot ovat selkeät.

Tästäkin näkökulmasta yksi viime vuoden kirkkaasti parhaimmista ja tarpeellisimmista lanseerauksista olikin huikea ja informatiivinen Sporttirakki -sivusto. Olen jo vuosien ajan kehittänyt taitojani erilaisiin luentoihin ja koulutustilaisuuksiin hakeutumalla.

Olen saanut luennoilta aina valtavasti eväitä riippumatta siitä, olenko kaikesta lähtökohtaisesti samaa mieltä luennoitsijan kanssa tai koskeeko aihe varsinaisesti omaa ydintekemistä koirieni kanssa. Koska pidän eläinten käyttäytymistä loputtoman kiinnostavana aiheena, olen löytänyt itseni jopa Kari Vepsän hevosten käsittelykurssilta, vaikka en omistakaan saaliseläintä tai edes harrasta ratsastusta. Minä nimittäin uskon, että monipuolinen kokemus rakentaa näkemystä.

Yhtä kaikki, Sporttirakki on juuri sitä, mitä koiramaailmaan on kaivattukin. Saitilta löytyy runsaasti ajatuksia herättäviä artikkeleita ja juttuja niin koiran koulutukseen, lajikohtaiseen harjoitteluun kuin myös ohjaajan mentaalivalmennukseen liittyen.

Valikoimaa on jopa niin paljon, että saitille päästyään on vaikea päättää mistä aloittaa. Ilmaiseksi kaikkien luettavissa olevat artikkelit ovat kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä rekisteröitymällä saitin ProRakki -jäseneksi käytettävissä on myös luentoarkisto sekä vinkkivideoarkisto, josta löytyy kuukausittain uusia huippuvalmentajien vinkkivideoita erilaisten liikkeiden ja asioiden opettamiseen.

Kaiken kruunaa koirakohtaiset treenikalenterit, joiden käyttöönottoa voin lämpimästi suositella! Treenikalenteri toimii tietenkin myös mobiililla ja sen avulla on helppo hahmottaa treenin todellinen kokonaismäärä ja laatu. Lisäksi kunkin treenimerkinnän yhteyteen voi tallettaa kuvia ja videoita (ja halutessa kavereiden treenejä pääsee kommentoimaan!). Kirjattujen treenien myötä treenikalenteri tekee jopa nopeasti silmäiltävän analyysin koiran kehityksestä!

Minulle uteliaana ja tiedonjanoisena ihmisenä herkullisinta on kuitenkin ollut etänä videoyhteyden avulla kotoa nähtävät verkkoseminaarit eli webinaarit. Webinaarit ovatkin nerokas väylä opiskeluun, sillä harva koiranomistaja haluaa vielä pitkän työpäivän jälkeen jättää koiransa yksin kotiin vain lähteäkseen muuhun tilaan, joka ei itsessään ole edellytys oppimiselle. Niinpä minäkin vietin illan kotisohvalla läppärin ja koirien kanssa kuunnellen Claudia Fugazzan luentoa Do as I do joka kertoi koiran sosiaalisesta oppimisesta. Koska kyseessä oli oikea livelähetys, luennon lopussa pystyi esittämään reaaliaikaisesti kysymyksiä suoraan Claudialle luennon aiheisiin viitaten.

Nettiluentojen lisäksi Sporttirakki tarjoaa myös nettivalmennuksia, jotka tarjoavat henkilökohtaista apua Suomen huippuvalmentajilta. Kirsikkana kakun päällä ProRakki -jäsenet saavat alennusta mm. Berran verkkokaupasta. (Katso kaikki edut os. www.sporttirakki.fi/tilaa-prorakki/)

Kehitys kehittyy ja on huikeaa, että myös koira-ala on yhä kokonaisvaltaisemmin siinä mukana. Se, että pystyn osallistumaan luennoille nyt myös omalta kotisohvaltani on huima edistysaskel ja odotan jo innolla seuraavaa nettiluentoa Leikki on koiran työtä, joka on keskiviikkona 4.4.2018 kello 18 alkaen.

Luennolla käsitellään mm., miten koiran luontaista leikkikäytöstä voi hyödyntää koulutuksessa ja miten leikki kuuluu koiran elämään ja mitä koiran elekieli merkitsee erilaisissa leikkitilanteissa. Tiesitkö muuten, että leikkimisellä voi ehkäistä koiran ongelmakäytösten esiintymistä, auttaa kehon koordinaatiokykyjen ja sosiaalisten taitojen kehittymistä sekä rentouttaa koiraa? Pahimmillaan leikillä voi myös aiheuttaa koiralle stressiä ja ruokkia sen ongelmakäytöstä. Aihe kuulostaa sen verran kiintoisalta, että ainakaan minä en malta jättää tätä luentoa väliin! Lue luennosta lisää täältä!

Loppuun vielä yhteenveto siitä, kuinka koiranohjaajana voi kehittyä. Mitä sinä lisäisit listaan?

Kuinka kehittyä koiranohjaajana
  • Hanki tietoa: lue, kuuntele, opiskele. Käy luennoilla tai nettikoulutuksissa, vaikka aihe ei varsinaisesti liittyisi ydintekemiseesi.
  • Ole avarakatseinen ja pyri nappaamaan tärppejä, vaikka kouluttajan metodit eivät sellaisenaan istuisi omiin toimintamalleihisi.
  • Ota mallia ja tarkkaile. Katsele muiden tekemistä, olemista ja treenaamista. Mikä siinä on hyvää, mikä huonoa? Minkälaisia asioita haluaisit saavuttaa koirakkona – ja minkälaisia asioita et missään nimessä haluaisi ruokkia koirasi käytöksessä?
  • Tyhmä kysymys on se, joka jää esittämättä. Kysy yksinkertaisiltakin tuntuvista asioista, jos ne vaivaavat mieltäsi. Usein juuri nämä poikivat mielenkiintoisimmat keskustelut tai oivallukset!
  • Tarkkaile koiraasi tai koiriasi myös arjessa ja pyri selvittämään, mihin erilaiset käytösmallit pohjautuvat ja mistä ne kumpuavat. Pelkästään arjessa koiran tai koirien tarkkailusta saa valtavasti irti!
21

Erikoisen väriset hampaat ja eläinlääkärikammo

YHTEISTYÖ / OMAELÄINKLINIKKA

Elnan tutkimukset etenivät nopeasti. Maanantaisen kartoituksen jälkeen käytin koiran tiistaina osteopaatin tsekissä, ja jo keskiviikkona koiran erikoisen väriset hampaat röntgenkuvattiin Riihimäen Omaeläinklinikka Ehelin toimipisteellä.

En ollut koskaan ennen käynyt toimipaikalla, mutta olin kuullut toimipisteestä paljon hyvää jo ennen, kuin siitä tuli Omaeläinklinikka -ketjun alaisena toimiva yksikkö.

Ehelin odotushuone oli aivan yhtä viihtyisä, kun toisenkin paikkakunnan toimipisteellä. Tiskillä palvelevien hoitajien vastaanotto oli vähintäänkin yhtä aurinkoinen kuin ikkunoista paistava pakkasaurinko ja se on asia, jota todella osaan arvostaa.

Usein tilanteet joissa eläinlääkärin vastaanotolle täytyy hakeutua, ovat lähtökohtaisesti jännittäviä tai jopa pelottavia myös meille omistajille, joten hyvä ja iloinen ensivaikutelma tekee jo paljon rentouttaen tunnelmaa.

Se on paljon se, sillä lapsuudessani ja nuoruudessani kärsin eläinlääkärikammosta. Minulle oli tyypillistä pyörtyä eläinlääkärin vastaanotolle kerta toisensa jälkeen, mikä äkkiseltään kuulostaa aika hassulta. Tätä tapahtui siitä alkaen, kun sain 11-vuotiaana ensimmäisen koirani, jonka eläinlääkäri arvosteli erittäin kriittisin sanakääntein jo ennen, kuin koiranpentua oltiin edes rokotettu.

Eläinlääkärin mielestä paperittomana cockerspanielina hankittu pentu olisi pitänyt saman tien lopettaa. Olimme päätyneet typerään ja sairaaseen rotuun, jonka kärsimyksiä ei hänen sanojensa mukaan olisi tarvinut enää ollenkaan pitkittää. Eläinlääkäri tokaisi, että samapa tuo lopettaa koira samantien. Kyseessä oli tuolloin koiranpennun kutiava, kuiva ja hilseilevä iho ja myöhemmin toisen ammattilaisen kanssa todettu harmiton vaiva, josta päästiin ruokavalion muutoksilla.

Muistan, kuinka eläinlääkärin tiukkasanainen arvostelu kaikui korvissani yhä vain kauempaa – ikään kuin tunnelin päästä samalla, kun kaikki valot ja värit alkoivat sekoittumaan toisiinsa. Sitten pimeni. Seuraava mielikuvani onkin siitä hetkestä, kun avaan silmäni ja katson suoraan yläpuolellani olevaa loisteputkilamppua. Ymmärrän herääväni vastaanottohuoneen lattialta.

Sinä päivänä sain riesakseni eläinlääkärikammon, joka istui tiukassa. Se ei kuitenkaan vähentänyt tarvettani olla lemmikkieni tukena vastaanotolla, oli kyseessä sitten korvatulehdus tai mikä tahansa muu vaiva. Silloisella elämänkatsomuksellani koin eläinlääkärin vakavana ja synkkäsävyisenä paikkana, jossa jännitin kerta toisensa jälkeen, jouduttaisiinko rakas lemmikkini lopettamaan.

Kun tärisyttävään jännitykseen lisätään kirkkaat valot, omituinen hajumaailma ja kova huoli rakkaan perheenjäsenen terveydentilasta, coctail on jo valmis. Ei vaadittu enää paljoakaan – kipuisen koiran ulahdus, epäonnistunut verinäytteenotto tai eläinlääkärin otsan rypistys – ja minä olin jälleen kanveesissa. Sama kaava toistui vuosia, oli mukanani sitten koira, hamsteri tai hiiri.

Jännitys ja eläinlääkärikammo meni sittemmin ohi itsekseen iän ja kokemuksen kartuttua. Se ei kuitenkaan poista sitä, että jos jo vastaanotolla palvelee tympeä tai jopa ahdistuneen kiireiseltä vaikuttava asiakaspalvelija, lähtökohdat onnistuneelle tutkimukselle eivät ole kovinkaan hyvät. Kun eläinlääkärin huoneeseen sitten astuu varovaisen varautunut, jo vastaanotolla ahdistunut koiranomistaja ja sen tunnetiloja sienen lailla imevä koira, ei tarvita kovinkaan suurta päättelykykyä, kun voidaan jo aavistaa, miten tutkimukset sitten menevät.

Onneksi Omaeläinklinikan asiakaspalvelun laatu oli jälleen ensiluokkaista. Meidät huoneeseensa vastaanottanut eläinlääkäri ja myöhemmin avuksi tullut hoitaja tekivät hyvää työtä tutkiessaan ja käsitellessään koiraa kauniisti. He loivat yhdessä huoneeseen sellaisen tunnun, ettei minua ollenkaan hirvittänyt jättää nelijalkaista ystävääni heidän käsiinsä siksi aikaa, että he saisivat työnsä tehtyä koirani hammaskaluston kuvaamisen ja diagnosoinnin suhteen.

Koska osa hampaista oli todellakin osittain violetin punaisia, olin varautunut siihen, että mikäli eläinlääkärillä olisi aikaa, ne poistettaisiin samalla nukutuksella. Lisäksi olin tiistaisella osteopaattireissulla huomannut Elnan anturassa pienen patin, jonka ulkonäön perusteella arvelin, että sen sisällä olisi esimerkiksi koteloitunut lasinsiru tai muu ulkoillessa mukaan tarttunut vierasesine. Niinpä pyysin eläinlääkäriä katsomaan sen samalla, kun koira nukutettaisiin hammaskaluston röntgenkuvauksia varten.

Kun olin rapsutellut koiran uneen, hoitajat tulivat hakemaan sen varsinaiseen toimenpidehuoneeseen. Minä lähdin takaisin lähistöllä sijaitsevalle toimistolleni odottamaan, mitä omituisen värisille hampaille tulisi tehdä tai olisi tehty. Saisinko kotiini kulmurinsa menettäneen lemmikin ja kuulisinko, mistä hampaiden erikoinen väri oli peräisin.

Kun palasin takaisin klinikalle, minua odotti koira joka oli saanut pitää kaikki hampaansa. Hammaskalusto oli kiillotettu nukutuksen yhteydessä  samalla, kun hammaskiveä oli poistettu. Toimenpiteen aikana oli käynyt ilmi, että yksi etuhampaista oli katkennut paljastaen juurikanavan. Se saattoi hyvinkin olla syynä kipuiluun ja koska juurikanava todella oli esillä, eläinlääkäri suositteli hampaan poistoa lähitulevaisuudessa.

Entä punaiset hampaat sitten? Eläinlääkäri epäili, että värimuutos olisi seurausta hampaisiin kohdistuneesta iskusta ja sitä seuranneesta verenvuodosta. Toisin sanoen, hampaissa oli mustelmia tai sellaiseksi ne ainakin diagnosoitiin. Röntgenkuvissa oli ilmennyt, etteivät hampaat ole kuolleita eivätkä ne täten vaadi jatkotoimenpiteitä: korkeintaan röntgenkuvauksin tehtävää seurantaa.

Mutta se, mikä minut yllätti, oli pienistä poskihampaista löytynyt TR tauti. Se oli aiheuttanut poskihampaiden juuriin pieniä mikromurtumia, joiden puolesta kovaa purtavaa pitäisi tulevaisuudessa välttää. Ystävällinen hoitaja esitteli minulle röntgenkuvissa näkyvät murtumat ja kertoi, että tauti on yleisempi kissoilla, kuin koirilla. Leikkisästi sanottuna Elnalla on ollut lottovoittajan tuuri, kun se on saanut riesakseen koirilla varsin harvinaisen taudin.

Hampaiden juuria nakertava TR tauti ei muuten ainakaan toistaiseksi aiheuta muutoksia koiran eloon, mutta koska hampaiden vahvaa rasitusta ja kovaa syötävää on vältettävä, arkeen astuu kokonaan uusi rutiini koiran hampaiden pesun myötä. Hoitaja paljasti, että jos Elnan kanssa harrastettaisiin aktiivisesti vaikkapa suojelukokeita, jouduttaisiin harrastusvalintoja todella miettimään uudelleen.

Kun olimme käyneet diagnoosin ja hoito-ohjeet läpi, aulaan talutettiin surkean näköinen otus. Elnan tassussa oli side, koska eläinlääkäri oli katsonut nukutuksen yhteydessä anturasta löytyneen patin, jonka sisällä ei kuitenkaan osoittautunut olevan vierasesinettä ja nyt myös pieni leikkaushaava oli pidettävä suojattuna ja kunnossa.

Se hammas, joka oli katkennut paljastaen juurikanavan, tulisi vielä poistaa, mutta muuten saatoimme lähteä kotiin sisäistämään uutta diagnoosia ja sen mukanaan tuomia, hieman uudenlaisia raameja arjelle.

Vieressäni seisovan koiran koko elekieli oli hiljainen ja sanaton. Kyllä se siitä, sanoin tokkuraisena ympärilleen katsovalle koiralle. Mennään kotiin lepäämään.

19