Romppu juhli pyöreitä vuosiaan kuten kuka tahansa ikäkriisiään tyynnyttelevä patu: ottamalla reippaan irtioton arjesta. Vanhempieni luona asuva synttärisankari oli päästetty takaovesta pihapissalle ja tovin myöhemmin todettu, että aidatun pihan portti on auki ja koiraa ei näy missään. Vilkkaan tien varrella asuvat vanhempani pelästyivät ja ryhtyiät heti toimiin. Äitini kulki tuttuja lenkkireittejä ja kyseli vastaantulijoilta, oliko havaintoja mustavalkoisesta pikkukoirasta. Vaan kukaan ei ollut nähnyt pienta sankariamme. Kuulemani mukaan äitini oli jo tullut takaisin kotiin päin, kun pihatietä käveli tutun näköinen cockerspanieli mäyräkoiraa ulkoiluttavan pariskunnan seurassa. Kotiportin kohdalla cockerspanielimme oli kääntynyt muina miehinä kotiin ilmeisen välinpitamättömänä sitä odottaneesta vastaanottokomiteasta. Onhan sillä jo nähkääs niin paljon ikää, että se voi ihan hyvin käydä itsekseen lenkilla, vai mitä?