Muistoissa

kuva002_11092007_063

Niki 26.10.2001-18.11.2009
(Paperiton cockerspanieli)

”Niki on se, josta kaikki alkoi. Ensimmäinen koirani, ja vaikka ne kaikki ovatkin sanalla sanoen erityisiä, Niki oli aivan omaa luokkaansa. Niki opetti minulle lajistaan paljon ja sai minut toden teolla miettimään, miksi eläin toimii kuten toimii. Ei pelkästään kymmeniä koirakirjoja, vaan myös kymmeniä luentoja ja tuhansia tunteja vain tarkkaillen sen ja muiden vastaavien eläinten käyttäytymistä tarkoituksena ymmärtää erilaisten toimintamallien perimmäinen tarkoitus.”

(Kirjoituksesta ”Nikin tarina”, 10/2011.)

kuva001_181010_125

Romppu 20.2.2002 – 20.10.2012
(Cockerspanieli)

”Tekisin melkein mitä tahansa, että se ahne rontti kiipeäisi vielä kerran olohuoneen pöydälle ruokavarkaisiin. Tai ahtautuisi pienen soturin päättäväisyydellä kanihäkin luukusta sisään hakemaan porkkanoita. Työntäisi pienen ja pullean, maidolta tuoksuvan pilkullisen kuononsa aivan lähelleni, poskeeni kiinni kuin kuiskatakseen salaisuuden – ja sitten se kuitenkin vain röyhtäisisi ihan korvaani. Pieni possu.”

(Kirjoituksesta ”Romppu”, 10/2014.)

remu2003-2015

Remu 14.4.2003 – 13.1.2015
(Skotlanninterrieri)

Olemme asuneet Remun kanssa yhdessä melkein kolme vuotta. Kun tapasin Remun ensimmäistä kertaa kyykistyin rapsuttelemaan sitä ja vastauksena ystävälliselle eleelleni sain vain tyytymätöntä ja luotaantyöntävää murinaa. Se kuulosti siltä, että ”kuules ämmä, minä sitten puren lujaa.” Nousin saman tien jaloilleni ja ajattelin, että tutustun tuohon rakkiin joskus myöhemmin.”

(Kirjoituksesta ”Koiranomistamisen sietämätön keveys”, 11/2013.)

9

3 kommenttia artikkeliin ”Muistoissa

  1. Remun kuvia katsoessani huomaan että se on läähättänyt usein. Ihan kuin meidänkin tyttömme. Olisinpa tämän oireen ymmärtänyt aiemmin!
    Kiitos Remu ja kiitos blogista!

    • Kiitos! Ja kiitos tarkkasilmäisyydestäsi, näinhän siinä on käynyt. Nyt asia on korjattu, aurinkoista kevättä!

Vastaa