Mikä muuttui?

Siinä, missä kevään vaihtuessa kesään päätin irtisanoa sohvassa kiinni pitävät suoratoistopalvelut, päätin myös jättää blogini kuukausittaiset koirakululaskelmat pienelle kesätauolle.

Halusin minimoida kaiken sisätiloissa viettämäni vapaa-ajan ja nauttia Suomen lyhyestä kesästä auringon alla puiden huminaa kuunnellen.

Palaan koirakululaskelmiin vielä. Ne ovat lukuja, jotka eivät ole katoamassa minnekään. Voin koska tahansa palata ja julkaista ylös tiukasti kirjaamani numerot; tavoitteeni on yhä saada kokonaiskäsitys koirien kulurakenteesta, vaikkakin se tuntuu hölmöltä nyt, kun vahvuudessa onkin neljän koiran sijasta vain kolme koiraa.

Minä suojelen sinua kaikelta

Vaikka useampina vuosina olen suorastaan nauttinut keväästä; kesän merkkejä synnyttävästä luonnosta, alati lämpenevistä illoista ja toiveikkaasta lintujen sirkutuksesta, tänä keväänä asiat oli toisin.

Oloni tuntui sietämättömältä, kun ihoni alla myllersivät samanaikaisesti epätodellisuus, suru, epätoivo, luopumisen tuska ja jonkinlainen epäonnistumisen kokemus, sekä suuri epävarmuus, huoli ja hämmennys — ja kaikkien niiden tunteiden joukossa omituisina kummajaisina kiitollisuus ja onni.

Kaikki liittyi siihen, mitä huhtikuun alussa kirjoitin artikkeliin, jonka lomassa kysyin, voiko keväällä olla surullinen? Kerroin artikkelissa Sumun ääniyliherkkyydestä ja kotimme kinkkisestä sijainnista keskellä puolustusvoimien möykkää ja Sumun yhä pahentuvista reaktioista koviin ja yllättäviin ääniin.

Täydensin ajatuksieni virtaa myöhemmin artikkelilla, joka kantaa nimeä Kun elämä on tässä ja nyt. Olin tuona aamuna valmistautunut hyvästelemään samettikuonoisen ystäväni, mutta eläinlääkärin valaessa toivoa pitäytynyt kuitenkin tuomaan ystäväni muutamien toimenpiteiden myötä takaisin kotiin.

Ja niin kävi. Mutta tarinan loppu ei ole sellainen onnellinen loppu, jollainen se olisi voinut olla. Huhtikuun viimeisenä keskiviikkona pakkasin tumman kaunottaren ja sen tavarat autooni. Sumu muutti maaseudun rauhaan, sillä minä olin vannonut sille, että suojelisin sitä kaikelta, mitä se ikinä keksisikään pelätä.

Onnesta puolet on surua

Sumun muuton jälkeen kodissamme on ollut hiljaista. Kukaan ei ole paukuttanut heiluvaa häntäänsä oven karmeihin ja uunin luukkuun. Kukaan ei marssi valtavilla brontosauruksen jaloillaan lenkin jälkeen sohvan parhaaseen kulmaan, eikä kukaan kuorsaa äänekkäästi juuri silloin, kun elokuvan taustamusiikki hiljenee ja tunnelma yrittää sitoa katsojansa kriittiseen hetkeen käyttäen syvää hiljaisuutta tehokeinonaan.

Sitä voisi äkkiseltään kuvitella, ettei kolmen koiran taloudessa olisi koskaan liian hiljaista, mutta voin vannoa, että kolmen koiran taloudessa voi olla juuri niin hiljaista, että hiljaisuus jäytää sielua.

Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, mitä minä tunnen, vaan se, mitä minä voin Sumulle tarjota. Niinpä Sumu oleilee nyt paikassa, jossa se voi lepuuttaa herkkiä silkkikorviaan. Se voi jälleen voida hyvin ja sillä on ympärillään kaltaisensa lauma, jossa sen hyvinvoinnista pidetään oikein hyvää huolta.

On omituista, kun onnesta puolet on surua ja luopumisen tuskaa.

Maailmanloppu on peruttu

Vaikka Sumusta luopuminen tuntui ikävältä, se oli myös helpottavaa. Kävi ilmi, että elämä neljän koiran sijasta kolmen koiran kanssa ei ollutkaan maailmanloppu.

Päinvastoin, kun työpäivien vanavedessä uiva sydäntä puristava huoli siitä, mitä kotona on työpäivän aikana tapahtunut ja miten Sumu voi, lakkasi olemasta, elämä alkoi tuntumaan hyvällä tavalla yksinkertaiselta.

Aluksi whippetit eivät edes tuntuneet ymmärtävän, mitä on tapahtunut. Sitten ne alkoivat varovaisesti kyselemään ilman, että osasin viestiä niille mitä tai miksi.

Lenkeillä ne pälyilivät ympärilleen, nuuskuttelivat ja tuntuivat etsivän jälkiä. Tuntui epäreilulta tietää jotain, mitä en osannut kertoa niille. Koko asia tuntui vaikealta.

Kun kevätaurinko sitten alkoi yhä säännönmukaisemmin lämmittää ja seisoimme vinttikoirieni kanssa mietteliäinä pellon kulmassa taivaanvuohen pitäessä omituista konserttiaan, tein sovinnon itseni ja sen sisälläni kuhisseen muurahaispesän kanssa.

Elämä harvoin menee suunnitelmien mukaan. Olen tehnyt parhaani niillä resursseilla, jotka minulla on ollut käytettävissäni ja se riittää. Minä riitän ja me riittämme.

22

Hitaan huhtikuun koirakululaskelmat

Siinä, missä helmikuu meni yhdessä hujauksessa, tuntui, että huhtikuussa kellotaulun sekuntiviisarit antoivat odottaa itseään kuin virkkoen, mihin suuntaan niiden tulisi seuraavaksi värähtää.

Piinallisen hitaasti valuneet sekunnit, minuutit ja tunnit eivät jättäneet minua rauhaan työpäivien aikana tai huhtikuun harmaassa ja alastomassa luonnossa kulkiessani.

Eivät edes silloin, kun silmäni rävähtivät auki keskellä yötä jääden turhaan odottamaan unta, joka sekin saapui viivytellen, vain vaivoin ennen herätyskellon sointuja ehtien.

Kun aika kulkee lähtökohtaisesti piinallisen hitaasti, voin vahvistaa, että väsyneenä ja univelkaisena se venyy entisestään. Siitä tulee muotonsa menettänyt tahmea möykky, jonka suhteen ainoa lohtu on, ettei mikään – edes tämä tunne – kestä ikuisesti.

Tahmeasta pohjavireestä huolimatta huhtikuussa oli hyvätkin hetkensä. Pääsin käymään pienellä lomalla ja vastoin odotuksiani säästin koirien hoitolakuluissa, kun yllättäen Santun isäntä ei ollutkaan samaan aikaan omalla reissullaan, vaan jäi kotiin pitämään katraastamme huolta.

KOIRIEN RUOKINTAKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023

Tein huhtikuussa koirien ruokavalioon muutoksia, sillä yhtenä oljenkortena oli vielä selvittää, voisiko Sumun rauhaton olemus johtua närästyksestä ja olla siten ratkaistavissa osaltaan varsin yksinkertaisellakin keinolla.

Sumun lisäksi myös Alpilla on ollut sellaisia oireita, joiden myötä halusin selvittää, voisinko vaikuttaa koirieni hyvinvointiin viilaamalla niiden ruokavaliota vielä parempaan suuntaan.

Vaikka maaliskuussa en onnistunut keplottelemaan koirien ruuan osalta säästöjä, onnistuin kuitenkin keräämään sen verran asiakaspisteitä, että tarjouksessa 64,71 euroa maksaneelle 12 kilon koiraruokasäkille jäi maksettavaa hintaa vain 1,91 euroa.

Hieman myöhemmin samassa kuussa asioin vielä toisessa eläintarvikeliikkeessä, josta ostin niin Sumulle, kuin Alpillekin ruokaa kokeiluun yhteensä 101,10 euron edestä.

Santtu jatkoi isäntänsä kustantamana jo tutuksi käyneellä linjallaan, jolloin pienen mittelspitzin ruokintakustannuksiin meni huhtikuussa yhteensä 40,40 euroa. Yhteensä huhtikuussa koirien ruuista maksettiin siis 143,41 euroa.

Mitä pidemmälle koirakululaskelmissani ehdin, sitä vahvemmin tunnen, kuinka vaikeaa kuluista on pysyä kärryillä. Bonukset, asiakaspisteet, tarjoukset ja muut poppakonstit luovat hintoihin säännönmukaista vaihtelua, minkä vuoksi kuukausikohtaisista kuluista on vaikea pysyä kärryillä.

KOIRIEN TERVEYS- JA ELÄINLÄÄKÄRIKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, Sumu piipahti eläinlääkärin vastaanotolla. Nukutuksessa tehdyssä hammasoperaatiossa koiralta poistettiin kaksi isoa hammasta, mikä lisäksi koko suu tarkastettiin ja hampaat putsattiin ja kiillotettiin. Koko operaatiolle tuli hintaa yhteensä 717,44 euroa.

Toimenpide oli sujunut hyvin, siitä ei seurannut komplikaatioita ja Sumu toipui koettelemuksesta hienosti.

Huhtikuussa satsasimme myös koirien hampaidenpuhdistuslappuihin, jotka maksoivat 5,49 euroa. Yhteensä tämän kategorian kustannukset ylsivät siis 722,93 euroon.

KOIRIEN HYVINVOINTI- JA AJANVIETEKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023

Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin luetaan huhtikuun osalta suuri määrä hävikkipalvelusta tilattuja puruluita (24,38 euroa), reissutuliaiset (kuvassa, 5,48 euroa) sekä kuusi pakettia koirankakkapusseja (23,94 euroa). Lisäksi Santulle ostetut pienemmät erikoispuruluut hampaidenhoidon tueksi (5,28 euroa).

Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin meni huhtikuussa siis yhteensä 59,08 euroa.

KOIRIEN KOKONAISKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023

Kaiken kaikkiaan huhtikuu nielaisi koirien ylläpidon osalta yhteensä 925,42 euroa. Tämä tarkoittaa, että koko vuoden kulut tammikuun alusta huhtikuun loppuun saakka neljän koiran osalta ovat muotoutuneet 1 949,33 euron suuruiseksi.

Se, mikä ei tule pitkän linjan koiraihmiselle yllätyksenä, mutta voi yllättää koirasta haaveilevan on eläinlääkärikustannusten suuruus. Edullinenkin käynti eläinlääkärin vastaanotolla voi äkkiä tuplata tai triplata kuukausikohtaiset kustannukset puhumattakaan siitä, jos kaikki ei menekkään suunnitellusti tai operaation yhteydessä löytyy yllätyksiä.

28

Kun elämä on tässä ja nyt

Tämä artikkeli on jatkoa edellä julkaistulle artikkelille Maaliskuu.

Olin eläinlääkäriaikaa edeltävänä iltana ostanut Sumulle ja koko laumalle lähimarketin pakasteista naudanmahaa. Aioin tarjoilla sen poikkeuksellisesti päivällisenä, sillä en keksinyt enää muutakaan keinoa todistella rakkauttani näitä nelijalkaisia ystäviäni kohtaan.

Vaikka eivätpä ne juuri ole rakkauden osoitusten perään kyselleet. Niille on tuntunut riittävän se, mitä arkemme on, ja jos ei, niin palaute on ollut välitöntä. Ne ovat osoittaneet tyytymättömyyttään tuikkaamalla kättä vaativasti kuonoillaan, tai kuten suurin niistä, lumpsauttamalla tassun suoraan kahvikuppiin.

Mutta kun eteen tulee näin konkreettisen riipiviä aikoja, sitä jotenkin haluaisi viimeiseen saakka varmistaa, että on tehnyt kaiken hyvin. Ollut sellainen koiranomistaja, jollaisen jokainen koira ansaitsee.

Mennyt aika ja nykyhetki alleviivaavat olemassa oloaan, lyö miltei kasvoille. Muistinko nähdä, kokea ja nauttia yhteisestä ajasta? Tietävätkö ne, että minä todella tein parhaani? Oliko se riittävästi?

Oliko se tässä, kaikki mitä meillä on? Kun katson Sumua, silmiin kirpoaa kyyneleet.

Lähtö

Aamu, jona lähtö eläinlääkäriasemalle on edessä, on harmaa ja eleetön. Pysähtynyt hetki, jossa edes linnut ei laula.

Aamulenkillä yritän muistaa hengittää, vaikka se tuntuukin rikkovan liikkumattoman illuusion. Koirat eivät kumartele tai kainostele harmautta, vaan nuuskuttavat, tonkivat ja tarkkailevat. Niille elämä on tässä ja nyt.

Perillä eläinlääkäri valaa toivoa, tarkastelee ja aikoo kuvata. Yksi hammas pois, ehkä kaksi. Kyllä tästä koira vielä saadaan, erinomaisessa kunnossakin vielä.

Mieli ei ota uskoakseen. Järki summaa paljon maksaa korjata samettikuono. Vaan sydän hurraa, sisäkautta sen kuulee hyvin. Antakaa kevätauringon valaista sali!

Uppoudun tietokoneeni ruutuun eläinlääkäriaseman aulassa, toipilasta odotellen, kun huoneesta sitten tuodaankin patjalla nukkuva koirakuljetus. Sillä on villasukat tassuissaan ja siitä on pidetty hyvä huoli.

Kaikki meni hyvin, tosin hampaita on nyt vähemmän. Viikko pehmeää ruokaa ja paluu arkeen, tosin ei sen hullutuksiin.

Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä tästä eteenpäin. Voiko Sumu jäädä meille, onko suussa ollut kipu voimistanut kaukaisuudesta kantautuvan sietämättömän kumun? Olisiko kaikki jatkossa paremmin?

Kun elämä on tässä ja nyt.

17