Hitaan huhtikuun koirakululaskelmat

Siinä, missä helmikuu meni yhdessä hujauksessa, tuntui, että huhtikuussa kellotaulun sekuntiviisarit antoivat odottaa itseään kuin virkkoen, mihin suuntaan niiden tulisi seuraavaksi värähtää.

Piinallisen hitaasti valuneet sekunnit, minuutit ja tunnit eivät jättäneet minua rauhaan työpäivien aikana tai huhtikuun harmaassa ja alastomassa luonnossa kulkiessani.

Eivät edes silloin, kun silmäni rävähtivät auki keskellä yötä jääden turhaan odottamaan unta, joka sekin saapui viivytellen, vain vaivoin ennen herätyskellon sointuja ehtien.

Kun aika kulkee lähtökohtaisesti piinallisen hitaasti, voin vahvistaa, että väsyneenä ja univelkaisena se venyy entisestään. Siitä tulee muotonsa menettänyt tahmea möykky, jonka suhteen ainoa lohtu on, ettei mikään – edes tämä tunne – kestä ikuisesti.

Tahmeasta pohjavireestä huolimatta huhtikuussa oli hyvätkin hetkensä. Pääsin käymään pienellä lomalla ja vastoin odotuksiani säästin koirien hoitolakuluissa, kun yllättäen Santun isäntä ei ollutkaan samaan aikaan omalla reissullaan, vaan jäi kotiin pitämään katraastamme huolta.

KOIRIEN RUOKINTAKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023

Tein huhtikuussa koirien ruokavalioon muutoksia, sillä yhtenä oljenkortena oli vielä selvittää, voisiko Sumun rauhaton olemus johtua närästyksestä ja olla siten ratkaistavissa osaltaan varsin yksinkertaisellakin keinolla.

Sumun lisäksi myös Alpilla on ollut sellaisia oireita, joiden myötä halusin selvittää, voisinko vaikuttaa koirieni hyvinvointiin viilaamalla niiden ruokavaliota vielä parempaan suuntaan.

Vaikka maaliskuussa en onnistunut keplottelemaan koirien ruuan osalta säästöjä, onnistuin kuitenkin keräämään sen verran asiakaspisteitä, että tarjouksessa 64,71 euroa maksaneelle 12 kilon koiraruokasäkille jäi maksettavaa hintaa vain 1,91 euroa.

Hieman myöhemmin samassa kuussa asioin vielä toisessa eläintarvikeliikkeessä, josta ostin niin Sumulle, kuin Alpillekin ruokaa kokeiluun yhteensä 101,10 euron edestä.

Santtu jatkoi isäntänsä kustantamana jo tutuksi käyneellä linjallaan, jolloin pienen mittelspitzin ruokintakustannuksiin meni huhtikuussa yhteensä 40,40 euroa. Yhteensä huhtikuussa koirien ruuista maksettiin siis 143,41 euroa.

Mitä pidemmälle koirakululaskelmissani ehdin, sitä vahvemmin tunnen, kuinka vaikeaa kuluista on pysyä kärryillä. Bonukset, asiakaspisteet, tarjoukset ja muut poppakonstit luovat hintoihin säännönmukaista vaihtelua, minkä vuoksi kuukausikohtaisista kuluista on vaikea pysyä kärryillä.

KOIRIEN TERVEYS- JA ELÄINLÄÄKÄRIKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, Sumu piipahti eläinlääkärin vastaanotolla. Nukutuksessa tehdyssä hammasoperaatiossa koiralta poistettiin kaksi isoa hammasta, mikä lisäksi koko suu tarkastettiin ja hampaat putsattiin ja kiillotettiin. Koko operaatiolle tuli hintaa yhteensä 717,44 euroa.

Toimenpide oli sujunut hyvin, siitä ei seurannut komplikaatioita ja Sumu toipui koettelemuksesta hienosti.

Huhtikuussa satsasimme myös koirien hampaidenpuhdistuslappuihin, jotka maksoivat 5,49 euroa. Yhteensä tämän kategorian kustannukset ylsivät siis 722,93 euroon.

KOIRIEN HYVINVOINTI- JA AJANVIETEKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023

Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin luetaan huhtikuun osalta suuri määrä hävikkipalvelusta tilattuja puruluita (24,38 euroa), reissutuliaiset (kuvassa, 5,48 euroa) sekä kuusi pakettia koirankakkapusseja (23,94 euroa). Lisäksi Santulle ostetut pienemmät erikoispuruluut hampaidenhoidon tueksi (5,28 euroa).

Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin meni huhtikuussa siis yhteensä 59,08 euroa.

KOIRIEN KOKONAISKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023

Kaiken kaikkiaan huhtikuu nielaisi koirien ylläpidon osalta yhteensä 925,42 euroa. Tämä tarkoittaa, että koko vuoden kulut tammikuun alusta huhtikuun loppuun saakka neljän koiran osalta ovat muotoutuneet 1 949,33 euron suuruiseksi.

Se, mikä ei tule pitkän linjan koiraihmiselle yllätyksenä, mutta voi yllättää koirasta haaveilevan on eläinlääkärikustannusten suuruus. Edullinenkin käynti eläinlääkärin vastaanotolla voi äkkiä tuplata tai triplata kuukausikohtaiset kustannukset puhumattakaan siitä, jos kaikki ei menekkään suunnitellusti tai operaation yhteydessä löytyy yllätyksiä.

24

Maaliskuu

Olen aina pitänyt kesää suosikkivuodenaikanani, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että keväästä on tullut sille vähintäänkin hyvä haastaja. Lisääntyvällä valolla ja jopa silmät sokaisevalla auringonpaisteella voi olla ilmiömäinen vaikutus ihmisen mielialaan.

Tuntuu, kuin ehtisin unohtamaan aina pitkän talven aikana sen, kuinka paljon mahdollisuuksia yhä valoisammat ja valoisammat iltapäivät ja illat antavatkaan. Tuntuu, kuin kevään kantama valo herättäisi minut henkiin.

Keväässä on muitakin kiitollisia piirteitä. Jo melko valoisaan aamun herätessä tietää, että kesä on päivä päivältä lähempänä. Olen nykyisin niin kiintynyt kesään ja sen valoon ja lämpöön, että varsinaisiin kesäpäiviin herätessäni iloa syö käsitys siitä, että joka aamu pimeä ja kylmä talvi on yhä lähempänä.

Keväällä se ei tunnu siltä, vaikka on kieltämättä totta silloinkin. Keväällä edessä on kuitenkin kokonainen kesä. Ajatus on kutkuttava ja suupieliä kohottava.

Voiko keväällä olla surullinen?

Vaikka haluaisin kirjoittaa oodin keväälle, valolle ja keveydelle, täytyy myöntää, että sisimmässäni myllertää. Tätä kevättä on varjostanut sydäntä riipivä huoli ja murhe, joka saa ajatukseni poukkoilemaan, uneni katkeamaan ja silmäni kostumaan.

Kun seisoin kolme vuotta sitten myöhään keväällä pienen rivitalokodin eteiskäytävällä ja tunsin, että olen tullut kotiin, en osannut aavistaa, miten maailmassa vielä myllertäisikään.

Tein tuosta rivitalokodista tarjouksen ja nykyisin elämme onnekkaasti unelmieni paikassa, joka pitää seiniensä sisällä kodinomaisen lämmön ja sen ulkopuolella yhä tänäkin päivänä mielekkäät ja puoleensa kutsuvat ulkoilumaastot. Mutta on muutakin.

Kotoamme katsoen kaupungin toisella laidalla, linnuntietä noin kymmenen kilometrin päässä meistä, on varuskunnan harjoitusalue. En osannut kolme vuotta sitten edes arvioida sen vaikutuksia elämäämme, joka on ajautunut kriisiin puolustusvoimien ymmärrettävästi lisättyä harjoituksiensa määrää.

Useimmiten meidän kotiimme ei juurikaan kuulu harjoitusalueen ääniä, mutta toisinaan tuuli – tai sen puute – auttaa kumua kantautumaan etäisesti jopa seiniemme sisälle saaden paukkuaran koiran raiteiltaan. Silloin Sumun olo käy sietämättömäksi.

Elämää paukkuaran koiran kanssa

Haluan tarkentaa, että Sumu ei ole kuin mikä tahansa paukkuarka koira. Ymmärrän, että ei ole edes yhtä lokeroa, johon kaikki paukkuarat koirat voisi sijoittaa, mutta silti Sumu on luokassaan poikkeuksellinen.

Se ei lamaannu paikoilleen tai hiivi täristen saunan lauteiden alle. Paukkeen kuultuaan – tai ukkosmyrskyä rankkasateen myötä ounastellessaan – sen olo käy täysin sietämättömäksi, eikä se jää keneltäkään huomaamatta.

Koira vauhkoontuu ja suistuu raiteiltaan. Se läähättää, tärisee, sen sydän hakkaa miltei rinnasta ulos, eikä se pysty pysymään aloillaan. Se ei kerta kaikkiaan tiedä, mitä sen tulisi tehdä, ja niinpä se tekee mitä tahansa.

Säälin enemmän koiraa, kuin sohvaa, tullessani tavallisen oloisena päivänä kotiin, jossa odotti hartaudella etsityn ja pienen omaisuuden maksaneen sohvan tuho. Leijonan osa sohvan reunamuksesta oli avattu ja tyhjennetty, eikä se jäänyt koiran viimeiseksi pyrkimykseksi helpottaa oloaan keinolla millä hyvänsä.

Erikoisin tempaus on ollut, kun koira on poissa ollessamme pelottavia ääniä kuullessaan kiipeillyt vessan seiniä pitkin ja päätynyt irroittamaan wc-istuimen painikkeet paikoiltaan. Silloin ymmärsin, että tällaisen koiran kanssa eteen voi tulla vakavampikin tuho, puhumattakaan siitä, miten piinallinen koiran olo täytyy paukkeen kantautuessa kotiimme olla.

Kokeiltuja keinoja

Eläinlääkärit ovat kirjoittaneet koiralle erilaisia rauhoittavien lääkkeiden reseptejä ja vähintään yhtä monia valmisteita olemmekin kokeilleet. Niitä saatuaan koira on paitsi raiteiltaan, myös entistäkin sekavampi.

Sisällä kotona, kaupungin laitamilla vietetyn, uudenvuoden myötä jouduin pitämään lääkittyä ja sekavaa koiraa hihnassa, sillä se yritti niin kiihkeästi kiivetä pääni päälle. En keksinyt muutakaan keinoa ehkäistä mustelmia ja raapimisjälkiä kehossani.

Se, että verhot ja akustiikkalevyt olivat koko uudenvuoden ajan varhaisesta alkuillasta alkaen ikkunoiden edessä, televisio ja radio raikasivat kilpaa ja kaikki lauman muut koirat viihtyivät illassa samoin kuin vuoden kaikkina muinakin päivinä, ei helpottanut painepaitaan pakatun lurppakorvan oloa. Vauhkoontuneeseen ja tärisevään koiraan ei ollut minkäänlaisia keinoja saada yhteyttä.

Koska rauhoittavat lääkkeet eivät tuoneet apua, lupasin sekä koiralle, että itselleni, että emme vietä enää yhtäkään vuodenvaihdetta kotonamme kaupungin laidalla. Se lupaus pitää, mutta on muitakin tilanteita, kun koiran olo käy sietämättömäksi, ja niitä on vaikeampi ennakoida. Näihin tilanteisiin lukeutuu myös aina toisinaan kotiimme varuskunta-alueelta kantautuva kumina.

Tuleva ahdistaa

Maaliskuussa tilanne on aiheuttanut entistäkin enemmän huolta ja murhetta, jota pahentaa vaikeiden tilanteiden satunnaisuus ja yllättävyys. Koska talviaikana ukkosmyrskyt eivät ole piinanneet paukkuaran koiran eloa, olemme uudenvuoden jälkeen saattaneet miltei unohtaa elävämme paukkuaran koiran kanssa.

Vaan maaliskuun varrella puolustusvoimien harjoitukset ovat kantautuneet meille mitä odottamattomimmissa käänteissä – ja taas välillä ei ollenkaan – niin, että meitä on odottanut töistä tullessamme koiran toimesta siirrettyjä huonekaluja, sekä ilmeisesti koiran kauhun keskellä vaurioitunut suu. Se on kaikkein surullisinta.

Mietin kuumeisesti, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella ja miten voisin ratkaista tilanteen meidän kaikkien, mutta ennen kaikkea kymmenen vuotiaan paukkuaran koiran eduksi.

Olen siitä kiitollisessa asemassa, että avattuani tilannetta koiran kasvattajalle sain kasvattajan täyden tuen, oli päätökseni koiran tulevaisuudesta sitten koiran lopettaminen tai mikä tahansa muu vaihtoehto.

Sain myös kaksi vaihtoehtoa kauempana sijaitsevista hoitopaikoista, joihin voisin toimittaa koiran aina puolustusvoimien harjoituspäivien ajaksi. Minun kannaltani ikävä uutinen on se, että viime vuoden melutiedotteen mukaan äänihaittoja olisi ollut vuoden jokaisena arkipäivänä heinäkuuta lukuunottamatta, vaikka todellisuudessa äänihaittoja ei kuitenkaan kuulunut meille saakka säännönmukaisesti, vaan koiran reaktiot yllättivät meidät ainoastaan silloin tällöin – ja etenkin juuri silloin, kun sitä vähiten osasimme odottaa.

Aurinkoa silmissä, iloa hännässä

Ihmiselle, jolle koira on pelkkä koira, päätös koiran lopettamisesta voisi olla paljon yksinkertaisempi. Mutta minä en ota tolkkua tunteen ja järjen kädenväännöstä, jota varjostaa myös tilanteen taloudellinen kaiku ja sadat tuhannet nyanssit puolesta ja vastaan.

Minä näen hirvittävän ongelman ohella myös kaiken sen ulkopuolella olevan elämän. Koiran, jonka herttainen hyväntuulisuus tarttuu suupieliini ja saa minunkin silmäni sädehtimään. Näen ainutkertaisen elämän, jonka osalta en millään haluaisi tehdä peruuttamattomia päätöksiä, tai ottaa niitä kontolleni.

Sumu on niin paljon muutakin, kuin paukkuarkuutensa, ja siitä minä olen totta totisesti päässyt jyvälle näiden vuosien aikana. Sen olemus: pentumainen tapa loikkia, sen kiiltomadon lailla kiiltävä turkki ja holtittomasti puolelta toiselle tempoileva häntä ei tee koiran kohtalon päättämisestä yhtään helpompaa. Näkisin sillä vielä paljon hyviä vuosia, sillä keholtaan se on kuin nuorikko, vaikka vuosi vuodelta paukkuarkuus tuntuu saavan siitä yhä tiukemman otteen.

Hätäisiä päätöksiä välttääkseni eläinlääkäri tarkastaa koiran suussa vallitsevan tilanteen yhden varmasti hyvin unettoman yön jälkeen tämän viikon keskiviikkona. Eläinlääkärin on tarkoitus kuvata nukutetun koiran suu, ja tehdä sitten omat päätelmänsä siitä, minkälaista remonttia tuhoutuneen purukaluston osalta on tehtävissä – tai kannattaako sellaista lähteä alkuunkaan tekemään.

Suun muutosten perusteella koiralla voidaan epäillä jopa viheliästä parodontiittia, mutta sen mahdollisen diagnosoinnin jätän sen kummemitta spekuloinneitta eläinlääkärin harteille.

Halusin vaan kertoa, että olen nyt aivan valtavan, valtavan huolissani ja murheissani, ja vaikka tiedän, että kukaan meistä ei enää nuorene, on mielestäni liian aikaista heittää hyvästejä koiralle, joka kantaa aurinkoa silmissään ja iloa hännässään.

Maaliskuun kululaskelmat

Näiden tunteiden keskellä maaliskuun kululaskelmien listaaminen tuntuu melkein irvokkaalta, sillä tällaisissa hetkissä ymmärrän, miten vähän arvoa rahalla on minulle, vaikka juuri nyt raha tuntuu olevan arvokkaampaa kuin koskaan.

Koirien ruokintakustannukset maaliskuussa 2023

Maaliskuussa neljän koiran ruokintakustannuksiin upposi kokonaiset 261,57 euroa. Koiran ruuan hinta on noussut, eikä eteen osunut hyviä tarjouksia. Tähän summaan sisältyy niin kuun alussa, kuin kuun loppupuolellakin ostetut 12 kilon koiranruokasäkit, kuin myös perheen pienimmälle ostettu kahden kilon koiranruokasäkki sekä lisäravinteet.

Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannukset maaliskuussa 2023

Maaliskuussa neljän koiran hyvinvointi- ja ajanvietekustannukset konkretisoituivat koirankakkapusseina (256 kpl, 15,96 euroa), myyjäisistä tuliaisina tuotuina vasikan ja jäniksen korvina (yhteensä 3,75 euroa) sekä Alpille ostettuna ahmimisenestokuppina (9,99 euroa), joiden myötä rahaa pulitettiin tässä kategoriassa kokonaisuudessaan 29,70 euroa.

Koirien kokonaiskustannukset maaliskuussa 2023

Niinpä koirien kokonaiskustannukset ovat maaliskuun ajalta 291,27 euroa. Sen myötä koiriin on tänä vuonna käytetty yhteensä 1023,91 euroa. Jos haluat tarkastella aiempia artikkeleita teemaan liittyen, pääset tästä tarkastelemaan tammikuun kululaskelmia ja tästä helmikuun kululaskelmia.

23

Helmikuun kuulumiset ja koirien kululaskelmat 🐶💰💸

Kevättalven kuukaudet ovat mielestäni pitkän ja synkän talven parasta antia. Niissä on selkeästi jo lupaus lähestyvästä keväästä ja kesästä.

Lisääntyvä valo kuiskuttelee lupauksiaan silloinkin, kun maiseman valtaa hiljalleen taivaalta leijailevat lumihiutaleet, jotka tuntuvat muistuttavan, ettei kuitenkaan vielä ole aika mennä asioiden edelle. Tunne on siellä silti; kyllä tämä tästä vielä kesäksi muuttuu.

Silkkaa hulluutta — vai omannäköinen elämä?

Helmikuu meni silmänräpäyksessä. Se johtuu osaltaan siitä, että elimme puolet kuusta varsin vaiheikasta arkea viiden koiran vahvuudella.

Kun lähtökohtana on melko vaativa päivätyö, osaltaan yhä haparoivia askeleitaan ottava terveys ja toimintakyky, sekä lähtökohtaisesti jo neljä koiraa, voin kertoa, ettei varsinaisesti aikaa peukaloiden pyörittelylle jäänyt, kun kuvioihin astui vielä vieras paimenkoira, jonka elämään oli urautunut jos jonkinlaisia hölmön hommia ja epätoivottuja käytösmalleja.

Kaiken kukkuraksi ehdin vielä kevään mittaan aloittamaan kolme harrastusta: kehollisen terapian, kasvojoogan ja ihmisten hormonitoimintaan liittyvän kurssin, josta toivon olevan hyötyä oman terveydentilani ymmärtämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten tammikuun lopulla kerroin, olen viime aikoina kiinnostunut hyvinvoinnista ja sen tukemisesta.

Joku voisi sanoa, että viidennen koiran lisääminen tähän yhtälöön on silkkaa hulluutta, mutta minun tuntosarveni olivat nousseet, enkä saanut ajatuksiltani rauhaa.

Arvokkainta on aika

Olen totta puhuakseni sairastumiseni jälkeen ymmärtänyt, miten arvokasta aika — laadukas aika — on, ja siksi olen yhä enemmän pyöritellyt ajatuksissani haavetta paimenkoirasta.

Haaveilen sellaisesta kumppanista, jonka uteliaisuus maailmaa, metsäpuroja ja männynkäpyjä kohtaan voittaa mukavuudenhalun. Sellaisesta koirasta, joka voi unohtua kanssani tuijottamaan nuotioliekkejä palelematta tai joka sujahtaisi vaivatta nauttimaan telttayöstä kanssani. Tällä hetkellä olen siitä onnekkassa asemassa, että oma ihmiskumppanini täyttää toiveeni, vaikkei pysähdykkään ihailemaan männynkäpyjen kerroksellisuutta.

Joka tapauksessa päädyin kysymään kotia etsivän paimenkoiran omistajalta, saisinko tutustua koiraan tarkemmin parin viikon ajan kotonani.

Ajattelin, ettei kenelläkään olisi mitään hävittävää. Paimenkoiran omistaja oli umpikujamaisessa tilanteessa, ja minun sielussani lepattaa liekki aina, kun saan käydä pitkiä keskusteluja koirien kanssa.

Peili sisimpään

Ja niin koira saapui meille ja se oli menoa se. Olen aina sanonut, että hyvä koira toimii peilinä itseen, eikä tämäkään paimenkoira ollut poikkeus.

Sukelsin niin syvälle toiveisiini, tunteisiini, jopa rajojeni äärelle ja syvimpiin haavoihini, että käsittelin paimenen sydämeeni jättämiä tassunjälkiä vielä viikkokausia koiran lähdön jälkeenkin. Tavallaan käsittelen varmaan vieläkin. Jotkut koirat vain puhuttelevat, jopa ravistelevat niin kovin syvältä.

Aika näyttää, mihin paimenen herättämät ajatukset minut vielä vievät, tai saanko sen aikaansaamaa ajatustenvirtaa joskus sanoitettua tarkemmin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että tämä paimenkoira ei tullut meille jäädäkseen.

Se olisi tarvinnut paljon enemmän aikaa kotiutuakseen ja löytääkseen saman kielen muiden koiriemme kanssa. Elämä aiemmin mainitsemieni lähtökohtien ja kahden eri tiloissa ja eri erissä ulkoilevien koirien kanssa kävi liian raskaaksi, minkä osalta sainkin kohdata omat rajani uudessa valossa.

Vuosia sitten olisin puskenut rinta roihuten omien rajojeni yli ja läpi harmaan kiven väsymyksestäni huolimatta, mutta enää sellainen ei tunnu kamppailun arvoiselta. Arvostan nykyään omaa, ja tottakai myös laumani, hyvinvointia niin paljon, etten ole valmis kolhimaan sitä määräänsä enempää. Teen yhä myös kompromisseja osittain itseni kustannuksella, mutta tässä tilanteessa kyse ei olisi enää ollut kompromisseista.

Helmikuun koirakululaskelmat

Tällä kertaa en kuitenkaan tullut pöyhimään sisimpääni määräänsä enempää, vaan listaamaan selätetyn kuukauden kunniaksi helmikuun kululaskelmat!

Siinä missä tammikuu maksoi meille yhteensä reilut 350 euroa (sillä tammikuussa tehtiin muutamia pidempiaikaisia hankintoja), helmikuun potiksi meinasi muotoutua vain vajaa 40 euroa!

Sitten Santtu kävi hammaslääkärissä, ja varmaan arvanettekin, riittikö sellainen budjetiksi. Shokkipaljastus: ei riittänyt.

Runsaat kolme vuotta vanha koirien alusta sohvan kulmassa on kokenut jo kovia, mutta uuden hankintaa ei ole budjetoitu vielä kevättalven menoille. Se ei tunnu haittaavan koiria, vaikka ne varmasti ilahtuisivatkin kuohkeammasta alustasta.

Koirien ruokintakustannukset helmikuussa 2023

Koska olin tammikuussa ollut kaukaa viisas ja hamstrannut koiranruokasäkkejä tarjouksesta myös varastoon, jäi helmikuun ruokakustannukseksi ainostaan Santulle ostettu kahden kilon ruokasäkki, joka maksoi 24,99 euroa.

Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannukset helmikuussa 2023

Ja koska hamstrasin tammikuussa myös koirankakkapusseja, säästyttiin helmikuun kustannuksissa niiltä kokonaan. Hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin helmikuulta lasketaan kuitenkin puruluut, joihin käytin 11,90 euroa.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä kesällä 10-vuotissyntymäpäiviään viettävä mittelspitz Santtu pyörähti kuluneen kuukauden aikana eläinlääkärin pöydällä, jossa koiran suu tutkittiin ja puhdistettiin hammaskivestä, minkä lisäksi koiran kylkeen ilmestyneestä ihomuutoksesta otettiin näyte hintaan 341,00 euroa. Ihomuutos osoittautui harmittomaksi, ja suun terveydentila on nyt selvillä: tosin hammasremontein jatketaan vielä.

Koirien kokonaiskustannukset helmikuussa 2023

Kaiken kaikkiaan koirien ylläpito maksoi helmikuussa yhteensä 377,89 euroa eli lupaavasta alusta huolimatta helmikuun kustannukset ylittivät tammikuun kustannukset 23,14 eurolla.

Koko vuoden kustannukset tähän saakka

Yhteensä koiriin on tänä vuonna käytetty 732,64 euroa. On jännittävää (ja hurjaa) nähdä, mihin koirien vuosikustannus lopulta yltää — en ole koskaan aiemmin kirjannut koirieni kuluja ylös, sillä niiden kohtaaminen on tuntunut harvinaisen epämiellyttävältä (eikä ihme).

Nyttemmin olen kuitenkin sitä mieltä, että talouden suunnittelu — alkaen sen käsittämisestä — luo ennen kaikkea turvaa ja hallinnan tunnetta.

18