Koiran terveys ja hyvinvointi

Kuinkas sitten kävikään

/ Jenna / Koiran terveys ja hyvinvointi / 2 kommenttia

BH-koe häämöttää uhkaavasti parin viikon päässä. Se on joka hetki lähempänä. Mikä on todennäköisintä, mitä nyt voi tapahtua?
A. Koira kehittää itselleen ihan mielettömän moottorin, oppii uudet asiat ennätysnopeasti ja vanhat tutut liikkeet suoritetaan entistäkin vauhdikkaammin ja siistimmin. Vau, tätä on ilo katsella!
B. Koiralle kasvaa kärsä ja siivet, ja se lentää työpäivän aikana auki jääneestä ikkunasta salaa Mongooliaan. Parin päivän päästä saat siltä postikortin, jossa se poseeraa uuden perheensä kanssa ja kertoo olevansa onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Lopussa se toivottaa hyvää jatkoa ja kertoo, ettei aio tulla takaisin.
C. Koiralta repeää kannusvarvas, eikä ilkeän haavan takia koiran kanssa voi tehdä mitään liian vauhdikasta, ettei se repeä enempää tai ärsyynny. Kotioloissa sillä pidetään typerää lautasantennia päässä ja ulkoillessa aina tilanteen mukaan jonkinlaista suojaa pöpöjen ja haavan nuolemisen estämiseksi. Kaikki vauhdikas on ehdottoman nounou. Lisäksi sataa ensilumi, eikä koira ihan hepposin perustein ryhdy pitkiin paikallamakuu -harjoituksiin tai istumisiin, koska ”pallit jäätyy.” Lohduttaudut ajatuksella, että nyt on parempi hetki ensilumelle, kun sitten parin viikon päästä varsinaisena koepäivänä.
Autan sen verran, että vastaus A ei ole tällä kertaa se mitä haetaan. Saatte itse päätellä loput. Pidetään peukut pystyssä, että koira muuttaa mielensä Mongoolian suhteen tai sen rikkonainen kannusvarvas ei lähde tulehtumaan!
11

Huonovointinen järjestelmäkaveri

/ Jenna / Koiran terveys ja hyvinvointi / Jätä kommentti

Aika kuluu niin nopeasti, että hyvä kun ehtii koiraa sanomaan, kun blogi on jo homeessa. Kattavan ja kuvarikkaan päivityksen tekeminen jää pelkäksi haaveeksi, kun kovia kokenut digitaalinen järjestelmäkaveri on ollut hieman huonovointinen. Haavekuvissa siintää kaiken muun kalliin ja tarpeellisen ohella uusi runko ja näppärämpi obu, mutta näillä päivärahoilla ja työnäkymillä se jää haaveeksi seuraavan… no, erittäin pitkän ajan ajaksi. Kun kuvia ei ole, ei tee paljoa mieli kirjotellakaan. Kuvat kun kuitenkin jotenkin keventää pitkiä tekstimääriä helpommin lähestyttäviksi ja luettaviksi…

Into kävi eläinlääkärillä perjantaina 13. päivä ja huonoa lupaavasta päivämäärästä huolimatta reissu sujui hyvin. Syynä käynnille oli jo pidempään oikean korvan takana ollut syylämäinen näppylä, joka poistettiin eläinlääkärin toimesta. Näppylä oli ollut korvan takana jo pidempään ja sitä tuli seurailtua varmaan parikin kuukautta, mutta se ei vaivannut koiraa eikä muuttunut sen rumemmaksi päivien kuluessa. Näppylän poistaminen oli kuitenkin aiheellista, sillä sirkuskarhun ja viemärirotan painit ovat usein sen verran hampaikkaita, että olisi ollut vain ajan kysymys milloin näppylä vahingoittuu taistelun tohinassa. Eläinlääkäri sanoi näppylän voivan hyvinkin olla pieni ihokasvain, mutta koska se oli ainoa laatuaan koiran koko kehossa, en vaatinut sen lähettämistä edelleen tutkittavaksi. Se on vaihtoehto sitten, jos niitä vielä jatkossa alkaa ilmaantumaan.
Tällä hetkellä sirkuskarhulla ja muulla kirppusirkuksella menee hyvin.

0

Keisari is back!

/ Jenna / Koiran kanssa harrastaminen, Koiran terveys ja hyvinvointi / Jätä kommentti

Rompun jouluna lahjaksi saama jussipaita lämmittää mieltä siinäkin tapauksessa, jos itse paidan sisällä oleva lemmikki on joutunut trimmauskoneen pahoinpitelemäksi. Jussipaita toimii myös kevään treeneissä, kun koiraverannan omistava ihmisolento tuulettelee autoaan viileän kevät-tuulen avulla! 🙂

Sunnuntaina hain reippaan ja iloisen Romppuni kotiin vanhempieni hoivista! Että voikin olla niin raivostuttavaa eläintä ikävä! 🙂 Odotin suurella mielenkiinnolla koirien keskinäistä kohtaamista, mutta se ei osoittautunutkaan erityisen jännittäväksi. Aluksi urosten kesken oli havaittavissa pientä jännittyneisyyttä sen puolesta, että Into on jo pitkään havitellut johtokoiran roolia ja ryntäsi heti pörhistelemään Rompulle, josta se oli selkeästi huomannut ettei tämä ollut juuri parhaillaan. Juuri kun urosten kehonkielet enteilivät nopeaa välienselvittelyä komensin Inton pois ja homma tuntui olevan sillä selvä. Normaalisti annan koirieni selvitellä välinsä ärähdyksin, mutta tällä kertaa ajattelin Rompun leikkaushaavaa ja päätin säästää Rompun vaivalta.

Rompun leikkaushaava onkin parantunut hyvin ja maanantaina siitä poistettiin tikit. Haava näyttää siistiltä, eikä ole estänyt Romppua riekkumasta normaaliin tapaan tai hyppimästä sohvalle enää tässä vaiheessa. 🙂 Keisari is back!

Viimeisimpien tapahtumien myötä myös treenailumme on ollut satunnaisempaa kuin normaalisti. Elnan hiljattain olleiden (tokien!) juoksujen aikana Into lomaili tuttavani luona ja juoksuisen, muutenkin keskittymiskyvyttömän puolipaimenen kanssa en luonnollisesti edes suunnistanut treenaamaan.

Tänään oltiin kuitenkin pitkästä aikaa koko lauman kanssa liikenteessä. Tuttu koirankoulutuskenttä alkaa pikku hiljaa kuivumaan talvisten lumien jäljiltä ja kohtahan sinne pääsee jo treenaamaan kunnolla. Tänään roolini oli kuitenkin hyvistä koirankoulutusaikeistani huolimatta lähinnä kuvaajan rooli, joskin sain myös treenikaverin ottamaan omista koiristanikin kuvia. Tällä sivulla olevat Inton ja Elnan leikki/palkkauskuvat ovatkin Pia Rajamäen tuotoksia, joten kaikki kunnia näistä Pialle. 😉

Ihanaa kun tulee kesä, ja kesän myötä valoisat ja viileät illat joita voi parhaimmassa tapauksessa viettää koirien kera koirankoulutuskentällä yömyöhään saakka! Yritän tässä kovasti vakuuttaa itselleni, että koiran tai pahimmassa tapauksessa koirien omistaminen on kivaa ja täysin ylivertaista, nyt kun elän koiranomistajan kulta-aikaa kotini muistuttaessa hiekkamääränsä perusteella lähinnä saharaa ja Elnan oltua koko päivän aktiivisesti ripulilla. Unohtamatta sitä, että Rompun operaation myötä olen taloudellisesti enemmän kuin heikoilla. Tämä on kivaa, tämä on kivaa, tämä on kivaa!

0