Pohdintaa ja ajatuksia aiheesta kolmas koira, ja vähän muutakin

Maanantaiksi mulle olikin lykätty 14:30-21:30 työvuoro, joten agilityt jäi tällä kertaa väliin. Täytyy kyllä jatkossa yrittää koittaa saada työvuorot sovittua niin, ettei ne hirveästi veisi meidän agilitystä. Tällä hetkellä se on meidän ainut aktiivinen harrastuslaji, joten olisi kurjaa, jos sekin meiltä vietäisiin.

Tänäänkin oli vastaavanlainen työvuoro kuin maanantaina. Aamulenkki venähti suunniteltua pidemmäksi, ja hyvä niin, kun lenkillä vastaan tuli Karo ja Hukka (joka oli laittanut jarrut päälle kun äkkäsi meidät), joiden kanssa jatkettiin matkaa yhdessä metsään. Hukka on pieni kelpielapsi, josta tulee varmasti myöhemmin mainiota riekkuseuraa myös mun omalle pennulle. 😉 Virallinen pentukesä (vai vuosi?) on kai nyt sitten avattu, kun kahdella suunnalla naapuristossa on pentu, ja vähän itse kullakin tutulla, ja jos ei pentua niin ainakin olen aistivinani kovaa kuumeilua sellaista kohtaan..

Kieltämättä, vähän kyllä jännittää mitä tulevan pitää. Kolme koiraa. Olen koittanut lukea ympäri nettiä tärkeitä asioita pennun kasvatuksen suhteen. Siis lähinnä ennakointia, ettei tulisi taas opittua kantapään kautta kaikkea. Muutamia asioita, joita olen saanut irti, jotka tällä hetkellä pyörivät päässä, mutta missälie sitten, kun niitä oikeasti tarvittaisiin.

1. Itsenäisyys. Tähän on ehdottomasti panostettava. Laumassa elävän koiran itsenäisyyttä on hyvä lähteä alusta alkaen vahvistamaan ja ylläpitämään. Kaikki arkeen liittyvät asiat tulee opettaa niin, ettei pentu saa tukea vanhemmilta koirilta, vaan sen on selviydyttävä tilanteista itsenäisesti. Koska pentu kehittyy kaiken aikaa, on näitä asioita myös ylläpidettävä jatkuvasti.

Wrong! Niki ja Romppu turvautuvat toisiinsa todella paljon, ja välillä tuntuu, että nämä kaksi ovat kuin yksi ja sama koira. Niki on itsenäisempi kuin Romppu, johtuen varmasti siitä, että se oli meillä ensin, ja sen kanssa harrastetaan paljon sellaisia asioita, joissa Romppu ei ole ollenkaan mukana. Romppu on voinut koko elämänsä ajan turvautua ”isoveljen” apuun, ja tuntuu, ettei se ole vielä tähänkään päivään mennessä ehtinyt kehittämään itselleen omia aivoja. Vaan miksipä olisi, kun isoveli miettii kaiken valmiiksi. Ehkä koitamme välttyä tältä virheeltä jatkossa?
2. Aikuisten koirien arki ei saa muuttua radikaalisti pennun muutettua taloon. Pennulle pyhitetty aika ei saa olla vanhemmilta koirilta pois, eikä vanhempien koirien arki saa muuttua pennun takia. Kenenkään ei tarvitse taistella huomiosta tai huolestua, saako sitä ollenkaan. Kaikille riittää aikaa.

Wrong! Kolmisen vuotta sitten aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa. (Hei, ihan hyvin voi verrata poikaystävää koiraan!) Uusi kepo-ehdokas vei varkain paljon aikaani, ja koirien huomiointi jäi ihan vahingossa vähemmälle. Niki huomasi, että emännällä on uusi ”ykkösmies”, ja koiraa alkoi vaivaamaan uusi, emännän kanssa sohvalla rötköttävä vieras ihminen, joka tuntui vieneen kahden spanielin paikan niin sohvalta, kuin myös emännän sydämestä. Pieni koira alkoi ajattelemaan liikaa, stressaamaan. Pian se olikin jo kehittänyt itselleen pahan hot spotin, märkivän ihotulehduksen, ja seurauksena siitä myös korkean kuumeen. Mikä meni pieleen?
Eläinlääkäri ei ihan määrännyt poikaystävää lopetettavaksi, mutta stressi piti saada loppumaan. Arkeen ei ollut paluuta, mutta aloimme poikaystäväni kanssa ottamaan Nikiä, sekä Romppua huomioon eritavalla kuin aiemmin, ja keksimme paljon myös yhteistä puuhailtavaa, johon kaikki pystyivät osallistumaan. Nykyisin kummatkin koirat ovat erittäin kiintyneitä ”allergiaoireita” tuottaneeseen poikaystävääni. Siispä, yllättävätkin asiat voivat aiheuttaa pahastikkin oireilevaa stressiä. Emmehän ota tätä riskiä jatkossa? Emme.
Jaa. Tähän aikaan yöstä (hei haloo?) ei tule enempää mieleen. Lisäilenpä siis jatkossa, mikäli jotain vielä juolahtelee. Kommentit, vinkit, ovat erittäin tervetulleita.

0

Vastaa