Muista nääkin sitten hei

Osa näistä on varsin perusjuttuja, joita täytyy muistaa pentua kasvattaessa, mutta kirjoittelenpa nyt aikani kuluksi ylös näitäkin. Sääli, ettei näitä yksittäisiä päiväkirjamerkintöjä saa yksityisiksi, sillä tämä tulee nolottamaan myöhemmin, ja paljon. Siis tämä typerä lista ja ylihuolehtiminen, itsestään selvien asioiden vatvominen ja panikoiminen. No hei, siitä on kuitenkin vajaa seitsemän vuotta, kun koiranpentu tuli viimeksi kasvatettua, ja rehellisesti sanoen se ei mennyt kovin hyvin, ei onnistunut alkuunkaan. Tai varmaan menikin kohtalaisen hyvin suhteessa siihen, että olin 11-vuotias. Eli mulla on syyni, ja nyt tsempataan!

Koitetaan pennun kanssa joka päivä muistaa ja ehtiä tekemään jotain, joka on askel parempaa koirakansalaista kohti. Ehkä tää tässä vaiheessa kuulostaa vielä hyvältä, mutta mikä lienee tilanne siinä vaiheessa, kun pentu on herättänyt neljä kertaa yöllä, aamulla astut ensimmäisenä johonkin erittäin epämiellyttävään, ja kaiken kukkuraksi Niki alkaa temppuilemaan ja keksimään tyhmiä rähinäjuttujaan tai muuta vastaavaa. Niinpä, mieti(n)pä sitä!

3. Totuta pentu olemaan irti ja tulemaan luokse käskystä
. Tämä on kaikkein tärkein käsky ja luotettava kutsusta tuleminen on sekä vapaana juoksemisen ehto, että myös pennun paras henkivakuutus. Koska luokse tuleminen on tärkein taito, ei palkinnoissakaan kannata säästellä. Aloita harjoittelu heti kun mahdollista ja ajoita harjoittetu hetkeen, jolloin pentu ei juuri ole puuhaamassa jotain muuta. Älä kutsu pentua, ellet ole varma, että se tulee.

4. Aloita pennun totuttaminen ympäröivään maailmaan jo alle kolmekuisena, jolloin se tottuu vaivatta mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, ääniin ja tilanteisiin. Vajaassa viikossa pentu on yleensä tutustunut uuteen kotiinsa sekä perheeseensä, ja tämän jälkeen maailmanvalloituksen on syytä jatkua.
Totuta pentu kaikkiin mahdollisiin asioihin

  • Eri-ikäisiin ihmisiin: vauvoihin, lapsiin, aikuisiin, vanhuksiin, miehiin, naisiin
  • Erilaisessa vaatetuksessa oleviin ihmisiin: silmälasit, hattu, sadevaatteet, univormu, kypärä, jne
  • Eri tavalla liikkuviin ihmisiin: ontuu, konttaa, juoksee, ryömii, kävelee kepin kanssa, kulkee rullatuolissa tai pyörällä, jne
  • Muihin eläimiin: hevoset, lehmät, kissat, kanit, marsut, lampaat, jne
  • Muihin koiriin: pieniin, keskikokoisiin, isoihin, karvaisiin, karvattomiin, pentuihin, aikuisiin, uroksiin ja narttuihin
  • Eri kulkuvälineisiin ja liikenteeseen: auto, linja-auto, juna, jne
  • Ääntä pitäviin laitteisiin, esim. imuri, ruohonleikkuri, pesukone, jne
  • Ihmispaljouteen: juhlat, ostoskeskukset, näyttelyt ja koirakilpailupaikat, jne
  • Hississä ja portaissa kulkemiseen, liukkaalla lattialla kävelemiseen, parkkihalleihin, tuulessa heiluviin pyykkeihin, ampumiseen, jne
Kuljeta pentua kotiutumisen jälkeen mahdollisimman monessa paikassa, ja kutsu itsesi pennun kanssa kylään erilaisten tuttavien luo. Ole kylässä niin kauan, että pentuu rauhoittuu.

5. Leikkiminen. Opettele leikkimään pennun kanssa, ja leiki sen kanssa alusta alkaen erilaisissa paikoissa: kotona, pihalla, lähikentällä, koulutuskentällä, julkisilla paikoilla, jne. Leikkiminen on hyvä palkkio, ja leikkimällä eri paikoissa pentu oppii työskentelemään leikittäjänsä kanssa eri paikoissa häiriöstä huolimatta.

6.Maltti on valttia! Vaadi jo pieni pentu rauhoittumaan ruuan saamiseksi. Hötkyilyllä, riehumisella tai ääntelemisellä pentu ei ansaitse mitään.

7. Totuta pentu käsittelyyn. Kynsien leikkaamiseen, korvien ja silmien sekä hampaiden tutkimiseen ja hoitoon, turkin kunnossapitoon ja pesemiseen. Koiran tulee antaa nostaa itseään ja oppia olemaan paikoillaan, kun sitä kosketellaan. Lisäksi pentu on hyvä totuttaa kyljellään oloon ja hierontaan.

8. Ylläpidä pentunoutoa, ja pääset helpommalla myöhemmin. Rodunomaiset lajit kun kiinnostavat.

9. Ylläpidä kontaktia, mikäli pentu tarjoaa sitä itse, ja jos ei, niin harjoittele sitä alusta alkaen. Aina ennenkuin annat pennulle jotakin, odota, että se ottaa katsekontaktin.

10. Turvalliset koirakontaktit tuttujen ja rauhallisten koirien kanssa ovat suositeltavia, mutta on kuitenkin hyvä ottaa selvää paikallisesta parvo-, penikkatauti-, ja kennelyskätilanteesta. Tervekin koira voi olla näiden tautien kantaja, ja tartuttaa pentusi. Älä anna pennun leikkiä liian riehhakkaiden aikuisten koirien kanssa etenkään alle 6 kuukauden iässä, sillä kasvavien nivelten loukkaantumisriski on suuri.

11. Opeta ensin, vaadi vasta sitten. Pentu ei luonnostaan osaa suomea, joten ”tule” tai ”tänne” eivät ilman harjoittelua merkitse sille mitään. Ajoita harjoittelu sellaiseen hetkeen, jolloin on todennäköisintä onnistua. Älä kutsu pentua luokse silloin, kun jokin toinen asia kiinnostaa sitä selvästi enemmän.

Jaa pennun kasvattaminen, aikaa vievää? Eeei kai.. Etenkään, jos huolehdittavana on samalla kaksi täysikasvuista koiraa. Mikäs tässä on lomaillessa..

Joo, mutta eiköhän tässä ole nyt taas hetkeksi runot runoiltu. Ehkä seuraavaksi innostu(i)n kertomaan, kuinka koiramaailmassa on hankala saada valmista vastausta (KOSKA SITÄ EI OLE), koska kaikkien ”koiragurujenkin” neuvot tuntuvat perustuvan heidän omiin kokemuksiinsa (ylläri?) ja mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmistäkin, ja vielä se, että se mikä toimii yhden kanssa, ei välttämättä toimi toisen kanssa, joten kaikki tieto mitä luet, on ristiriidassa sen kanssa mitä seuraavaksi ja sitä seuraavaksi luet. Esimerkkinä nyt vaikkapa se, että Pertti Vilander neuvoo Koiran korjaus kirjassaan, että aikuisten ja pennun tutustuttaminen toisiinsa olisi hyvä tapahtua aikuisen koiran reviirillä, koska pesäalueella aikuisen vietit ja vaistot ovat sellaiset, että sen on helpompi käsittää pentu pennuksi. Mene sitten, ja tiedä. Yleinen ajatus tuntuu olevan, että toisilleen vieraat eläimet totutetaan toisiinsa puolueettomalla maaperällä. Lisäksi Pertti Vilander ”Peetsa” kertoo kirjassaan, että jos aikuinen koira haukkuu kotiin tuodulle pennulle, omistajan on muristava aikuiselle koiralle, idea on siis se, että omistaja varoittaa aikuista koiraa, että pentu on omistajan omaisuutta. Tuire Kaimio puolestaan kertoo Pennun kasvatus kirjassaan, ettei aikuisen ja pennun väleihin tule puuttua ellei se ole välttämätöntä. Salme Mujusen artikkeli on taas hiukan eri maata, mutta vaikutti sekin varteenotettavalta. Eli koita nyt tässä sitten päättää mitä neuvoja oikein lähdet noudattamaan.  Että niin!

Ja ihan kun tässä ei olisi mietittävää tarpeeksi! Mulla on papereita täynnä nimiehdotuksia pennulle, mutta mikään ei tunnu loksahtavan. No, ehkä se nimi loksahtaa sitten, kun on pentu sylissä. Toivotaan näin. Ja hittolainen. Rahaa vaan menis. Mun tekis hulluna mieli osallistua Suomen eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssille ”Pennusta kilpailukoiraksi”, jos siellä vaikka saisin vähän vinkkejä ja vastauksia miljooniin kysymyksiin, jotka mua askarruttaa. SNJ:n foorumilta on tullut luettua vaikka mitä heikkohermosista ja ärsyttävästi ääntelevistä tollereista, joten kysymyksiä sen kun tulvii mun pieneen mieleeni. Ainakin eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssi ”Oppimispsykologian perusteet” oli hirvittävän antoisa ja hyvä kurssi, joten kiinnostaisi mennä jatkamaan tuohon toiseen..

No, ehkä nyt on kuitenkin hyvä lopettaa pentuhaaveilut (ja murehtimiset) tältä illalta ja kipaista vaikka koirien kanssa kävelylle toivottavasti hiljaiseen iltaan. Mikäpä sen parempaa kun kävellä hiljaisilla teillä ihan keskenään vaan.

0

Vastaa