Viimeisimpien päivien aikana meidän poppoota ei ole näkynyt treenikentillä juuri ollenkaan. Treenimotivaatio on kadonnut, sillä tiedän, etten edessä häämöttävän armeijan takia pysty asettamaan sellaisia treenitavoitteita joita haluaisin. Toki treenaaminen on paljon muutakin kuin titteleiden perässä tahkoamista, mutta nyt, kun kaikki se, mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuu, on edelleen hyvin epävarmaa ja sekavaa, olen vain viettänyt aikaani kotona pääasiassa töiden, pihan ja puutarhan sekä urheilun kimpussa. Toki koirat ovat olleet hengessä mukana ja silloin, kun olen tehnyt kotona tietokoneen ääressä töitä, ne ovat kaikki levänneet jaloissani äänekkäästi kuorsaten tai unia nähden, ja silloin, kun olen ollut pihan ja puutarhan kimpussa ne ovat valppaina pitäneet minua silmällä ja tonkineet maahan inhottavia kuoppia ja repineet ruohoa minkä ovat ehtineet.
Minä olen käynyt lähes päivittäin juoksemassa kuntoni kohottamiseksi, ja koko kolmen kopla on saanut osallistua tähän kipittämällä kiltisti mukanani hihnoissaan minun tahtiani ravaten. Jopa 9-vuotias Romppu on pienestä koostaan huolimatta pysynyt hyvin mukana tahdissa, mutta tässä ei taidakaan olla kyse cockeripapan suuresta saavutuksesta vaan omasta hitaasta vauhdistani…
Kiitos kysymästä, arkea siis. Ei sen enempää, eikä sen vähempää. Mökkihöperyyden ehkäisemiseksi olemme kuitenkin Inton kanssa käyneet toisinaan lenkkeilemässä Tiian ja bullterrieri Riesan kanssa. Hallittuja hihnalenkkejä vielä toistaiseksi ei-toivottujen tilanteiden estämiseksi, tosin, myönnettäköön, että Into ja Riesa kävivät Vanajaveden rannassa polskuttelemassa yhdessä, eikä ongelmia ilmennyt. Jatkettiin siitä kuitenkin turvallisella hihnalenkillä kuten myös viime maaanantaina, jolloin reippaaseen kävelylenkkiin osallistui myös hyenalapsi Elna.
Tässä vielä kuvasatoa pihalla riekkuvasta koiralaumasta tiistailta: sulkekaa ovet ja ikkunat, ny ne tulee!
”Ota kiinni jos saat!”
”Ai JOS saan?!”
”Täältä pesee sirkuskarhu, tunne hyeenan raivo nahoissasi!”
”Kohti grilliä, ja sen yli! …Hups.”
Menet siis armeijaan.. heinäkuussako se uusi erä sinne nyt menee? 🙂 Vähänkö tutkivat varovaisesti kaatunutta grilliä! 😀
Näin on ja kyllä, heinäkuussa sisään. Tai ainakin yritys on kova… Kaikki on vielä epävarmaa, sillä koirien hoitaminen armeijani aikana tuottaa hankaluuksia. Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului pääsy Niinisalon sotakoiraosastolle (jonka koiratarhoille on käsitykseni mukaan mahdollista tuoda omakin koira), mutta vastoin toiveitani päädyinkin Parolan panssariprikaatiin.
Tavoitin eilen vihdoin ja viimein potentiaalisen hoitopaikan koirille, mutta ongelmaksi muodostuu raha, sillä olen juuri toipumassa vuoden työttömyydestä sekä Rompun kalliista leikkauksesta joka oli taloudellisesti kova isku. Vaikka minulla onkin jo hieman säästöjä, ne ja päivärahat eivät ihan äkkiä riitä kattamaan hoitajanpalkkiota (jopa vuodeksi) sen lisäksi, että maksaisin päivärahoista koirien ruuat, rokotukset ja muut kulut. Ja kyllähän meikäläisenkin täytyy sapuskaa saada lomilla. Joten vaikeaa on – nyt näyttää pelottavasti siltä, että taloudellinen tilanteeni ei anna periksi osallistua valtion kesäleirille, vaikka kuinka olisi tahtoa ja sisua. Tässä nyt pohditaan ratkaisuja vielä…
Ja KYLLÄ pelotti kaatunut grilli! Into säikähtää herkästi yllättäviä ääniä ja kun se (tai Elna) juoksi grilliä päin kuului kova rysähdys joka taas sai aikaiseksi Intosta sellaisen sotahuudon (”wow-wow-wow-wow-woooow!”) että Elna ja Romppukin tulivat ihmeissään katsomaan, että mitä ihmeen kummaa tapahtuu 😀
Kurjaa, jos joudut haavetta lykkäämään. Voiko sinne hakea sitten myöhemmin, jos taloudellinen tilanne jne näyttää paremmalta? Kolmelle koiralle hoitopaikan järjestäminen vuodeksi ei varmasti ole ihan halpaa. :S
Varmasti voi hakea myöhemmin tai hankkia jonkinsortin lykkäystä tms. Elän vielä toistaiseksi epävarmuudessa siitä, mitä heinäkuussa tulee tapahtumaan, mutta pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta – mitä se sitten onkaan… 🙂