TJ 90

Koko joulukuu täyttä hiljaiseloa, joten nyt sopivan tilaisuuden koitettua nopea tilannepäivitys! Elomme on soljunut tasaisesti eteenpäin ja koirat ovat pysyneet terveinä. Joulun aikaan vietin kymmenen päivää kasarmin ulkopuolella (=kotona!) mutten siltikään ehtinyt lähettää ainuttakaan joulukorttia tai kirjoittamaan edes nopeaa joulun ja uuden vuoden tervehdystä blogiini, vaikka se ajatuksena olikin! Sen sijaan koirat saivat nauttia oikein hyvästä hoidosta, pitkistä hihnatta tehdyistä lenkeistä aamuauringon kajasteessa, rennoista harjaustuokioista sekä treeneistä, koirakavereista ja yhdessäolosta (kuvasaldoa myöhemmin). Lisäksi Elna vietti 16.12 syntymäpäiviään saaden mittariinsa huimat kaksi vuotta ja sen kunniaksi me tytöt käytiin keskustassa kävelyllä ja shoppailemassa. Synttärilahjaksi likka sai oikein hienon Ebba + Albuksen Symphony -pannan sekä Hurtan pinkin heijastinliivin. Muutenkin koirat saivat erityishuomiota ja missatun messarin ja veronpalautuksien myötä ostin niille tarpeellisia vitamiineja ja öljyjä, joista parhaimpana ehdottomasti Remun kuivaan turkkiin ja ihoon positiivisesti vaikuttanut öljy, jota aion hehkuttaa lisää sitten kun pääsen postaamaan kotikoneelta ja vielä lunttaamaan tuotteen nimen. 😉
Myös laumaamme kuuluva kanipariskunta sai osansa joulusta, kun toimme koirien kanssa niille kuusen oksia herkutteluhetkiin. Ihme kyllä sain ne kotiin juuri siinä kunnossa missä halusinkin, vaikkakin perheemme eräs nimeltä mainitsematon skotlanninterrieri oli vakaasti sitä mieltä, että kuusenhavut ovat meidän vasta, kun ne on merkitty herrakoiran toimesta omistetuiksi… Virtsaamalla.

Vuodenvaihteeni kuluikin kasarmilla palvelustehtävissä ja aikaa tappaen, mutta vastapainoksi sain viettää ihanan joulun kaikkein tärkeimpien ihmisten ja eläinten seurassa!

Tänään jäljellä enää 90 aamua kotiutumiseen (5.4.2012!) ja takana 180 aamua eli puolivuotta. Koti-ikävä on tälläkin hetkellä valtaisa, etenkin kun lueskelen muiden bloggaajien koiratouhuista ja kaipaan omia karvakuonojani. Samalla muiden bloggaajien merkinnät piristävät iltoja ja tuovat siviiliharrastamisen ihanan lähelle. Onhan minulla täälläkin ns. oma palvelusaikainen saksanpaimenkoira, jonka ansiosta en täysin ole vieroitettuna eläimistä, mutta valitettavasti olen ollut niin sitkeän flunssan uhri viimeiset puolitoista viikkoa, että viimeiset viisi päivää ovat kuluneet tuvassa antibioottikuurin avulla toipuessa ja voimistuessa.
Sitten kun pääsen kotikoneen äären lisään tänne blogiini muutaman kuvan Rontista, ja niille ketkä eivät ole huomanneet, tästä intissä tapaamastani ”hurmurista” on lisäinfoa Muutama muu -linkin takana.

Niin, kotiin… Tämä päivitys on tuotettu laadukkaalta miniläppäriltä kotoisassa tuvassa siniruudullisen punkan päältä. Pitkän joululoman vastapainoksi olen viettänyt kasarmielämää Tapaninpäivästä alkaen joten toisin sanoen en ole nähnyt koiriani tänä vuonna ollenkaan! Tähän korvaan särähtävään uutiseen on tulossa muutos vajaan viikon kuluttua torstaina 12. päivä. Suomalaisella sisulla mennään!

Oikein hyvää,

iloista & onnellista

vuotta 2012!

1

2 kommenttia artikkeliin ”TJ 90

  1. Sulla on jo siis yli puolet palvelusta takana! 🙂

    Miten noiden sotakoirien kanssa tuo homma oikein toimii? Onko Rontillakin joku oma ohjaaja, jonka mukana se lähtee kotiin välillä vai asuuko se pysyvästi kasarmilla ja on aina vaihtuvan ohjaajan koirana? Naapurilla aikoinaan oli sotakoiria, mutta ne olivat hänen ohjauksessaan kaiken aikaa käsittääkseni. Tulivat kotiin, kun naapurikin tuli jne 🙂

  2. Jep! Toivottavasti uusin päivitykseni hiukan valoitti aihetta! Minä toimin tosiaan Rontin ohjaajana, Rontti on tarhan koiria ja asuu kasarmin koiratarhalla. Sen ohjaaja vaihtuu aina, kun miehistökin vaihtuu (se on kyllä ikävää).
    Kun sen eläkeikä koittaa, sille etsitään osaava koti. Tai jos joku sen aiemmista ohjaajista haluaa sen, se voi hyvällä tuurilla päästä aiemman ohjaajansa omaksi koiraksi!

    Naapurisi kuulostaa siltä, että hän on työskennellyt ammatikseen armeijassa sotakoiraohjaajana, jolloin hänellä ollut virkakoira on kulkenut hänen mukanaan työtehtävissä ja vapaa-ajalla mukana kotona! Tällaisten koirien ei tarvitse tyytyä koiratarhalla elämiseen, vaan ne käyvät vain töissä armeijalla. 🙂

Vastaa