Koira!

Taisinpa viimeksi lupailla jonkilaista kuvallista todistusaineistoa siitä, että armeija-aikaa ei tosiaankaan tarvitse viettää ilman koiria. No, olkaapa hyvät!

 

Tuo tuossa on spu Rontti ja sen takana nökötän minä. Näytän ihan mieheltä noissa vaatteissa hiuksienkin ollessa pipon alla, mutta keskitytään nyt tuohon näyttävämpään osapuoleen. Rontti on sotakoira ja minä toimin sen ohjaajana koko palvelukseni ajan, huhtikuuhun saakka. Herään joka aamu kuudelta, pistän kamat kasaan ja syön aamupalaa, jonka jälkeen lähden Rontin kanssa noin 5-10 kilometrin lenkille. Viime aikainen ihastukseni on ollut huskyvaljaat yhdistettynä vetoköyteen ja vyöhön, joiden avulla lenkki saadaan luonnistumaan entistäkin vauhdikkaammin!

Nyt kun lunta on, olemme kokeilleet iltapäivien ajanvietteenä koirahiihtoa ja se on kivaa aina, kun olemme yhteisymmärryksessä lenkkivalinnasta, suunnasta ja nopeudesta. Viimeinkin talviset koiraharrastukset ovat tulleet tutuksi minullekin! Hiihdon lisäksi harrastamme iltapäivien aikana tokoa, taisteluteknillistä tokoa sekä suojelua ja vaarallisen henkilön kiinniottoa. Ennen lumen tuloa lajeihimme kuului myös jäljestys, mutta sitä Rontti saa jatkaa todennäköisesti vasta keväällä lähdettyäni sen seuraavan ohjaajan kanssa.

Aamupäivien avainsanat ovat huolto, ruokinta ja jaloittelu. Sen jälkeen, kun olen tullut aamulenkiltä nimikkokoirani kanssa alan siivoamaan tarhoja muiden lenkiltä tulleiden koiranohjaajien kanssa. Kun koirien tarhat ovat siistit ja kaikilla on raikasta vettä kipoissaan on ruokinnan aika, jonka jälkeen koirilla on 2,5 tunnin ruokalepo, jolloin niitä ei saa häiritä. Koirien ruokalevon aikana käymme itse syömässä ja kun riittävästi aikaa on kulunut keskitymme iltapäivän ohjelmaan, josta jo mainitsinkin. Se on henkilökunnan päättämää, ja pitää yleensä sisällään jonkinlaista jäljestystä, tokoa tai suojelua. Toisinaan koirat eivät kuulu iltapäivän ohjelmaan lainkaan, vaan käymme ampumassa pistooleilla tai rynnäkkökivääreillä, tai harjoittelemme muita sotilaan taitoja.

Vaikka tarhalla on vajaa 20 koiraa, niiden hoito on yksilöllistä. Jokaisen koiran terveydentilaa seurataan tarkasti ja jokaiselle koiralle on oma ohjaaja, joka on vastuussa oman nimikkonsa hyvinvoinnista. Koirilla on käytössään kaikki eläinlääkäripalvelut ja jos on asiaa eläinlääkärille, se on aina tavoitettavissa ja kävelymatkan päässä. Koiria on mahdollisuus ottaa lomille mukaan, mutta valitettavasti oma nimikkoni kuuluu vaarallisten koirien listalle, joten ohjaajasta riippuen sen kotiin tuomiseksi vaaditaan erityisen tarkkaa neuvottelua tarhan henkilökunnan kanssa. Mikäli koiran mahdolliset lomaolosuhteet kuulostavat liian riskialttiilta ympäristön turvallisuutta ajatellen, sitä ei luovuteta tarhalta ollenkaan siivilimaailmaan.
Omasta puolestani olisin valmis ottamaan Rontin katsomaan maailmaa kasarmin ulkopuolelle, mutta valitettavasti kotoa löytyy nelijalkaisia, jotka saattaisivat olla näreissään vieraan uroksen tuomisesta kotiin. Olisi mahtavaa saada omille koirille hoitaja muutamaksi päiväksi siten, että voisin ottaa Rontin kotiin häiritsemättä laumaani, mutta hoitajien löytäminen viikonlopuksi tuntuu mahdottomalta. Siispä Rontti joutuu tyytymään eloonsa tarhalla ilman siiviilimaailman lomia. Onneksi tarhalla on monia muita koiria, jotka kuitenkin pääsevät silloin tällöin nauttimaan ohjaajiensa kanssa vietetystä vapaa-ajasta kotioloissa!

1

6 kommenttia artikkeliin ”Koira!

  1. On kyllä komea sotakoira, nuo käyttölinjaset seefferit on aina ollu mun heikko kohta, etenkin harmaat sellaset. Kummitätini kasvattaakin Graugeboren-nimellä käyttölinjasia saksanpaimenkoiria, ihanaa kun on vielä olemassa vastuuntuntosia, rodun käyttöominaisuuksille ja terveydelle omistautuneita kasvattajia.

    Kiitos kommentistasi Rebelistä, se tosiaan on sielukas ja upea koira, nautin jokaisesta pienestä hetkesta ja retkestä!

    Lueskelin kirjoituksiasi Nikistä, ei tosiaan mikään helpon oloinen koira ja aika surullinen kohtalo, mikä lie sitten mahtoikaan olla aggressiivisuuden taustalla? Voihan se olla että on yksinkertaisesti syntynyt epätasapainoisena tähän maailmaan, hienoa että sai elää rakastettuna ja arvostettuna hankalasta luonteestaan huolimatta, moni olisi varmasi päättänyt yrittämisen ja ymmärtämisen paljon aikaisemmin. Nyky yhteiskunta kun tuntuu arvostavan lähinnä pehmolelun kaltaisia koiria, jotka reagoivat ympäristöön aina häntää heiluttamalla ja kaikkia rakastamalla..

  2. Rontti on aika vaikuttavan näköinen koira! Mitä tarkoittaa, että se kuuluu vaarallisten koirien listalle? Onko se sellaisella koulutuksensa vai temperamenttinsa vai molempien takia? 🙂 Ihan mielenkiinnosta kyselen.

  3. Todella mielenkiintoista lukemista! Ja Rontti on kyllä tosiaankin näyttävä koira. Toimivatko sotakoirat yhtä lailla kenen tahansa ohjaajan kanssa vai onko mennyt aikaa, että yhteispeli on hioutunut yhteen? Ilmeisesti niillä on kuitenkin useita ohjaajia uransa aikana? 🙂

  4. Rontti ja Rontin ohjaaja kiittää kehuista!

    Sarianne, Rontti kuuluu vaarallisten koirien listalle koulutuksensa, taustansa sekä tempperamenttinsa puolesta. En kokisi kuitenkaan, että se on erityisen arvaamaton ja tutuille ihmisille se on tosi kiva rötjäke. Se on kuitenkin koulutettu virkakoiran tehtäviin ja joskus eteen voi tulla tilanne, minkä koira käsittää väärin ja käyttäytyy sitten tavalla, joka sille on opetettu.

    Sirkku, näidenkin koirien toimivuus uusien tai vieraiden ohjaajien kanssa riippuu paljolti koirasta itsestään. Omien kokemuksieni mukaan toiset tarhan koirista hyväksyvät uuden ohjaajansa nopeammin ja toiset hitaammin. Aina ne ovat kuitenkin hieman poissa tolaltaan, kun vanha ohjaaja lähtee ja uusi astuu kuvioihin. Niillä tosiaan on useita ohjaajia uransa aikana.

    Kovia kokeneen Rontin kohdalla voin kertoa, että koiran luottamuksen saavuttamiseen meni useita kuukausia ja juuri siksi tuntuu niin haikealta, että kun vihdoin alamme ymmärtämään toisiamme, täytyy minun lähteä ja koira saa taas uuden ohjaajan. Olen huomannut, että tervettä kunnioitusta Rontilta ohjaajaansa kohtaan ei voi saavuttaa, ennen kuin luottamuspuolen asiat ovat kunnossa. Yhteispelin hioutumisessa on siis mennyt kuukausia, eikä se loppujen lopuksikaan ole niin parhaimmillaan, kuin se voisi olla, jos Rontti olisi esimerkiksi oma koirani loppuelämänsä ajan.
    Kunnioitus tulee siis vasta luottamuksen jälkeen. Alku oli hankalaa, koska meillä ei ollut luottamusta eikä kunnioitusta ja siten koiran kuulolle (ja hallintaan) saaminen oli vaikeaa. Kun on kyse tarhassa itsekseen elelevistä koirista, jotka eivät elä ihmisten kanssa tavallista arkea, voin sanoa, että työtä on piisannut, ja välillä on tuntunut, ettei näihin ”tarhaeläimiin” saa mitään yhteyttä. Lisäksi toisinaan tuntuu, että jotkut kouluttajistamme ovat sitä mieltä, että koirien kunnioitus ihmistä kohtaan voidaan rakentaa pelon varaan, mikä taas omien oppieni mukaan hidastaa luottamuksen rakentamista… Nämä ovat kyllä hankalia ja ristiriitaisia asioita, ja sinä aikana, minkä olen viettänyt näiden eläinten parissa kasarmilla, olen saanut usein miettiä omia arvojani ja selvitellä päätäni päivän tapahtumista. Kaikilla kouluttajilla on oma tyylinsä kouluttaa koiria ja tietysti minulla koiraihmisenä omani.

    Eli vielä lyhyesti: kyllä, siihen, että yhteispeli hioutuu, menee aikaa. Etenkin siksi, että koirien ohjaajat vaihtuvat jatkuvasti.

Vastaa