Eräs pitkän linjan koiramies kertoi minulle taannoin, että ulkomailla tollereista on saatu irti uskomattomia tehoja. Suomalaisten tollereiden heikkous on kuulemma siinä, että ne ovat liian hienostuneita ylittääkseen ojia ja pärjätäkseen vaativissa olosuhteissa, minkä takia ne pärjäävät ainoastaan missikisoissa. Sääli, että en ehtinyt esittämään vasta-argumenttiani aiheen lennähtäessä kolmannen osapuolen taholta toisaalle, mutta haluanpa vain kysyä, että…

…niin mikä oli rotumme heikkous? Itse olen kokenut ongelmallisena ainoastaan sen, etten millään tohdi kieltää koiraa, jonka silmiin syttyy liekki heti kun se on havainnut ojan, jorpakon tai lammikon ja joka on heti tohkeissaan tunnustelemassa uudenlaista mutapohjatuttavuutta ja kaisloja… Koska tollerini sävy on useimmiten ulkoillessamme enemmänkin harmaa kuin punainen, voisin melkein väittää loukkaantuneeni kommentista!

PS. Luonnollisesti kuulin väittämän armeijan harmaissa, joten siksi en voinut palauttaa keskustelua takaisin kiskoilleen. Katsokaas, sotilasarvoni ei riittänyt osallistumaan kahden kultarinnan keskusteluun…