Sunnuntain peltoralli

Sunnuntaina tuuleteltiin Inton ja Elnan kanssa ajatuksia ja koirankarvoja sänkipellolla Pian ja bordercollie Manan seurassa. Mana on se sama kaveri, joka vilahtaa kesän alussa tekemässäni postauksessa parissakin kuvassa. Manasta on kasvanut oivallisen kokoinen riehukaveri Intolle ja Elnalle – sen lisäksi, että se on samaa kokoluokkaa, myös kaverusten leikkityylit täsmää.
Mana onkin meidän porukalle jo entuudestaan hyvin tuttu kaveri. Se oli meillä menneenä kesänä päivähoidossa aina, kun Pia teki pitkiä päiviä töissä. Kahdeksantuntiset päivät sujuivat hyvin vähän isommmallakin laumalla, ja loppujen lopuksi tultiin siihen, että Elna rakastui Manaan täysin. Elnasta parasta oli upottaa kuono suloisen pehmeään pentukarvaan tai antaa pennun nipistää poskesta naskalihampaillaan. Elna kasvoi tuona aikana henkisesti ihan mielettömästi! Se paitsi leikki pennun kanssa nätisti, osasi myös olla rauhallisesti sen seurassa. Tuntui, kuin Elna olisi aikuistunut parissa yössä pentukoiran kohtaamisen myötä!

Nyt kokoero ei enää olekkaan niin suuri. Elna ja Mana kisailivat keskenään ja juoksivat ympäri peltoja vailla huolia. Elna toimi toistaiseksi suunnan näyttäjänä, mutta Manalla oli silti omatkin juttunsa. Esimerkiksi peurajahtiin Mana ei lähtenyt, vaan suoritti täydellisen luoksetulon Elnan säntäillessä jäljittämänsä ja liikkeelle ajamansa peuran perässä! Mutta kuinkas muutenkaan, onhan se sentään bc! 😉

0

2 kommenttia artikkeliin ”Sunnuntain peltoralli

  1. Se oli kyllä aika ihme että Mana tuli edes luokse kun huusin! Mutta ehkäpä ollaan 10 metrin liinan avulla saavutettu sit jotain 😉 Eihän se sit muilla kerroilla oikein tullutkaan..

Vastaa