Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki

Toteutin viimein pitkäaikaisen haaveeni lumikengistä, kun sain ostettua 219 euron ooveehoota kantavat lumikengät 139 euron hintaan. Oli varaa tai ei, pistin kerralla haisemaan ja ostin myös sukset, siteet, monot ja sauvat nyt, kun halvalla sain. Kallista lystiä, mutta näistä on iloa vielä pitkään!
Sukset saivat vielä odotella vuoroaan, sillä tänään oli aika testata lumikengät. Lisäksi meiltä uupuu vielä vetovyö ja muut vetokamppeet, joten koirien kanssa laduille päästään todennäköisesti vasta ensi talvena. Se ei kyllä harmita enää ollenkaan, sillä pelkästään jo lumikengät osoittautuivat nappihankinnaksi!

Ajattelin, että lumikenkäkävely olisi leppoisaa ja kevyttä viikonloppu-urheilua, mutta sainkin äkkiä huomata, että umpihangessa pellolla eteneminen käykin ihan oikeasta liikunnasta! Koirat eivät olleet järin innostuneita reittivalinnastani, sillä niidenkin eteneminen syvässä ja upottavassa hangessa oli todella vaivalloista. Into oivalsikin äkkiä, että sen on helpointa kulkea jäljissäni. Aina, kun oma vauhtini uhkasi hiipua se tökki nokallaan lisää vauhtia ja osoitti hitauttani astumalla jatkuvasti lumikenkieni päälle niin, että sain muutamaan kertaan ihmetellä mihin olen jäänyt jumiin, kun läpyskä kengän alla ei enää nousekkaan. Ai, tollerihan se siinä.

Kulkumme helpottui heti, kun pääsimme pelto-osuuden yli tiheäkasvuisempaan mäntymetsään, jonne ei ollut satanut lunta ihan niin paljoa. Siellä Intokin pääsi jo omille hajuilleen ja juoksemaan, kun sen ei enää tarvinnut rämpiä vaivalloisesti perässäni. Lyhyen mäntymetsäosuuden jälkeen jatkettiin kuitenkin taas upottavemmissa maisemissa ja pitkän umpihankilenkin ja nollakelin ansiosta Elnakin sai ensimmäistä kertaa elämässään lumipaakkuja turkkiinsa. En edes tiennyt, että niin lyhyeen turkkiin voi jäädä lumipaakkuja!

Kaikenkaikkiaan onnistunut lauantailenkki! Vaikka aurinko ei tänään näyttäytynytkään, oli ihanaa tuulettaa ajatuksiaan luonnossa sellaisissa maastoissa, joissa ei ollut pelkoa vastaantulevista tai ohittavista hiihtäjistä tai kanssalenkkeilijöistä. Suosittelen kyllä lumikenkiä kaikille, jotka pitävät vaellustyyppisestä liikunnasta ja haluavat talvisinkin valita reittinsä itse. Lumikenkien avulla pääsee kauas yleisiltä kulkureiteiltä ja laduilta, ja heti on taas huimasti enemmän valinnanvaraa lenkkeillessä!

0

6 kommenttia artikkeliin ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki

  1. Olen ainoastaan kerran elämässäni lumikenkäillyt, mutta mieleen jäi kyllä se, että se tottavie oli rankkaa liikuntaa! 😀 Tehokasta kuin mikä! Hyvällä alella löysit lumikengät kyllä! 🙂

  2. Meidän koirat tartteis korotussarjan tai lumikengät – vai ahkion? Sitä kun tuli intissäki vedettyä.. Ossi ja Manu ainakin tykkäis 😉
    Mukavan kuuloinen lenkki ollut teillä ja ihanaa kun teistä taas kuului!

    Täälläkin ollut kiirettä, nyt kun on pitänyt yhdistää koulu, työ ja omatkin koirat.. Voisiko joku antaa mun vuorokauteen lisätunteja? Ja joku vois tuoda kesän äkkiä tänne, niin meidänkin nakit ulkoilis…

  3. Mä ehdin kanssa jo pohtimaan Intolle lumikenkiä, kun se niin laiskasti rämpi mun perässäni ja yritti salamatkustaa mun kengillä. Tietysti pienempien koirien kohdalla ahkiokin ois hyvä vaihtoehto! ;D

    Mäkin ottaisin mielelläni vastaan lisätunteja vuorokauteen – viime aikoina aikaa ei ole juurikaan jäänyt bloggaamiselle tai leppoisille valokuvaustuokioille!

  4. Tämän innostamana taidanki kaivaa ensi viikonloppuna lumikengät esille.:D Sain joskus teininä sellaset kun urheiluintoilin ja kotikotona ne vieläkin jossain on.. Hyvää treeniä pakaroille ja reisille.:D

  5. On kyllä, voin suositella! Odotan innolla, josko sitä itsekkin pääsisi lumikengillä matkaan taas ensi viikonloppuna. Työt häiritsevät ikävästi muuta elämää näin arkisin!

Vastaa