Hilpeät perkeleet

Koko alkuvuosi ja kevät on ollut sellaista pyöritystä, ettei ole ihme, että blogi on taas jäänyt unholaan. Jos blogin unohtuminen olisi suurin murheeni, olo olisi varmasti kevyempi. Katsotaan, saadaanko tuulten suunta muuttumaan – jos saadaan, minulla voi olla pian paljonkin kerrottavaa!
Koirat ovat kaikeksi onneksi pysyneet hyvinvoivina, ja siitä saamme osaksi kiittää näitä Remun taikapapuja, jotka erehdyttävästi muistuttavat Ässämixejä. Maksamme näistä itsemme kipeiksi, mutta se on sen arvoista, sillä muutos Remun terveyden- ja virkeydentilassa on ihan silminnähtävä ja mieletön. Ihan mahtavaa siis!

Pääsiäisen pyhinä meillä oli hoidossa astetta suurempi Remu. Siis sellainen hieno ja uljas suursnautseri, joka heitti talviturkkinsa lenkkireitin varrelta löytyneeseen lutakkoon ja joutui sen jälkeen tyytymään typerään hihnalenkkiin.

Lenkkeilystä puheen ollen – sitä on tehty! Kahden, kolmen, neljän, viiden tai seitsemän koiran porukassa. Kauniit ilmat ja valoisat illat ovat kannustaneet tunnin, puolentoista tunnin ja parin tunnin metsä- ja peltoretkille, ja ovatpa koirat (ja osa kaksijalkaisistakin) jo pulahtaneet uimaankin. Hrrr, sanon minä, ja kääriydyn rannalla entistä tiukemmin fleecehupparini kätköihin!

Muuten arki rullaa – no, ei ehkä tasaisesti soljuen, mutta vauhdilla eteenpäin. Vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää ympäripyöreisiin työpäiviin ja koirien vaatimaan liikuntaan ja aktiviteetteihin. Onneksi viime sunnuntaina onnistuin varastamaan aikaa, minkä ansiosta löysin itseni ja noutajani parin vuoden tauon jälkeen hakutreeneistä raunioradalta. Tätä lisää!

0

3 kommenttia artikkeliin ”Hilpeät perkeleet

  1. Minua aina näin kesän tullen ja kesällä harmittaa kun ei koiristamme yksikään tykkää uida. Edesmennyt seropipoika rrrrrakasti uimista, joten sen kanssa pystyi aina yhdessä käydä polskuttelemassa kesällä ♥

  2. Onpa sääli! Into rakastaa uimista yli kaiken – enemmän kuin omiksi tarpeiksi! Siinä polskuttelun ohessa myös Elna innostuu kahlailemaan ja toisinaan jopa uimaan, Remu taas seisoskelee mielellään rantavedessä ja tyytyy vähän rauhallisempaan meininkiin. Jos mahdollista, voisin siirtää pari annosta Inton ”vesipetoutta” teidän suuntaanne!

    Tosin on siinä uimattomuudessa myös paljon hyviä puolia, joita ei heti tule ajatelleeksi: vältyt monelta työläältä yllätykseltä, kun koirasi ei keväällä, kesällä, syksyllä ja jopa talvella pulahda jokaiseen mahdolliseen ojaan, rantaan, lätäkköön ja puroon sottamaan ja kastelemaan itseään! 🙂

  3. ”Vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää–”, tuttu tunne! Ai että, parasta että Remun vointi on parantunut 🙂

Vastaa