Kaikki ei ole hyvin. Loppuvuoden turnausväsymys näkyy paitsi kasvoiltani, myös koirista.

Olen käyttänyt koirieni mukautuvaisuutta häpeilemättä hyväkseni, ja tehnyt yhä pidempiä työvuoroja. En millään malta kieltäytyä, kun töissä on mielenkiintoisia projekteja tai herkullisia viikonloppu- ja iltalisiä tarjolla.

Olen tehnyt pitkiä päiviä, joita koirat eivät enää kestä. Maassa makaava, ruukustaan irroitettu anopinkieli oli ensimmäinen varoitus.

Sitten, erään kerran keponi saapuessa kotiin, kukkapöydällä näytti tältä.

Tilanne oli järkyttävä, koska eihän meidän koirat koskaan.

Ja nyt tilanne on se, että kukkapöydän toiseen päätyyn jäljelle jääneet kasvit revittiin nekin ruukuistaan.

Kun kukkalauta viimein tyhjennettiin lopullisesti, varastohuoneessa lojunut jätesäkillinen koirien makuualustoja räjähti. Mystisesti. Makuualustat selvisivät täysin ruhjeitta, mutta niiden ympärillä ollut jätesäkki ei ollut yhtä onnekas.

Ja minä se vaan porhallan. Otin tuplavuoron töihin. Huhuilin Facebookissa koiranulkoiluttajaa illalle, ja Jonna lupautui käydä.

Illalla tuli kuvaviesti. Näin tänään.

Hemtexistä kotiin raijatut sisustustyynyt oli tarkoitus ottaa muoveistaan vasta joulusiivouksen myötä, kun koko kämppä on vedetty höyrypesurilla lattiasta kattoon. Onneksi sen suurempaa vahinkoa ei käynyt – tyynyt ovat täysin vahingoittumattomia, mikä on pienoinen ihme, sillä ne oli ilmattu muoveihinsa hyvin tiiviisti.

Jotain tartteis vissiin tehdä. Nyt sanoista tekoihin.

PS. Lisäsin blogiini yhden uuden kategorian. Sen nimi on ”koiran hankintaa suunnitteleville.”