En tiedä miten yleistä leirintäalueella yöpyessään on herätä keskellä yötä susien ulvontaan, mutta se oli ensikosketukseni leirielämään ja telttailuun sitten vuosien takaisten armeija-aikojen.

Alpi ja Olmi katsoivat teltan ovelle silmät suurina. Ne vilkuilivat vuoroin minua ja vuoroin sikeästi nukkuvaa Intoa susien ulvonnan yltyessä.

Kukaan ei ollut kertonut niille, että satuimme yöpymään aivan eläinpuiston tuntumassa, jonne myös telkien takana olevien susien äänet kantautuivat.

Onneksi whippetit ovat temperamentiltaan melko suotuisia eläimiä. En tiedä mitä sudet sanoivat tai puhuvatko ne ja koirat ylipäätään samaa kieltä, mutta hämmennyksen jälkeen whippetit pysyivät rauhallisina ja jatkoivat uniaan siinä missä minäkin.

Ähtäri Zoo Campingin telttailualue ei ollut hullumpi ensikosketus leirielämään. Telttailualuetta oli runsaasti ja se oli puustorivien avulla jaoteltu siten, ettei koko alue ollut yhtä suurta nurmikenttää. Yksityisyyttä oli helppo saada paitsi puustorivien antaman suojan avulla, myös auton ja teltan sijoittelulla, mikä ei myöhempien kokemuksien myötä ollutkaan niin itsestäänselvää.

Elämä leirintäalueella tuntui mutkattomalta. Käytettävissä olevat vesipisteet, vessat ja suihkutilat sekä rantasauna tekivät kaltaiseni kokemattoman retkeilijän olon mukavaksi.

Myös eritoten koiranomistajan silmin Ähtäri Zoo Camping oli ihanteellinen valinta. Aivan leiriytymisalueen kulmilta alkoi Kierinniemen luontopolku, jonka varrelta löytyivät minua ja Olmia suuresti ilahduttaneet mustikka-apajat sekä Intolle ja Alpille mieluinen ranta-alue, josta pääsi helposti pulahtamaan uimaan.

Toivoin päivän edetessä näkeväni Ähtärin kuuluisat pandat, mutta kuten alusta alkaen, retkemme suunnitelmat elelivät omaa elämäänsä. Siinä missä Yyterin koiraranta ohitettiin sinilevän vuoksi, näytti uhkaavasti siltä, että pandatalonkin saisi unohtaa. Päivästä oli nimittäin kovaa vauhtia muodostumassa niin helteinen, ettei koiria voisi jättää hetkeksikään yhä tukalammaksi käyvään autoon.

Pohdin pitkään mihin koirat voisi sijoittaa turvallisesti ja viihtyisästi siksi aikaa, että pääsisin rauhassa näkemään pandat. Lämpömittarilukemat kohosivat yhä korkeammalle kilpaa auringon kanssa, enkä minä tuntenut vieraalta paikkakunnalta ketään joka voisi auttaa.

Päädyin etsimään netistä lähialueen koirahoitoloita aloittaen samalla epätoivoisen soittokierroksen. Sisimmässäni tiesin, ettei yksikään koirahoitola voisi auttaa parin tunnin varoitusajalla keskellä kuuminta lomasesonkia, mutta toisaalta halusin uskoa ihmeisiin – ja se kannatti.

Lähistöllä sijaitsevasta koirahoitolasta vastattiin myöntävästi. Ranchin Lemmikkihoitola vajaan 50 kilometrin päässä Soinissa lupautui tarjoamaan koirille päivähoitopaikan ulkotarhassa.

Niinpä lähdimme yllättäen Soiniin, yhteen Etelä-Pohjanmaan pienimmistä kunnista, jossa koirat saisivat viettää hellepäivän idyllisessä maalaismiljöössä omenapuiden varjossa. Ei hullumpaa, vai mitä?

Matka Ähtäristä Soiniin kulki mutkittelevien pikkuteiden kautta eikä käynyt aivan käden käänteessä, mutta jos pandatkin olivat saapuneet Ähtäriin Kiinasta, ehkä Soinin kautta Pandatalolle saapuminen ei olisi siihen nähden kovin suuri vaiva.

Mikä parasta, saimme paikan päällä Ranchin Lemmikkihoitolassa loistavaa palvelua. Työhönsä vastuuntuntoisesti, mutta samalla tuttavallisen rennosti suhtautuva työntekijä kehoitti nauttimaan päivästä kaikessa rauhassa ja niinpä päivän etappeihin lisättiin vielä Tuurin Kyläkauppa, sillä koirien puolesta kuumottavia aikatauluja ei enää ollut.

Koirilla oli kaikki paremmin kuin hyvin, kun ne saivat jännittävän telttayön jälkeen rentoutua maalla suuren vesikupin ja mukaan ottamiemme puruluiden ääressä. Sinne ne jäivät, omenapuiden varjoon siksi aikaa, kun suuren oranssin chevy vanin moottoriäänet kaikuivat taas pikkuteitä takaisin Ähtäriä kohti.

Ja niinpä näin kuuluisat pandat ja melko kuuluisaksi käyneen kyläkaupankin. En ollut aiemmin käynyt Ähtärin eläinpuistossa ja täytyy kyllä myöntää, että jäin hieman haaveilemaan kokonaan ilman koiria toteutetusta Ähtärin reissusta, jolla saisin rauhassa tarkkailla eritoten minua kiehtovia susia.

Tällä erää aikaa koko eläinpuiston kiertämiselle ei oltu suunniteltu – eikä yhä korkeammalle kirivät lämpöasteet siihen edes houkutelleet.

Kun sekä Ähtärin, että Tuurin nähtävyydet oli koluttu saattoi Soiniin johtavilla pikkuteillä jälleen bongata persoonallisen oranssin kulkupelin, jonka pienimmät matkustajat odottivat kyytiin pääsyään osaltaan eräänlaisessa eläintarhassa.

Koko kokoonpanon matka jatkui Soinista taas yöksi tutuksi käyneelle Ähtärin leirintäalueelle, joka meidän oli tarkoitus jättää taaksemme vasta seuraavana aamuna. Se, mihin me sitten päätyisimme, selviäisi tarkemmin vasta tutun moottorin mörinän myötä.

Huomioi, kun suunnittelet roadtrippiä koirien kanssa

Kun suunnittelet viikon, tai jopa yli viikon mittaista roadtrippiä koirien kanssa, mieti, onko matkan etapeissa tai niiden lähistöllä paikkoja, joissa ehdottomasti haluaisit käydä, mutta jonne koirat eivät ole tervetulleita.

Soita lähialueen eläinhoitolat jo hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä läpi ja varmistu siitä, että lemmikeille on suotuisa ja hyvä paikka, joka antaa loistavan mahdollisuuden tutustua paitsi paikallisiin nähtävyyksiin, käydä myös samalla vaikka kunnon kauppareissulla ilman huolta karvakuonojen pärjäämisestä.

Meitä onnisti, kun saimme Ranchin Lemmikkihoitolasta lyhyellä varoitusajalla paikan, mikä olikin todellinen lottovoitto harvinaisten kovien hellelukemien rikkoessa Suomen lämpöennätyksiä. Kuumilla kesäkeleillä koirien jättäminen autoon edes pieneksi hetkeksi on todella vaarallista ja voi äkkiä käydä kaikin puolin kalliiksi. Siksipä hyvä roadtrip kannattaa suunnitella myös ääriolosuhteet huomioon ottaen.

>> Ranchin Lemmikkihoitola Facebookissa
>> Ranchin Lemmikkihoitola Instagramissa