Roadtrip Suomessa koirien kanssa, ensimmäinen päivä: Ruovesi, Virrat ja Ähtäri

Kirjoitin helmikuussa reissu-unelmistani. Siitä, miten haluaisin mahduttaa elämääni muutakin, kuin arkisen koiranomistajan elon ja työnteon.

Reissuelämän kokeileminen koirien kanssa tuntui kutkuttavalta ajatukselta. Kun siihen viimein koitui mahdollisuus, olin niin innoissani, etten juurikaan uskaltanut ilakoida reissusta etukäteen, etteivät suunnitelmat vain muuttuisi.

Nyt kun takana on yli 2 000 kilometriä autolla taitettua reissuelämää ympäri Suomen, voin huokaista onnellisena yhtä kokemusta rikkaampana. Saimme reissuraudaksemme persoonallisen, punkbändin vanhan Chevrolet Chevy Vanin, jonka eläimellinen sisustus aiheutti varsinaisen kommenttivyöryn Insta Stoyissäni Instagramissa.

Matkaaminen suurella oranssilla nukettiraketilla, varsinaisella emoaluksella oli oivallista, koska auton tilat mahdollistivat reissutavaroiden kuljettamisen vaivatta takatiloissa samaan aikaan, kun koirat matkustivat väljästi matkustamon puolella, joka yhtyi ohjaamoon niin, että hellyydenkipeimmät (=Olmi) pääsi nauttimaan rapsutuksista ja sylipaikasta jopa kesken matkanteon. Loistavana lisänä matkustamoon hankittiin myös matkajääkaappi, joka piti helteen aikana tuikitarpeellisiksi osoittautuneet virvoitusjuomat ja pikkupurtavat kylminä. Aikamoista luksusta, vai mitä?

Onnistuneen viikon mittaisen roadtripin salaisuus lienee paitsi loistavassa ja toimivassa autovalinnassa, myös suunnittelemattomuudessa. Kun suunnitelmia ei ole, ei ole myöskään odotuksia. Tiedossamme oli ensimmäisen määränpään lisäksi vain lähtöpäivä, jolloin lisäsimme matka-automme varustukseen vielä loput eväät ja muut tarpeet ja sitten hyppäsimme Päijät-Hämeestä matkaan kohti Poria ja Yyterin koirarantaa.

Olin haaveillut huolettomasta piknikistä Yyterin loputtomalla hiekkarannalla, jossa Into saisi uida sydämensä kyllyydestä. Pääsimme kuitenkin heti jutun juoneen kiinni, kun suunnitelmat muuttuivat lennosta kuultuani sinilevästä sekä Porin ruuhkaisuudesta, josta Pori Jazz, Asuntomessut ja SuomiAreena varmasti pitäisivät huolen.

Liikenne- tai parkkikaaoksessa eteneminen leveällä amerikanraudalla auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta ei vaikuttanut kovinkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta, joten Yyterin koiraranta yliviivattiin reissusuunnitelmista puolimatkassa ja oranssin chevy vanin nokka suunnattiin kohti uusia seikkailuja matkamme jatkuessa kohti Ähtäriä.

Ensimmäinen päivä: Ruovesi, Virrat ja Ähtäri

Boheemiin reissutunnelmaan oli helppo tempautua. Suunnitelmat vaihtuivat jo miltein heti auton startattua, mutta siitäkin huolimatta retkestä oli helppo nauttia jo ensimmäisenä reissupäivänä.

Pysähdyimme sattumalta jaloittelemaan Ruovedellä sijaitsevalle Ryövärinkuopalle. En muista kuulleeni paikasta aiemmin, vaikka se sijaitseekin aivan Helvetinjärven ulkoilureittien tuntumassa, joista olen kuullut paljon hyvää.

Koirat saivat tällä erää tyytyä vain pikaiseen jaloitteluun parkkialueen tuntumassa, sillä Ryövärinkuopalle halusin laskeutua ilman niitä. Jyrkät portaat veivät kohti pientä ja sievää lampea, joka oli saanut alkunsa majavien tekemistä padoista. Tunnelma vehreässä laaksossa oli miltei taianomainen, sillä lähteen ja puron pinnalle oli muodostunut kasvimatto, jonka ääressä purovesi ja puuston lomasta siivilöityvä auringonvalo leikittelivät.

Vehreän laakson tunnelma, avolähteen viileä raikkaus, puron solina ja luonnon omat taideteokset olivat hyvä vastapaino rohean Chevy Vanin moottorin jyrinälle, joten tunnelmoin paikkaa kaikessa rauhassa puolen kilometrin mittaisella luontopolulla, joka pitkospuiden jälkeen päättyi takaisin ylös vieville rapuille.

Vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Ryövärinkuopalta odottivat Helvetinjärven kansallispuiston maastot, mutta jätimme ne tällä erää odottamaan myöhempiä seikkailuja.

Seuraavana pysähdyspaikkana oli nimittäin Virrat, jossa pääsimme nauttimaan täyttävästä illallisesta tunnelmalliseen rantaravintola Baarpuuriin. Etenkin miljöönsä puolesta viihtyisää Baarpuuria suosittelen lämpimästi kaikille, jotka suunnittelevat kesäretkeään Pirkanmaan suunnille. Kiinnitin huomiota ravintolan koiramyönteisyyteen edellisen asiakkaan tilatessa koiralleen kupillisen vettä sen myös metallikupista saaden. Olin kuitenkin itse jättänyt karvaisen seurueemme lähistölle autoon, jossa lemmikkini odottivat varjoisassa paikassa pulahdettuaan ensin rantavedessä lähistöllä.

Vaikka koirat olivat keskeisessä roolissa yhdessä toteutetulla matkalla, minulle oli tärkeää päästä nauttimaan kesälomastani myös ilman niitä. Niinpä matkamme varrelta löytyi paikkoja, jonne suuntasin ilman koiria, mutta myös paljon sellaisia paikkoja, joissa viihdyin koirien kanssa ja niiden ehdoilla. Jälkikäteen koenkin reissumme olleen täydellisessä tasapainossa, sillä siltä löytyi meistä jokaiselle jotakin.

Virroilla tapahtuneen ruokapainotteisen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti ensimmäisen päivän päätepysäkkiä Ähtäriä, jossa seurueemme saisi ensikosketuksensa leirielämään. Seuraavaksi kerronkin, kuinka ensimmäinen telttayö kolmen koiran kanssa ilman etukäteisharjoittelua sujui ja kuinka aamun valjetessa alkanut paahteinen helle oli jälleen vähällä muuttaa reissumme kulkua.

31

Vastaa