Hauki on kala, puudeli on koira – asiaa koirien laumasuhteista

Pidän useamman koiran omistajana koirien laumasuhteita ja -dynamiikkaa arjen kannalta äärimmäisen tärkeänä. Koiraharrastuksessa parasta on se, että kukin voi elää sitä tavallaan, ja siinä, missä joku saa eniten treenikentiltä, meriiteistä tai vaikkapa koiransa kanssa vaeltamisesta, minulle koko touhun suola näyttäytyy koirien laumaelon myötä.

On monia asioita, mistä koirien kanssa elämisessä pidän, mutta nautin juuri eritoten siitä, että saan arjessani seurata koirieni keskinäistä vuorovaikutusta, koirien välisten suhteiden kehittymistä sekä niiden siivittämää lauman dynamiikkaa.

Laumassa selvää on se, että hyvä ruokkii lisää hyvää, kaaos kaaosta ja huono — no, huonoa. Sanonta “joukossa tyhmyys tiivistyy” voi saada useamman koiran kanssa nopeastikin aivan eksponentiaalisia piirteitä. Pahimmassa tapauksessa pienen pieni nyanssi on kuin kipinä bensalle, joka roihahtaa hetkessä liekkeihin, jopa räjähdykseen.

Laumaelon ei tarvitse – tai tulisi – olla jatkuvaa veitsen terällä taiteilua, vaan toimivassa kokoonpanossa lauman dynamiikka johdattelee kohti vuorovaikutusta, jossa jokainen lauman jäsen voi turvallisesti ilmaista itseään, eikä viestejä sivuuteta, vaan otetaan huomioon jo silloin, kun niiden mukana ei lennä kipinöitä.

Muutos on pysyvää

Lauman dynamiikka on jatkuvassa myllerryksessä, eikä koskaan täysin stabiilissa tilassa. Ei, vaikka lauman jäsenet ja jopa arki olisi jo urautunut raiteilleen ja ihmissilmään kaikki näyttäisi samalta, kuin aina ennenkin. Koirien keskuudessa keskustelua käydään silti jatkuvasti.

Siinä, missä me olemme tottuneet näkemään, kuinka toinen koiristamme kantaa aina lenkillä kulkiessaan suuren suurta karahkaa, kyse ei koirien maailmassa olekaan pelkästä hassunhauskasta huvittelusta.

Kun seuraavan kerran pääset todistamaan vastaavaa tilannetta kiinnitä huomiota karahkaa kuljettavan koiran kehonkieleen ja siihen, miten toinen koirista tilanteeseen vastaa. Jättääkö se suussaan karahkaa kantavan koiran omaan arvoonsa, keskittyykö ehkä metsäpolun tarjoamaan hajumaailmaan vai lähteekö se haastamaan toveriaan? Miten toinen koira siihen vastaa, muuttavatko koirien kehonkielet tyyliään tai vastaako toinen koirista ehkä pehmeänkin oloisella murinalla? Kiinnitä huomiota myös siihen, miten tilanteet päättyvät – ja päättyvätkö ne sittenkään lopulta aina samalla tavalla.

Koirien kommunikaatio on hyvinkin pientä ja arkista. Se koostuu arkisista tilanteista, joita me ihmiset hädin tuskin pysähdymme näkemään tai sisäistämään kokonaisiksi vuoropuheluiksi. Useimmiten aistimme valpastuvat vasta, kun kuulemme murinaa tai näemme selkeäpiirteisesti, kuinka uhkaavasti jäykistynyt häntä nousee selkälinjan yläpuolelle. Nämä ovat todellisuudessa reaktioita, joissa keskustelu on jo eskaloitunut ja joissa kipinät aivan viimeistään saattavat hakea muotoaan tai jo lennellä.

On oleellista ymmärtää, että koirien välinen dynamiikka elää aina ja ikään kuin liikehtii koirien hormonitoiminnan, olosuhteiden ja muiden ympäristön vaikuttimien myötä. Ei ole ollenkaan tavatonta, että pahimmat koirien väliset yhteenotot tapahtuvat uuden pennun tultua, tai lauman jäsenen kuoltua. Silloin lauma on murroksessa, mutta silloinkin kiivaaksi äitynyttä vuoropuhelua on edellyttänyt lukuisat keskustelut, tilanteen tunnelma ja olosuhteet.

Siksi se, mitä laumassa tapahtuu — ja oikeastaan myös se, keitä siihen kuuluu — ei koskaan ole samantekevää.

Tunteiden tulkki

Koirat reagoivat, punnitsevat ja tarkkailevat tilanteita ja tunnelmia myös silloin, kun me emme ole tarkoittaneet tilanteita varsinaisesti niille tai niitä varten. Ne seuraavat ja aistivat herkeämättä meitä ja eloamme. Sitä, miten vastaanotamme vieraat, reagoimme irtokoiraan lenkillä ja millä mielin palaamme töistämme kotiin. Koirat eivät suinkaan ole yksinkertaisia tai hölmöjä olentoja, vaan päinvastoin äärettömän älykkäitä ja sensitiivisiä.

Ja ennen kaikkea aitoja. Se koirissa on parasta: niiden vilpittömyys ja aitous. Ne eivät koskaan peittele tunteitaan, vaan reagoivat aidosti omasta mielenmaisemastaan käsin.

Sen vuoksi soisin, että jokainen koira tulisi nähdyksi ja kuulluksi ilman oletuksia, päivittäin jopa puhtaalta pöydältä käsin. Koirat antavat meille loputtomasti mahdollisuuksia ymmärtää, nähdä ja oppia ja se, mitä voimme antaa niille takaisin on avoimuutta ottaa sitä kaikkea vastaan.

Ihmiselämässä erilaiset oletukset syntyvät helposti ja pyytämättä, mutta pyri tietoisesti tarkkailemaan koiraasi ja sen kohtaamia tilanteita objektiivisesti. Se tuntuu miltei mahdottomalta, mutta pysähdy ja yritä. Pyri koiran nimen ja oppimasi persoonan sijasta näkemään vierelläsi kulkeva eläin. Mitkä ovat sen lähtökohdat? Mihin se toiminnallaan pyrkii?

Kulttuuri kannattimena

Toisinaan tulen valtavan surulliseksi siitä, että meille ihmisille on hyvin tyypillistä inhimillistää koiriamme ikään kuin hahmottamatta sitä itse.

Jokaisen koiranomistajan on helppo puhua koirista rakkaimpinamme, mikä ei useinkaan ole lainkaan liioiteltua, mutta siinä samassa saatamme tulla kokeneeksi koiran ikään kuin alemmalle kehitysasteelle jääneeksi nelijalkaiseksi lapseksi, joka ikään kuin muitta mutkitta toimisi kanssamme samoista lähtökohdista käsin. Olosuhteet voivat toki yhteisen kodin myötä olla samankaltaiset, mutta on tärkeää oivaltaa, että kahta eri lajia edustavina näemme, koemme ja hahmotamme maailmamme erilaisina.

Meissä on paljon samaa, mutta koirat eivät parhaimmalla tahdollakaan toimi kädellisten toiminta- tai ajatusmalleista käsin. Ei, vaikka pukisimme ne mitä tyylikkäimpiin haalareihin tai huiveihin, eikä etenkään, vaikka sävyttäisimme hassunhauskat reels -videomme humoristisesti ihmisten äänillä dupaten.

Sen vuoksi koirien inhimillistäminen on mielestäni vaarallista. Kulttuurimme on värittänyt koirista kuvan, jonka myötä muodostamme näkemyksemme koirista jo lapsina. Elokuvien koirat ovat rohkeita ja nokkelia urotöiden tekijöitä tai ihmismäisiä tunteita ja ongelmia näytteleviä ja ratkaisevia olentoja. Kun tilanne yhtäkkiä kotona eskaloituu, sitä vähätellään sanomalla, että kyseessä on lopulta vain eläin, johon ei voi luottaa tai vaikuttaa – ja joka toimii kuten toimii. Todellisuudessa koira toimii aina, kuten koira toimii.

Koira koirana

Koirat ovat aina karvaisen tai karvattoman ulkokuorensa alla koiria. Älykkäitä, sensitiivisiä ja aitoja eläimiä, joita meidän tulisi kunnioittaa sellaisenaan. Ilman filttereitä, tai hassuja ääniraitoja, joilla yritämme omia ne lapsiksemme.

Kun lakkaamme näkemästä eläimet, joiden kanssa kotimme jaamme, pelkästään rakkauden nälkäisinä söpöläisinä, annamme niille kuuluvaa arvoa aitoina ja vilpittöminä, kunnioitettavina eläiminä. Vasta sen myötä voimme saada avaimet kaikkiin niihin sopukoihin, joihin koirat voivat meidät kanssaan johdattaa.

Siinä piilee avain onneen: kun opit näkemään ja arvostamaan koiraa koirana, nimenomaisesti koiramaisista lähtökohdista ja tarpeista käsin, moni asia loksahtelee paikoilleen ikään kuin itsestään. Silloin pääsemme koiran kanssa molemmat työskentelemään yhdessä elämänkumppanimme kanssa juuri sellaisina aitoina ja vilpittöminä, suodattamattomina yksilöinä, jollaisia olemme parhaimmillamme.

11

Vastaa