Tänään palattiin Inton kanssa pitkästä aikaa metsään etsimään ukkoja. Viime kerrasta olikin aikaa jo melkein puoli vuotta! Mietin pitkään, miten hyödyntäisin pitkää treenitaukoa tämän kertaisessa harjoituksessa, mutten kuitenkaan vaivautunut kuuntelemaan kokeneempien neuvoja… Siinähän se sitten taas nähtiin, olisi vaan pitänyt kuunnella fiksumpia!
Pia ehdotti, että maalimies lähtisi jäniksenä karkuun, jotta pistosta saataisiin varmuudella suora, mutta ajattelin sen vahvistavan entisestään Inton vuosien takaista taipumusta etsiä silmillä ilman nenän käyttöä. Niinpä otettiin kaksi maalimiestä, yksi keskilinjan molemmin puolin ja ryhdyttiin hommiin peruspistoilla: maalimies suoraan edessä, ei juurikaan syvyyttä.
Ajattelin koiran hiffaavan homman, mutta niinhän siinä kävi, että koira ei kummankaan maalimiehen kohdalla uponnut suoraan ja nenäänsä käyttäen, vaan homma meni vähän kirmailuksi ja kuseskeluksi, vaikka juuri oltiinkin tultu lumenkaatopaikalta riekkumasta..
Niin no, vaikka oma tyhmyys nyt jälkikäteen harmittaakin, mikä tärkeintä meidän taso tuli kartoitettua niin hallittavuuden kuin hakuharrastuksenkin puolesta. Hakuharrastusta tulee palautella koiran mieleen määrätietoisella harjoittelulla ja jatkossa metsässä tehdään pupuja, silläkin uhalla, että se ruokkii koiran silmien käyttöä etsiessä. Kun pistot alkavat olemaan takuuvarman suoria nenä avataan piilojen avulla. Tämä siis toimintasuunnitelmana jatkolle. Myös hallittavuutta tulee parantaa, mikä ei liene yllätys sen jälkeen, kun koiran ohjaaja on viettänyt viimeisimmät 8 kuukautta jossain muualla kuin kotona laumansa kanssa.
Myönnän kyllä tekeväni paljon virheitä ja kusseeni täysin tämänkin päivän harjoituksen, mutta hallittavuuden puutteesta syytän paitsi sitä, että loistan arjessa poissaolollani myös kumppaniani, joka tuntuu ruokkivan erilaisia hallinnallisia ongelmia laiskalla ja epäloogisella suhtautumisellaan koirien kukkoiluun. Tottakai olen miehelleni ikuisesti kiitollinen siitä, että hän on jaksanut katsella kaistapäisiä koiriani 250 päivää samalla kun itse olen ollut leikkimässä sotilasta Kankaanpään perämetsissä, mutta varoitan, että 6.4 justiina on taas kotona, ja sen jälkeen yksikään punaturkkinen, mustaturkkinen tai raidallinen ei kyseenalaista luoksetulokäskyä tai rähise lenkillä vastaantulijoille! Mice, you have been warned!
1
Kuva on helmikuulta ja täytyy kyllä ilokseen todeta,