Koiraperheen sisustus – koiranruuan säilytys

Koiranruuan säilytys oli minulle pitkään murheenkryyni. Värikkäät koiranruokasäkit tai printatut koirankasvot peltitynnyreissä eivät olleet sitä, mitä kodin sisustukselta hain – leikkisistä tassukuvioista puhumattakaan.

Mietin pitkään, miten voisin ratkaista ongelman. Olin nähnyt sieviä ratkaisuja, joissa ruokaa säilytettiin keittiötasoilla pienemmissä purkeissa joita täydennettiin piilossa sijaitsevasta koiranruokasäkistä, mutta se ei tuntunut hyvältä ratkaisulta.

Meillä pienikokoinen koiranruokapurkki tyhjenisi hetkessä. Sitä saisi jatkuvasti täyttää, sillä laumassa koiranruokaa kuluu pelkästään päivittäin kuppikaupalla. Lopulta tulisi helpommaksi annostella nappulat kuppeihin suoraan alkuperäisen pussin suusta, ilman välivaiheita.

Käytännöllisyyden vuoksi pidän siitä, että koiranruokaa säilytetään sijainnissa, josta sitä on helppo lapata koirien kuppeihin aamuin illoin. Hyödynnän kätevää sijaintia myös silloin, kun vieraat soittavat ovikelloa, jolloin viskaan nappuloita olohuoneen lattialle. Tällöin koirat eivät ole pienessä eteisessä hyörimässä vieraiden saapuessa ja vieraat saavat rauhassa riisua jalkineensa.

Koiranruuan säilytys sisustukseen sopivalla tavalla – mikä avuksi?

Kyselin vinkkejä koiranruuan säilytykseen ja etsin ratkaisuja Pinterestistä, mutta tuntui siltä, kuin tavalliseen kotiin istuvaa koiranruuan säilytysratkaisua ei löytyisi mistään. Lopulta keksin ratkaisun itse!

Ensihätään koirieni ruokapussi sijaitsi vanhassa klassisessa peltiroskiksessa, jossa koiranruokaa oli kiva ja vaivaton säilyttää. Se myös näytti ihan kivalta. Mutta sen myötä, kun kotiin muutti kekseliäs ja äärimmäisen nälkäinen koiranpentu, ei auttanut muu, kuin hakea varastosta vuosia sitten eläinkaupasta saatu peltitynnyri. Sen napakka ja tiivis kansi pitäisi nälkäiset rosvot erossa itsenäisestä napostelusta.

Luovuus kunniaan

Katselin aikani keittiön kulmassa tönöttävää koiranruokatynnyriä. Sen reunuksia kuvittavat koirarodut tekivät pienen huoneen ilmeestä levottoman ja tympivät olemassaolollaan, sillä muuten kodin sisustus oli huolellisesti suunniteltu.

Mietin miten koirien ruokaa voisi säilyttää siten, että ratkaisu istuisi vaalean asuntoni yleisilmeeseen ja samalla muistin, miten muitakin kodin elementtejä, kuten yöpöytiä, hyllyjä ja jopa keittiötasoja uudistetaan nykyisin D-C-FIX -kontaktimuovien avulla.

En ollut ikinä tehnyt mitään D-C-FIX -teippien avulla, mutta onnekseni netti oli pullollaan toinen toistaan luovempia ratkaisuja ja vinkkejä tuotteen käyttöön. D-C-FIX -tarrapinta sopii hyvin erilaisille pinnoille jonka lisäksi väri- ja kuviovaihtoehtoja on verrattain runsaasti.

Valitsin vaalean kotini yleisilmeeseen sopivan vaalean marmorikuvion. Parasta tarraratkaisussa on se, että jos sisustuksen tyyli tai ilmeen yksityiskohdat halutaan muuttaa, voin repiä vanhan tarrakuvion irti ja päällystää koiranruokatynnyrin jollain paremmin uuteen sisustukseen sopivalla vaihtoehdolla.

Idea käytännössä

Yksi 45×200 cm rulla D-C-FIXiä riitti yhden koiranruokatynnyrin päällystämiseen mainiosti niin, että mustan kannenkin sai tarran peittoon. Ostin rullan paikallisesta sekatavarakaupasta kuuden euron hintaan, mikä ei mielestäni ollut lainkaan hullumpi hinta siitä, että printattu rotujen kirjo ei enää tuijota minua läähättäen keittiössäni.

Lopputuloksesta ei tullut ihan niin siisti, kuin olisin toivonut. Tynnyrin teippaaminen yksin oli haastavaa ja suosittelenkin, että projektia suunnitellessaan varsinaiseen teippauspäivään on hyvä varata kärsivällisyyttä, aikaa ja tila, jossa ei ole koirankarvoja tai uteliaita karvakavereita.

Onneksi valitsemani marmorikuvioitu tarrapinta on kuviona kiitollinen, sillä rypyt, joita aiheutin tarran reunaan eivät juurikaan kiinnitä huomiota pienenä osana sisustuselementtiä etenkään, kun koko keittiötä katsoo kokonaisuutena.

Jos aiot tehdä saman perässä, suosittelen koiranruokatynnyrin pesua teippausta edeltävänä päivänä, jotta teipattava pinta on siisti ja ehtii kuivumaan ennen teipin asentamista. Koirankarvat tai koiranraksujen muruset teipatun pinnan alla ovat ei-toivottuja vieraita!

Sovellettavissa edelleen

Kun sain koiranruokatynnyrin teipattua, innostuin lisää ja teippasin vielä kanihäkin sinisen muovipohjalaatikon. Käytin vaakasuuntaista lautakuviota, mikä teki kokonaisuudesta hyvän ja luonnonläheisen. Lopputulos on kestänyt, vaikka kanihäkin pohjalaatikkoa pestään säännöllisin väliajoin kylpyhuoneessa. Tästä inspiroituneena voisin sanoa, että D-C-FIX sopii paitsi kanihäkin kohentamiseen, myös

  • kissanhiekkalaatikon kaunistamiseen
  • koirien lasisen herkkupurkin viimeistelyyn, jotta se on samaa sarjaa ruokatynnyrin kanssa
  • koirien treenivarustelaatikon virkistämiseen

Kun luovuutta ei rajoiteta, nokkelimmat askartelevat D-C-FIXistä myös kuvioita, joita voi tehdä vaikka jo olemassa olevan tarrapinnan päälle.

Keksitkö lisää vinkkejä koiranruuan säilytykselle tai tarratuotteen käytölle? Jatketaan keskustelua kommenttiosiossa!

Päivitetty 7.9.2018.

134

Syötäiskö huomennakin ulkona?

Meidän koiraherrat joutuivat tänään suurten kysymysten äärelle, kun päätin laittaa kummatkin pojat käyttämään nenäänsä ruuan hankkimisen eteen. Tähän tarvitaan vain omakotitalon piha (muukin suurehko ja rauhallinen alue käy), nurmikko tai muu, jopa hankalempi maasto, sekä sapuska-annos. Telkesin koirat odottamaan vuoroaan pienempään aitaukseen sillä välin, kun itse ripottelin liotettuja koiran nappuloita pitkin pihaa (pitävät hulluna varmasti). Nappulavanan päähän jemmasin tietenkin vanalta jäljelle jääneet sapuskat, ja niinpä pieni hajuaistinkäyttötehtävä oli valmis.
Kummatkin koirat suoriutuivat annetusta tehtävästä tuossa tuokiossa, ja mikäpä siinä, kun on tarkka ja hyvä hajuaisti sekä kova nälkä. Hännät vaan viuhuivat iloisesti puolelta toiselle samalla, kun koirat keskittyivät ruuan löytämiseen nurmikosta.

Eilen oltiin Nikin kanssa taas Kirstulassa agilitytreeneissä. Koira oli aivan yli-innokas, vauhtia ainakin löytyi, mutta niin löytyi myös turhanpäiväistä säheltämistäkin. Ohjaajan (ja koiran) keskittymiskyky oli aivan jossain ihan muualla, ja niinpä ohjaajana tuli huudeltua taas ties mitä käskyjä, ja koira meni ihan miten sattui, mm. tippui sitten keinulta, kun minä huutelin sille samoja käskyjä kun puomilla, enkä tajunnut pyytää odottamaan, eli hidastamaan  keinun toisessa päässä että keinu ehtii laskeutumaan.
Mentiin myös ensimmäistä kertaa koskaan okseri. Ensimmäisellä yrityksellä Niki pläjähti jälkimmäisen riman päälle, mutta toisella kerralla liiti jo helposti yli, hienoa. Kaikenkaikkiaan treenit meni kaikesta huolimatta ihan ok, on meinaan huonompiakin päiviä nähty. Ohjaajan, eli mun, pitäisi vaan kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä käskyjä huutelee ja mihin aikaan, vaikka varmasti pelkillä eleillä on paljon suurempi merkitys, mutta niiden kanssa nyt ei mitään sen suurempia ongelmia ollutkaan. Mutta ei varmaan pahaakaan tekisi kiinnittää huomiota enemmän siihen, mitä suustaan päästää..

2