Huh hellettä (=hulluutta)!

/ Jenna / Yleinen / Jätä kommentti

Kun mittari näyttää vielä iltasella 21:30 aikoihin +29 °C tuntuu, että ainoa vaihtoehto koirien liikuttamiselle on rento käppäily läheiselle järvelle. Muuten olemmekin vältelleet lenkkeilyä, sillä tällä säällä koirille tuntuu hyvinkin riittävän pihapissatuksilla käyminen ja omaehtoinen ulkoilu mökillä, jossa itse olen käynyt ahkerasti nauttimassa luonnosta sekä hieman viileämpinä päivinä myös kylpytynnyrissä lillumisesta. Kipeä jalkani, jonka taannoin onnistuin venäyttämään ilkeästi on osoittanut toipumisen merkkejä ahkeran keppien avustuksella liikkumiseni myötä ja täten käppäilyt lähijärvelle onnistuvat, voisinpa melkein jo sanoa, heleposti! Viikko lunkia lomailua liikunnasta ja koipi on jo lähes entisensä!

Vaikka minä olenkin joutunut välttelemään jalan rasitusta, koirat ovat nauttineet liikunnan riemusta minunkin edestäni. Tässä kuvasatoa taannoiselta mökkireissulta -ajalta, jolloin säät eivät vielä olleet ihan näin helteiset…

Nuija ja tosi nuija? Ohessa lisää kuvasatoa, joka saattaa vaikuttaa katsojan mielikuvaan rakkaiden lemmikkieni älykkyydestä…

PS. Muutamissa blogeissa on viime päivien aikana ollut mitä hulluimpia listauksia hakusanoista, joilla blogeihin on löydetty. Koska tämä blogimerkintä koostui pääasiassa hulluista kuvista, miksen jatkaisi samalla hullunkurisella linjalla loppuun saakka. Tässä top-5 listaus erikoisimmista hakusanoista, joilla ihmiset ovat löytäneet meikäläistenkin blogiin!
1. jäniksen uloste
2. kaikilla ihmisillä ei valitettavasti käytöstapoja maapallolla
3. koira leikattiin suoli tukossa
4. kissan pihahäkki
5. oma kuva postimerkkiin

Jokainen näistä loistokkaasta hakusanasta aiheutti meikäläiselle suurta hilpeyttä! Kaikissa näissä on (ONKO?!) logiikkaa, sillä olenhan juorunut koirieni hyvistä ja huonoista käytöstavoista ja koiranomistajana varmasti myös niiden ulosteista (koiraihmisten ja pienten lasten äitien suosikkipuheenaihe!) ja tuo kolmantena mainittu liittyy taatusti Rompun taannoiseen seikkailuun. Silti se oli hakusanalauseena niin hauska, että pääsi kyllä suosikkieni joukkoon heittämällä. Täytyy kyllä myöntää, että kahden viimeisenä mainitun yhteys blogiini on vielä toistaiseksi hämärän peitossa… Mutta onneksi muut blogiini johtaneet hakusanat olivat pääasiassa koirieni nimiä sekalaisessa järjestyksessä, nikiroxia, koirieni rotuja tai erilaisia terveyteen liittyviä termejä, kuten ”koiran veriarvot”, ”koira paha ummetus”, ”irtokarvat” ja paikallisen eläinlääkäriaseman nimi ja hinnasto. Vau. Heti kun jaksan kotiudun armeijasta alan treenaamaan ja kisaamaan koirieni kanssa kaikissa mahdollisissa lajeissa, jotta saan säästettyä raikkaat puheenaiheet terveydestä (minun tai koirien -kenen tahansa) vaikka niille päiville, kun viimein istun keinutuolissa whippet vierelläni enkä keksi enää muutakaan puheenaihetta…

0

Match show ja uudet ystävät

/ Jenna / Yleinen / 2 kommenttia

Lauantaina pyörähdettiin Elnan kanssa match showssa kaupungin puistossa sen verran koreasti, että raitapaita onnistui nappaamaan punaisen nauhan. Käyttäytyminen oli mallikelpoista niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin, ja täten pikkutiuhti onnistui tekemään emäntänsä erityisen onnelliseksi. Punaisten kehässä raidallinen sinnitteli noin 10 parhaan joukkoon, mutta tippui lopulta sijoittumatta palkintopalleille. Silti: hyvä me!

Maanantaina meillä kävi yllätysvieraita, nimittäin 9- ja 8-vuotiaat skotlanninterrierit Toto ja Remu. Koirat tutustuivat toisiinsa yksitellen: ensiksi käveltiin lyhyt lenkki Elnan ja Remun kanssa, sitten Elnan ja Toton kanssa. Seuraavaksi lenkkeiltiin kokoonpanolla Romppu ja Remu, ja tämän jälkeen Romppu lähti lenkkeilemään Toton kanssa. Viimeiseksi lenkille poikien kanssa pääsi Into, jonka korvista nousevasta höyrystä saattoi päätellä, ettei ”heikkohermoista” tolleria olisi kannattanut jättää viimeiseksi, nimittäin poika oli odottanut vuoroaan sen verran jännityksellä, että kun sen vuoro lopulta koitti sen oli vaikea keskittyä mihinkään saati muistaa hyviä käytöstapoja.

Into kävi pitkän odottelun jäljiltä kovilla kierroksilla, minkä lisäksi se osoitti epävarmuuttaan ja nuoren uroon uhmakkuutta käyttäytymällä röyhkeästi ja testaamalla rajojaan skottipoikien kanssa.
Onneksi molemmat skotit olivat mallikelpoisia yksilöitä ja kertoivat Intolle iän tuomalla arvokkuudella, ettei niitä kiinnostanut lähteä pelleilemään tai mittelemään nuoren tollon kanssa, ja siispä koirien kohtaamiset sujuivat hyvin.

Jopa 9-vuotias Romppu tuli hyvin juttuun samanikäisten skottipoikien kanssa ja seuraavana päivänä lähdimmekin viiden koiran voimin mökille, jossa koko lauma sai vipeltää yhdessä. Elna ja Remu olivat jo edellisenä päivänä viihtyneet erityisen hyvin yhdessä, mikä aiheutti Inton pään päälle synkän mustan sadepilven. Se piti Elnaa ja skottipoikia tarkasti silmällä ja oli kokoajan valmiudessa haastamaan Remua narttunsa takia. Sopu saatiin kuitenkin säilymään, mutta ehkä seuraavalla tapaamiskerralla jätän suosiolla ainoana narttuna provosoivan Elnan kotiin niin pitkäksi aikaa, että Into ehtii kunnolla tutustumaan skotteihin ilman häiriötekijöitä.

Seuraavaan kunnolliseen lenkkiin kavereiden kanssa voi kuitenkin olla vielä aikaa, nimittäin onnistuin tiistaina reväyttämään nilkkani niin ikävästi, että se on täysin turvoksissa ja veikkaan, että huomisen terveyskeskuksessa käynnin jälkeen kuljen hetken aikaa keppien avustuksella. Niin kauan kun jalkani on kipeä, koirat saavat tyytyä lyhyisiin hihnalenkkeihin sekä mökin pihalla energiansa purkamiseen. Onpa kurjaa aloittaa valoisa ja lämmin kesäkausi näin. 🙁

2

Hei hei mitä kuuluu?

/ Jenna / Yleinen / 4 kommenttia

Viimeisimpien päivien aikana meidän poppoota ei ole näkynyt treenikentillä juuri ollenkaan. Treenimotivaatio on kadonnut, sillä tiedän, etten edessä häämöttävän armeijan takia pysty asettamaan sellaisia treenitavoitteita joita haluaisin. Toki treenaaminen on paljon muutakin kuin titteleiden perässä tahkoamista, mutta nyt, kun kaikki se, mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuu, on edelleen hyvin epävarmaa ja sekavaa, olen vain viettänyt aikaani kotona pääasiassa töiden, pihan ja puutarhan sekä urheilun kimpussa. Toki koirat ovat olleet hengessä mukana ja silloin, kun olen tehnyt kotona tietokoneen ääressä töitä, ne ovat kaikki levänneet jaloissani äänekkäästi kuorsaten tai unia nähden, ja silloin, kun olen ollut pihan ja puutarhan kimpussa ne ovat valppaina pitäneet minua silmällä ja tonkineet maahan inhottavia kuoppia ja repineet ruohoa minkä ovat ehtineet.
Minä olen käynyt lähes päivittäin juoksemassa kuntoni kohottamiseksi, ja koko kolmen kopla on saanut osallistua tähän kipittämällä kiltisti mukanani hihnoissaan minun tahtiani ravaten. Jopa 9-vuotias Romppu on pienestä koostaan huolimatta pysynyt hyvin mukana tahdissa, mutta tässä ei taidakaan olla kyse cockeripapan suuresta saavutuksesta vaan omasta hitaasta vauhdistani…

Kiitos kysymästä, arkea siis. Ei sen enempää, eikä sen vähempää. Mökkihöperyyden ehkäisemiseksi olemme kuitenkin Inton kanssa käyneet toisinaan lenkkeilemässä Tiian ja bullterrieri Riesan kanssa. Hallittuja hihnalenkkejä vielä toistaiseksi ei-toivottujen tilanteiden estämiseksi, tosin, myönnettäköön, että Into ja Riesa kävivät Vanajaveden rannassa polskuttelemassa yhdessä, eikä ongelmia ilmennyt. Jatkettiin siitä kuitenkin turvallisella hihnalenkillä kuten myös viime maaanantaina, jolloin reippaaseen kävelylenkkiin osallistui myös hyenalapsi Elna.

Tässä vielä kuvasatoa pihalla riekkuvasta koiralaumasta tiistailta: sulkekaa ovet ja ikkunat, ny ne tulee!

”Ota kiinni jos saat!”

”Ai JOS saan?!”

”Täältä pesee sirkuskarhu, tunne hyeenan raivo nahoissasi!”

”Kohti grilliä, ja sen yli!  …Hups.”

0