Mainitsin jo aikaisemmassa postauksessani siitä, että koirilla on ollut tylsää. Se on varmaan yksi suurimmista synneistä, johon tällainen kaltaiseni tavallinen koiranomistaja voikaan langeta. Koirien pitäminen tylsyydessä, voi tavaton!
Kaikki alkoi ensin sairastamastani sitkeästä ja kovakouraisesta hirviöviruksesta. Jo pelkästään se, että en heikon ja huonon olon vuoksi meinannut pysyä pystyssä rajoitti aika paljon. Työelämään palattuani aloin tekemään jääneitä rästihommia ja kuromaan tuttua työtahtia kiinni – kaiken hässäkän keskellä koirien tyytyessä vain aamu-, ilta- ja pihapissatuksiinsa. Toisinaan olen tuntenut selässäni pistävät mulkaisut jostain lattian rajan tuntumasta ja tarkemmin vilkaistuna huomannut, kuinka syyttävästi kulmiensa alta jotkut nelijalkaiset minua tuijottavatkaan. Eikä se tunnu kivalta.
Eilen päätin parannella lähinnä huonoa omatuntoani ja kylmä, myrskyinen ja sateinen syysilta käännettiin voittoisaksi peli-illaksi, jonka aikana koirat saivat kalastella iltaruokansa älypeleistään, Dog Smartista ja Spinnystä. Jokainen osallistunut koira ( = kaikki) oli niin taitava, että ansaitsi oman iltaruoka-annoksensa pelaamisen timmellyksessä leikiten. Muutakin ruuan kanssa jippoilua voisi tietenkin harrastaa, jos vain oma mielikuvitus pitkän työpäivän jälkeen ei heti passivoituisi ja vaipuisi uneen. On melkein helpompaa potea huonoa omatuntoa heitteillejätetyistä koirista, kuin käyttää töistä paluumatkansa miettien, mikä olisi nopea keino kehittää pitkän päivän kotona nuokkuneille lemmikeille hieman mukavaa ajanvietettä illan päätteeksi.
Mutta nyt aion parantaa tapani! Ei enää syyllisyyttä, ei enää leimautumista vuoden huonoimmaksi koiranomistajaksi. Ryhdyn tekoihin ja teen joka ilta koirien puolesta pienen vastaliikkeen tylsyyttä vastaan – mitä tahansa!
Sateisten, kylmien ja pimeiden iltojen vuoksi haastankin lukijat kehittelemään yksinkertaisia ja helppoja niksejä koirien aktivoimiseen neljän seinän sisällä ja kertomaan parhaat vinkit tälle mielikuvituksettomalle koiranomistajalle joka vastoin yleistä luuloa on nykyään niin mukavuudenhaluinen, että voisi todella valehdella olevansa silkkaa sokeria välttyäkseen kylmässä ja myrskyisessä sadesäässä ulkoilulta tai treenaamiselta. Toki sellaistakin tulee toisinaan edelleen tehtyä, mutta jatkan sitä sitten taas, kun varpaat lakkaa palelemasta.
Nyt on sinun vuorosi – anna kuulua. Iltasapuska tyhjiin maitopurkkeihin, vessapaperin hylsyihin vai sanomalehtiryttyihin? Mikä on sinun tapasi aktivoida koiraasi silloin, kun treenikentät eivät huuda nimeäsi tai lenkkikengät ovat jo valmiiksi märät?
2 
