vinkit ja ideat (avainsana) | Sivu 4 4:stä

Koiranruuan säilytys oli minulle pitkään murheenkryyni. Värikkäät koiranruokasäkit tai printatut koirankasvot peltitynnyreissä eivät olleet sitä, mitä kodin sisustukselta hain – leikkisistä tassukuvioista puhumattakaan.

Mietin pitkään, miten voisin ratkaista ongelman. Olin nähnyt sieviä ratkaisuja, joissa ruokaa säilytettiin keittiötasoilla pienemmissä purkeissa joita täydennettiin piilossa sijaitsevasta koiranruokasäkistä, mutta se ei tuntunut hyvältä ratkaisulta.

Meillä pienikokoinen koiranruokapurkki tyhjenisi hetkessä. Sitä saisi jatkuvasti täyttää, sillä laumassa koiranruokaa kuluu pelkästään päivittäin kuppikaupalla. Lopulta tulisi helpommaksi annostella nappulat kuppeihin suoraan alkuperäisen pussin suusta, ilman välivaiheita.

Käytännöllisyyden vuoksi pidän siitä, että koiranruokaa säilytetään sijainnissa, josta sitä on helppo lapata koirien kuppeihin aamuin illoin. Hyödynnän kätevää sijaintia myös silloin, kun vieraat soittavat ovikelloa, jolloin viskaan nappuloita olohuoneen lattialle. Tällöin koirat eivät ole pienessä eteisessä hyörimässä vieraiden saapuessa ja vieraat saavat rauhassa riisua jalkineensa.

Koiranruuan säilytys sisustukseen sopivalla tavalla – mikä avuksi?

Kyselin vinkkejä koiranruuan säilytykseen ja etsin ratkaisuja Pinterestistä, mutta tuntui siltä, kuin tavalliseen kotiin istuvaa koiranruuan säilytysratkaisua ei löytyisi mistään. Lopulta keksin ratkaisun itse!

Ensihätään koirieni ruokapussi sijaitsi vanhassa klassisessa peltiroskiksessa, jossa koiranruokaa oli kiva ja vaivaton säilyttää. Se myös näytti ihan kivalta. Mutta sen myötä, kun kotiin muutti kekseliäs ja äärimmäisen nälkäinen koiranpentu, ei auttanut muu, kuin hakea varastosta vuosia sitten eläinkaupasta saatu peltitynnyri. Sen napakka ja tiivis kansi pitäisi nälkäiset rosvot erossa itsenäisestä napostelusta.

Luovuus kunniaan

Katselin aikani keittiön kulmassa tönöttävää koiranruokatynnyriä. Sen reunuksia kuvittavat koirarodut tekivät pienen huoneen ilmeestä levottoman ja tympivät olemassaolollaan, sillä muuten kodin sisustus oli huolellisesti suunniteltu.

Mietin miten koirien ruokaa voisi säilyttää siten, että ratkaisu istuisi vaalean asuntoni yleisilmeeseen ja samalla muistin, miten muitakin kodin elementtejä, kuten yöpöytiä, hyllyjä ja jopa keittiötasoja uudistetaan nykyisin D-C-FIX -kontaktimuovien avulla.

En ollut ikinä tehnyt mitään D-C-FIX -teippien avulla, mutta onnekseni netti oli pullollaan toinen toistaan luovempia ratkaisuja ja vinkkejä tuotteen käyttöön. D-C-FIX -tarrapinta sopii hyvin erilaisille pinnoille jonka lisäksi väri- ja kuviovaihtoehtoja on verrattain runsaasti.

Valitsin vaalean kotini yleisilmeeseen sopivan vaalean marmorikuvion. Parasta tarraratkaisussa on se, että jos sisustuksen tyyli tai ilmeen yksityiskohdat halutaan muuttaa, voin repiä vanhan tarrakuvion irti ja päällystää koiranruokatynnyrin jollain paremmin uuteen sisustukseen sopivalla vaihtoehdolla.

Idea käytännössä

Yksi 45×200 cm rulla D-C-FIXiä riitti yhden koiranruokatynnyrin päällystämiseen mainiosti niin, että mustan kannenkin sai tarran peittoon. Ostin rullan paikallisesta sekatavarakaupasta kuuden euron hintaan, mikä ei mielestäni ollut lainkaan hullumpi hinta siitä, että printattu rotujen kirjo ei enää tuijota minua läähättäen keittiössäni.

Lopputuloksesta ei tullut ihan niin siisti, kuin olisin toivonut. Tynnyrin teippaaminen yksin oli haastavaa ja suosittelenkin, että projektia suunnitellessaan varsinaiseen teippauspäivään on hyvä varata kärsivällisyyttä, aikaa ja tila, jossa ei ole koirankarvoja tai uteliaita karvakavereita.

Onneksi valitsemani marmorikuvioitu tarrapinta on kuviona kiitollinen, sillä rypyt, joita aiheutin tarran reunaan eivät juurikaan kiinnitä huomiota pienenä osana sisustuselementtiä etenkään, kun koko keittiötä katsoo kokonaisuutena.

Jos aiot tehdä saman perässä, suosittelen koiranruokatynnyrin pesua teippausta edeltävänä päivänä, jotta teipattava pinta on siisti ja ehtii kuivumaan ennen teipin asentamista. Koirankarvat tai koiranraksujen muruset teipatun pinnan alla ovat ei-toivottuja vieraita!

Sovellettavissa edelleen

Kun sain koiranruokatynnyrin teipattua, innostuin lisää ja teippasin vielä kanihäkin sinisen muovipohjalaatikon. Käytin vaakasuuntaista lautakuviota, mikä teki kokonaisuudesta hyvän ja luonnonläheisen. Lopputulos on kestänyt, vaikka kanihäkin pohjalaatikkoa pestään säännöllisin väliajoin kylpyhuoneessa. Tästä inspiroituneena voisin sanoa, että D-C-FIX sopii paitsi kanihäkin kohentamiseen, myös

kissanhiekkalaatikon kaunistamiseen
koirien lasisen herkkupurkin viimeistelyyn, jotta se on samaa sarjaa ruokatynnyrin kanssa
koirien treenivarustelaatikon virkistämiseen

Kun luovuutta ei rajoiteta, nokkelimmat askartelevat D-C-FIXistä myös kuvioita, joita voi tehdä vaikka jo olemassa olevan tarrapinnan päälle.

Keksitkö lisää vinkkejä koiranruuan säilytykselle tai tarratuotteen käytölle? Jatketaan keskustelua kommenttiosiossa!

Päivitetty 7.9.2018.

134

Viidessätoista vuodessa olen ehtinyt testaamaan koirillani jos jonkinlaista punkkilääkettä. Milloin olen ostanut eläinkaupasta erilaisia punkkipantoja ja yrttipantoja, milloin puolestaan suosinut luonnonmukaisia menetelmiä ja syöttänyt koirilleni esimerkiksi valkosipulijauhetta tai Kyolic – valkosipulivalmistetta.

Ainoa havainto, jonka olen vuosien saatossa tehnyt, on, että punkkeja joko tulee tai ei tule. Se ei liity siihen, onko koirilla kaulassaan punkkipanta, yrttipanta tai takanaan pitkä kuuri valkosipulivalmistetta. Verenhimoisia punkkeja saa olla kaikesta huolimatta aina nyppimässä.

Meillä asuu kotona loistavia esimerkkejä tästä. Ulkoilutan päivittäin neljä koiraa samoissa maastoissa samanaikaisesti, ja silti on koiria, joista en ole löytänyt tänä vuonna yhtäkään punkkia ja sellaisia koiria, joista olen nyppinyt jo arviolta parikymmentä punkkia.

Olmista en ole bongannut vielä ainuttakaan punkkia tai punkin puremaa. Alpin päälaella kipitti yhtenä aamuna lenkin jälkeen punkki, joka hätäisesti yritti etsiä hyvää kiinnittymiskohtaa – kunnes pilasin sen ilon ja heitin sen vessanpöntöstä alas. Elnasta olen nyppinyt tänä vuonna muistaakseni kaksi punkkia – yhden sisäreidestä ja yhden silmäkulmasta. Into puolestaan – voi luoja. Into tuntuu olevan punkkien kovassa suosiossa oleva koulubussi, joka suorastaan odottaa heinikossa, että kaikki varmasti ehtivät kyytiin.

Sen jälkeen, kun edesmenneen cockerspanielini Rompun kasvojen lihaksisto halvaantui silmäkulmaan kiinnittyneen punkin myötä, olin valmis julistamaan sodan ja maksamaan itseni vaikka kipeäksi, ettei vastaava enää toistuisi. Vihaani punkkeja kohtaan ei vähennä se, että Into saa allergisia reaktioita ötököiden puremista, ja usein punkkienkin puremista nousee sen iholle valtavia paukamia, jotka alkavat helposti kehittämään mätää ja tulehdusta.

Viime vuonna tutustuin sattumalta Bravecto – nimisiin koirille tarkoitettuihin purutabletteihin. Ne ovat reseptilääkkeitä, joihin eläinlääkäri kirjoittaa pyytäessä reseptin. Valmiste on tarkoitettu puutias- ja kirpputartuntojen hoitoon koirille ja se tappaa koiraan kiinnittyneet puutiaiset ja kirput niiden altistuessa fluralaneerille.

Valmiste ei ennalta ehkäise punkkien tarttumista, mutta tappaa hampaansa koiraan iskeneen punkin 12 tunnin kuluttua, jonka myötä ötökkä joko tipahtaa turkista itsekseen tai sitten sen kuihtuneen ruumiin voi poistaa käsin. Vaikka valmiste ei varsinaisesti suojaa puutiaistautien tartuntariskiltä, se kuitenkin takaa punkeille arvoisensa lopun ja siten säätelee koiran elinympäristön puutiaispopulaatiota koiran elinalueella.

Mitään halpaa lystiä Bravectot eivät ole – setti neljälle koiralle maksoi paikallisessa apteekissa peräti 145,43 euroa. Hinta on suolainen, mutta valmisteen teho kestää 3 kuukauden ajan. Viime vuonna en edes uusinut reseptiä kolmen kuukauden jälkeen, sillä teho tuntui pitävän hyvin vielä pahimman punkkikauden loppuun.

Puutiaisten lisäksi Bravecto suojaa koiran kirpuilta, puutiaisilta ja koiranpuutiaisilta. Käsitykseni mukaan valmiste on tullut markkinoille melko hiljattain, ja on siihen nähden aiheuttanut verrattain paljon vakaviakin sivuoireita osalle tuotetta käyttäneistä koirista. Meillä valmistetta napattiin tänä kesänä jo toista vuotta huiviin oireetta ja olisi mukava kuulla, minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia valmiste on herättänyt ruudun toisella puolella. Onko olemassa muita, jotka ovat olleet valmisteeseen tyytyväisiä?

Myönnän, että kaikkiaan aihe on kaksipiippuinen. En kovin innokkaasti ole syöttämässä koirilleni vieraita aineita, etenkään minkäänlaisia myrkkyjä. Toisaalta neljän koiran taloudessa riski sille, että punkkeja kulkeutuu sisälle kotiin ja ihmistenkin iholle on niin niljakas, eikä vähiten borrelioosiriskin vuoksi, että olen kokenut itseäni eniten miellyttäväksi vaihtoehdoksi suojata koirat Bravecton avulla. Suosittelen kuitenkin käyttämään vakaasti harkintakykyä etenkin, jos juuri sinun koirallasi on aiemmin havaittu lääkeyliherkkyyksiä tai se on saanut vaisujakin reaktioita joistain lääkeaineista.

Miten teillä suojaudutaan pahimmalta punkkikaudelta, vai löytyykö alueeltasi ollenkaan näitä niljakkaita ällötyksiä?

Lisäys: Alkuperäinen otsikko ”Koiran punkkilääke, joka oikeasti toimii” on vaihdettu vähemmän provosoivaan otsikkoon sen jälkeen, kun artikkelin kirjoittaja on lukenut netistä valmisteen lukuisista vakavista sivuoireista ja huolestuneista koiranomistajista.

Tämä artikkeli ei ole maksettu mainos tai blogiyhteistyö, vaan kertomus siitä, miten meidän laumassamme suojaudutaan punkeilta. Voit jättää aiheeseen liittyvän kommenttisi kommenttikenttään. Kerron blogissani avoimesti, mikäli valmisteen käytöstä ilmenee oireita omissa koirissani.