Koirani syö mitä tahansa. Erityisesti se rakastaa lapsia.

Torstaina 29.5 pääsin taas pitkästä aikaa ihailemaan novascotiannoutajia livenä, kun paikalliset rodun edustajat treffasivat koirapuistossa. Joko Hämeenlinnassa ei asu paljoa tollereita, tai sitten harrastajat eivät ole aktiivisia tai muuten vain kiinnostuneita saman rodun edustajista, mutta paikan päällä oli vain kaksi novascotiannoutajaa. Vaan mikäpä siinä, itse olin valmistautunut siihen, ettei kukaan saapuisi paikalle. Tollereita harkitsevia olikin sitten useampi; minun lisäkseni kaksi, eli yhteensä kolme. Meidän kysymyksiin vastaili yhtä monta rodun harrastajaa, ja olipa kyllä mukavaa rupatella rodusta harrastajien ja kiinnostuneiden kesken!

Perjantaina pyörähtikin sitten kesäloma käyntiin. Lauantai meni (kesä)töissä, mutta sen lisäksi ehdittiin vielä pyörähtämään mökillä pikaisesti ja illalla olin kuvaamassa Linnanpuistossa ollutta keikkaa, josta varmasti ilmestyy kuvia myös kuvagalleriaan. Kuvagalleriasta löytyy muuten kuvia myös tollereiden koirapuistotapaamisesta, joten kannattaa käydä kurkkimassa.

Olen tässä pitkään miettinyt, että pitäisi päästä juoksuttamaan Nikiä, ihan vaan lähteä sen kanssa vaikkapa hölkkäämään tai sitten pyörän vierellä. Tänään oli vihdoin sopiva ilta siihenkin hommaan, kun huominen maanantai on töistä vapaata, eli eipä ole kiirettä nukkumaan. Odottelin, että aurinko laskee ja tulee vähän viileämpää, ja sitten lähdettiinkin painelemaan kera pyörän hiljaiseen iltaan. Koira oli kelataluttimessa ihan vaan sen takia, että jos tekee äkkipysäyksiä hajujen perässä, että ei sitten tapahdu mitään inhottavia ketjureaktioita.. Vähän kyllä kauhistelin ennen lähtöä, kun en satu omistamaan yhtäkään pyöräilykypärää.. Aluksi Niki laukkasi aivan suunnatonta vauhtia, joten tuli niille pyörän polkimillekkin heti kunnolla käyttöä! Vähän kyllä jännitti, että onkohan tässä yhdistelmässä jarruja ollenkaan. Hyvin se kuitenkin meni, Niki kuunteli käskyjä hyvin (kierrä, täältä, odota) ja suurimman osan matkasta Niki sitten kuitenkin ravasi vähän hitaammin. Ja nätisti se kulki vasemmalla puolella koko lenkin, pientareella kulkien. Suunnittelinkin lenkin siinä mielessä, että olisi mahdollisimman vähän asvalttialuetta ylitettävänä.

Aiemmin illalla Romppu saikin pieniä lapsia kauhisteltavakseen, kun meillä kylässä oli vanhempiensa kanssa kolmen pikku ihmisriiviön katras. Minähän olen tehnyt vähän kummankin koirani kanssa kaikki mahdolliset virheet, joita koiranomistaja vaan voi tehdä, ja se näkyy myös siinä, ettei Niki eikä Romppu ole tottunut pieniin lapsiin, niitä ei siis sosiaalistettu lapsiin silloin, kun se olisi helpointa ollut. Koitan kuitenkin parhaani mukaan korjata tekemiäni virheitä, ja niinpä Romppu joutui pihalle lasten läheisyyteen siedätyshoitoon. Niki sai pysyä visusti huoneessani, sillä poika on kova stressaamaan pienistä ja yllättävistäkin asioista, ja saattaa olla arvaamaton pienten lapsien seurassa. Romppu sen sijaan vain haukkuu epävarmuuttaan, eikä muuten käyttäydy aggressiivisesti pieniä kohtaan. Olipa muuten hyvä, että lapset olivat tottuneet koiriin – niillä ei ollut sen kummempia haluja päästä koiran lähietäisyydelle, eivätkä he myöskään välittäneet haukkuvasta koirasta. Uskalsivat jopa antaa koiralle herkkuja kädestä, ja uskon, että Rompun kanssa mentiin huima harppaus eteenpäin sen suhteen, miten se käyttäytyy lapsien kanssa. Lisää vaan neutraaleja tai positiivisia kokemuksia lapsista. Rohkeista, koirien kanssa olemiseen tottuneista lapsista.

1

Vastaa