Kultaseni, sinä olet aasi.

Rompun yöllisestä leikkaukseta on yhdeksän päivää. Se on vasta viimeisten parin päivän aikana alkanut muistuttamaan sitä koiraa, jollaisena sen tunnen, mutta hidas toipuminen onkin ymmärrettävää.
Se on asunut koko toipumisaikansa vanhempieni luona, jossa se on saanut köllötellä omalla pedillään lattialämmityksen päällä ja nauttia huomiosta ja rapsutuksista, sekä perheen ainoana lemmikkinä olemisesta: vanhemmillani asunut perheemme yhteinen rakas Neppi -kissa kun oltiin jouduttu lopettamaan juuri pari päivää ennen Rompun leikkausta.
Olen käynyt lähes päivittäin katsomassa Romppua ja ollut siitä niin huolissani, että tuntuu, kuin sen toipumisaika eri kodissa olisi ollut jo viikkoja. Se on kuitenkin ollut jatkuvasti ajatuksissani ja silloin, kun en ole päässyt katsomaan sitä olemme tietenkin soitelleet vanhempieni kanssa.

Toipuva Romppu on todella osannut säikäyttää muutamaankin otteeseen toipumisaikanaan. Sen lääkitys on niin vahvaa, että eräänkin kerran kun menin katsomaan sitä, se ei reagoinut ulko-oven pamaukseen mitenkään. Se vaan makasi omalla paikallaan selkä minuun päin reagoimatta siihenkään, että aloin juttelemaan sille iloisesti. Lopulta se kääntyi ja nousi istumaan heilauttaen pari kertaa häntäänsä, muttei silti tullut luokse vaan istui vain paikallaan uupuneen ja onnettoman näköisenä. Sellainen käyttäytyminen on Rompun kaltaiselta cockerspanielilta todella yllättävää, joskin ymmärtäähän sen, että lääkkeet ja toipuminen vievät varmasti veronsa ja väsyttävät koiran kuin koiran. Normaalisti iloinen Romppu on heti hyörimässä ympärillä häntä iloisesti viuhuen.
Toipumisaikaan on kuulunut myös likaisia yksityiskohtia. Suolen toiminta ei vastaavan ronkinnan jälkeen ole ollut normaalia, eikä Romppu ole saanut syödä kuin pehmeää ruokaa -joskin siitäkin monesti kieltäytyen. Leikkausta seuranneina päivinä sen uloste oli pitkään niin löysää ja vetistä, ettei se edes huomannut tekevänsä alleen lepäillessään. Sotkua on siivottu ja suihkussa Romppu on viettänyt monia minuutteja -eikä ainoastaan pesun takia vaan myös leikkaushaavan huuhtelun merkeissä.
Hiukan ennen sitä päivää, jolloin kipulaastarin sai jo irroittaa sen kyljestä se aloitti tramal -kipulääkityksen. Se oli alkanut vikisemään ja muuttumaan levottomaksi, joten koimme eläinlääkärin varmuuden varalta antaman lääkityksen lunastamisen apteekista tarpeelliseksi. Pahimpina päivinään Romppu on oksentanut kaikki syömänsä ruuat ja lääkkeet ulos, mutta kuten jo alussa mainitsin, tällä hetkellä se muistuttaa paljolti tuntemaani Romppua: se syö onnistuneesti ja on jo hyvin pirtsakka.

Eilen kun kävin katsomassa sitä se sipsutti iloisesti minua vastaan eteiseen. Se härvelsi ympärilläni häntäänsä huisputtaen ja vaati pienellä pullakuonollaan hirveästi rapsutuksia ja huomiota -aivan kuten minun Rompullani on tapana tehdä! On ihanaa nähdä Romppu taas niin iloisena ja elämänhaluisena -toipuminen on todella vienyt aikaa. Maanantaina on Rompun tikkien poisto ja jälkitarkastus, ja sen myötä voin todella sanoa olevamme voiton puolella! 🙂

0

2 kommenttia artikkeliin ”Kultaseni, sinä olet aasi.

  1. Höpsö, suloinen pieni Romppu. Onpa hyvä että pieni paranee!
    Vinkiksi, että jos Romppu ei pidä suihkussa seisomisesta, niin käytä suihkepulloa. Sellaisella saa ihan yhtä hyvin putsattua leikkaushaavan, mutta koiran ei pidä seistä suihkussa.

    Rapsutuksia Romppu-pompulle 🙂

  2. Huh huh, onpas teille sattunut ja tapahtunut hurjia! Pikaista toipumista ja paljon rapsutuksia Rompulle!

Vastaa