Töihin siitä!


Pääsiäisen pyhät hurahti vauhdilla ohi ja niitä vietettiin koirien kanssa mökin maastoissa sekä treenikentällä tokoa takoen päivittäin aina perjantaista maanantaihin saakka. Sattuneesta syystä minulla ei ole omista koiristani treenikuvia, mutta kentän laidalla maanantaina auringosta nauttinut sammakko sen sijaan tallentui muistikortille.

Treeniporukkaamme ainakin viikonlopun ajaksi liittynyt uusi koirakko toi mukanaan uutta näkökulmaa ja paljon uusia oivaltavia vinkkejä tokokoulutukseen. Inton perusasento sivullani on ollut hieman vino, ja olen huomaamattani korjannut sen aina liikauttamalla omaa rintamasuuntani sen verran, että koira ymmärtää oikaista asentoaan. Viikonlopun treenien myötä ollaankin lähdetty tekemään jo alusta asti suoraa perusasentoa, jota ei tarvitse suoristaa ja jossa koira hyödyntää omia takajalkojaan sivulle kiepsahtaessaan. Lisäksi palkkaamisessa käytettyä leikkiä lähdetään tekemään ihan uusilla otteilla -sain palautetta siitä, että teen niin tokossa kuin leikkiessäkin kaiken työn koiran puolesta. Jatkossa pistetään siis koirat hommiin!

Ohjatuissa treeneissä käyminen houkuttelisi etenkin nyt kevään myötä, kun omasta viikko-ohjelmastani tipahtaa kesän myötä kuusi tuntia tanssiharrastusta pois, mutta saas nähdä löytyykö sopivaa porukkaa, jossa on mahdollisuus edetä tavoitteellisesti kovia pakotteita käyttämättä ja sieluaan saatanalle myymättä.


Viikonloppuna oman lauman ja kaverini bullterrierin kanssa käyty yhteislenkki saikin yllättäen ikävän päätöksen. Bullterrieri Riesa on talvesta saakka riekkunut laumani mukana metsässä ja pelloilla ja hitsautunut porukkaan hyvin. Yhdessä lenkkeillen vietetyt kuukaudet ovat opettaneet Riesalle paljon, ja se on oppinut puhumaan koirien kieltä ja kunnioittamaan toisia koiria, erityisesti Intoa, joka on ollut erityisen tarkkana Riesan vähääkään dominoivista eleistä.
Valitettavasti Riesa sai kevään aikana ikäviä koirakokemuksia osakseen, ja vaikka toisaalla tapahtuneiden kurjien tapahtumasarjojen jälkeen se pystyi lenkkeilemään laumani kanssa ilman ongelmia parikin kertaa, viikonloppu osoitti, ettei sillä ole enää luottamusta toisiin koiriin kuten ennen.
Mökkimaastoissa käynyt ikävä tapahtumasarja sai alkunsa klassisesti kepistä, jota Into nakerteli varmaankin vain osoittaakseen valtaansa nuoremmille koirille, Elnalle ja Riesalle. Se kehotti nuorisoa pysymään kauempana ”suuresta aarteesta”, mutta jossain vaiheessa Riesa tallusteli sen verran läheltä (ehkäpä epähuomiossa, ehkäpä hiukan jäätä kokeillen) että Into päätti ojentaa poikaa. Into on aiemminkin ojentanut Riesaa vanhemman koiran oikeudella ja kertonut sille hienovaraisesti rajoista joita on syytä kunnioittaa, mutta tällä kertaa Riesa ei antanutkaan asian olla, vaan pisti kovan kovaa vasten ja koiratappelu oli valmis.
Oman tulkintani mukaan tämä kertoo selkeästi Riesan huonoista kokemuksista, sillä aiemmin se on mukautunut laumaan hyvin ja kunnioittanut vanhempia koiria. Koen, että sen aiemmat huonot koirakokemukset ovat kuitenkin saaneet sen varpailleen ja sen vuoksi se koki nytkin tarvetta puolustautua koiralaumassa täysin arkipäiväiseen ojennukseen.

Kun urokset oli saatu irti toisistaan huomasin, että Into vuotaa suun alueelta verta. Sillä oli reikä sekä sisällä suussaan alaleuassa, että alaleuan alla leuassa, joista molemmista vuosi reippaasti verta. Riesa selvisi vammoitta. Tässä kohti syyttävä sormi osoittaakin minua. Olin tietoinen Riesan huonoista kokemuksista, mutta en arvannut niiden johtavan näin radikaaliin käyttäytymiseen. Nyt on taas opittu koirista roimasti lisää, mutta harmi vain, tietysti omalla kustannuksella.
Tappelun jälkeen lähdettiin vielä toiselle kävelylle koko lauman kanssa. Riesa keskittyi Elnan kanssa riehkaamiseen ja Into taasen vältteli koko lauman mukana kulkemista, mikä ei ollenkaan ole sen tyylistä. Olin nuhdellut sitä rähinän jälkeen, ja näin jälkeenpäin ajateltuna tottakai: täysin epäloogisesti ilman syytä.

Jopa vielä kotona oman lauman kesken Into karttoi minua. Koko illan se oli valmis aloittamaan rähinöinnin Rompun kanssa ja oli selkeästi hyvin epävarma itsestään ja asemastaan laumassa – näin jälkeenpäin olen sitä mieltä, että Inton ei missään nimessä olisi kuulunut saada noottia Riesan kanssa rähinöinnistä, sillä se teki vain oikein ojentaessaan nuorempaansa. Riesa sen sijaan teki väärin vastatessaan Inton ärähdykseen, eikä ollut nuorempana koirana oikeutettu siihen. Omasta mielestään sillä ei ollut muita vaihtoehtoja, sillä jo kaksi kertaa aiemmin se oli saanut epätasapainoisten vieraiden urosten hampaista pahasti osakseen. En tosin ollut näkemässä sen aiempia rähinöintitilanteita, joten minun on hankala kommentoida niitä.
Mutkikas ja erittäin harmittava tilanne joka tapauksessa.  Riesan huonot kokemukset heijastavat nyt minut huonoon valoon, sillä ollakseni koirieni luottamuksen arvoinen laumanjohtaja minun täytyy myös pitää huolta siitä, että ollessaan seurassani niiden ei tarvitse pitää huolta ulkopuolisista uhista tai joutua puolustamaan itseään. Nyt koko lauman edessä tilanne pääsi riistäytymään käsistä ja Intolla on vieraasta uroksesta huonoja kokemuksia.

Ehkä jotkut koiranomistajat ottavat vastaavanlaiset tilanteet vastaan olkiaan kohauttaen tai sanoen ”onneksi ei käynyt pahemmin”, mutta minulle viikonlopun tapahtumat ovat verrattavissa melkeinpä maailmanloppuun. Pienemmätkin välikohtaukset koiran menneisyydessä heijastuvat vielä pitkälle tulevaisuuteen niiden käyttäytymisessä. Minulle on erityisen tärkeää, että koirieni kokemukset pysyvät hyvinä ja että niillä on täysi luottamus minuun, sillä nimenomaan ja vain ja ainoastaan se mahdollistaa sujuvan ja hyvän arjen ja esimerkiksi lenkillä tapahtuvat ohitustilanteet, joista minun ei olisi mahdollista selviytyä, jos ainoa keinoni olisi taistella kiristyneitä remmejä vastaan fyysisesti (koirieni yhteispaino on vajaa 60 kg). Nyt yritän olla erityisen tarkkana laumani kanssa ja saada Inton luottamuksen minuun takaisin entistäkin ehompana – sitä on ainakin hyvä tavoitella!

4

6 kommenttia artikkeliin ”Töihin siitä!

  1. Hyvää tekstiä ja pohdiskelua – niin vain jälkikäteen on helppo sanoa, mitä olisi pitänyt ottaa huomioon ja miten toimia. Mutta kyllähän jälkiviisaudestakin aina jotain oppii! 🙂

    Tosin vaikka laumajärjestys olisi velvoittanut meidät ihmisetkin ojentamaan Riesaa, oli mielestäni ihan oikein että molempia vähän pölläytettiin välikohtauksen jälkeen. Intokaan ei kuitenkaan ollut päästämässä irti Riesasta vaikka menimme väliin, koirat sai kirjaimellisesti repiä irti toisistaan. Vaikka koirien sisäiset välit olisivat mitä tahansa, on ihmisen sana aina laki, eli tappelun on loputtava jos ihminen sanoo niin. Molemmat ansaitsivat sen takia mielestäni vähän kurinpalautusta ihmisten taholta, vaikka yhteenottoon sinänsä olisikin ollut toisella enemmän ”oikeutta” kuin toisella. Näin ainakin itse koen asian 🙂

    Täytyy nyt tarkkailla poikia erityisesti, ja katsoa tarkkaan, koska ja miten ne pääsevät tapaamaan taas.

  2. Harmillisia nämä välikohtaukset. Suosittelisin seuraavaksi ns. varmojen koirien/urosten seuraa Inton kanssa omistajan läsnäollessa, niin kyllä se luottamus löytyy. Tärkeä on itse pysyä tasapainoisena ajatustensa seassa, ettei vaan jämpitä koiraa ja aiheuta uusia kahinoita. En lähtisi niin sanoen jatkamaan jo koirien aloittamaa rähinää torumalla niitä, vaan rauhoittaisin kahakan jälkeisen tilanteen, jotta lauma ymmärtää kuinka toimia. On myös hyvä, ettei koiria aleta laittamaan eri tilaan kahakoiden jälkeen, sillä seuraava kohtaaminen sisältäisi varmasti vielä enempi kärhämää. On siis hyvä, että jatkoitte lenkkiä 🙂 Jokainen toki toimii tilanteen mukaan omalla tavallaan.

    Myös hallitut hihnalenkit rähinäkamun kanssa on laumaa vahvistavia, jolloin ei kenenkään tarvitse pelätä välikohtauksia. Näitä hihnakävelyitä olen itsekin tehnyt urostemme ja niiden kaiffojen kanssa, jos esim. edeltävällä kerralla ollaan hammasta näytetty. Näin koirat(ja ihmiset) saavat ainakin varmemman kokemuksen toisistaan:) Siitä voi sitten vähitellen päästää irti ja vain silloin, jos koirat näyttävät olevan siihen valmiita.

  3. Tuohon Minnan kommenttiin viitaten, mä voin ihan oikeasti tarjota Miskaa varmaksi vieraaksi urokseksi. Se ei ihan varmasti provosoidu vaan väistää ärähdyksestä.

    En minäkään pysty ohittamaan tuollaisia tilanteita olkaa kohauttamalla, eikä siihen pidäkään pystyä. Mutta aina voi oppia jotain uutta! Niinkuin sinäkin näköjään olet oppinut.
    Nyt vain hyviä kokemuksia Intolle (ja sulle kans) ja entistä ehompaa luottamusta luomaan. Kyllä se siitä 🙂

  4. Kiitos kommenteista! On tosi kiva saada palautetta ja uusia näkökulmia tapahtumiin, joista voi palautteen myötä oppia vielä jälkikäteenkin paljon. Jälkiviisauskin on parempi kuin ei mitään, ja auttaa kehittymään taas hiukan paremmaksi koiranomistajaksi! 🙂

    Hyviä vinkkejä, Minna. Olen itsekin huomannut kuinka suuri merkitys sillä koiramaailmassa on, että itse pysyy taspainoisena ja rauhallisena, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Tähän minua valmensi erityisesti edesmennyt koirani Niki, jonka kanssa minulla oli suuria ongelmia. Voisinkin puida niitä jonain kertana täällä uudessa blogissani – niistä on vain hankala kirjoittaa, sillä ongelmat joita koiran kanssa kohtasin olivat niin monimuotoisia ja hämmentäviä.

    Eiköhän tässä piakkoin lähdetä hihnalenkeille Riesan ja muiden koirakavereiden kesken. Koitan sitten informoida tänne blogiin, kuinka luottamuksen palautus sujuu. Viime aikoina arki on kyllä ollut sujuvaa, mutta olemmekin viettäneet sitä vain oman lauman kesken.

    Karo, ilmoittele jos ja kun liikutte Miskan kanssa Hämeenlinnassa!

Vastaa