Meillä on ollut hieman pantapulmia. Koirat kävivät lauantaina sänkipelloilla oikomassa jalkojaan, ja vaikka yritin tasaisin väliajoin varmistella, että molempien pannat pysyvät kyydissä, niin kas vain – sen jälkeen, kun Elna oli heittänyt korkeassa sängessä muutaman kuperkeikan ja juossut vielä kaaressa kilometrin kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin ilmansuuntiin, oli hattutemppu tehty ja niin pelto söi hyvän, vuosia käytössä olleen suuresti rakastamani ketjupannan. Yyh!
Se oli kaikin tavoin hyvä panta. Kaikkien suuresti kauhistelema ja vihaama ”kuristuspanta” teräs-silmukoilla oli kiistaton rakkauteni kohde. Oikein käytettynä täysin vaaraton ja toimiva ”kurkkari” oli helppo ja kätevä panta. En ole nähnyt juuri sellaista pantaa missään, paitsi sen kerran, kun törmäsin siihen aikoinaan käytettyjen tavaroiden liikkeessä ja siltä seisomalta myös ostin sen. Siinä oli täydellinen silmukkakoko, se oli juuri hyvän kokoinen panta ”isolle” koiralle jolla on pieni pää ja ohut kaula ja se oli juuri se panta, jonka kanssa Elna on oppinut hihnassa kävelyn perusteet ja joka kaulassaan se kuunteli pienimmätkin hihna-avut. Ja josta se ei koskaan karannut ja jonka avulla se oli helppo pitää hallinnassa vaikeimmissakin tilanteissa. Ainakin useimmiten. Ja nyt se on poissa! Poissa!
Etsimme pantaa pelloilta kuin neulaa heinäsuovasta ja palasimme paikalle vielä seuraavanakin päivä. Mutta turhaan. Maa oli niellyt pannan. Oi ja voi!
Vaan onneksi asioilla on tapana järjestyä. Kävin tänään kirpputorilla (vaikka alunperin olinkin koko ajatusta vastaan) ja törmäsin no, en nyt voi sanoa täydelliseen, mutta hyvään ja nättiin, puolikuristavaan nahkaiseen kaulapantaan joka lähti mukaani vaivaisella kahdella eurolla. Siis kaksi euroa uudenveroisesta vaaleanpunaisesta nahkapannasta niiteillä! Taisi onni potkaista. Pannan sävy on tosi hyvä ja olen oikeasti katsellut nahkaista puolikuristavaa niittipantaa Elnalle jo vuosia, mutta en ole ikinä raaskinut ostaa kallista ja aina ehkä hiukan vääränkin sävyistä pantaa. Tämä kirppikseltä löytynyt panta on oikea löytö – laatunsa, värinsä, kokonsa ja hintansa puolesta.
Vähän jännitti, että onko panta hyvän kokoinen – puolikuristavista voi olla vaikea sanoa. Kotona Elna ei suinkaan sujauttanut päätään pannasta läpi niin kuin sillä on tapana tehdä, vaan jäi hyvin järjestelmällisesti nuuskimaan pannan sisäpuolet – se on siis ilmiselvästi ollut ainakin joskus jonkun kaulassa. Tarkoin tehdyn tutkimustyön jälkeen Elna huoli pannan kaulaansa – ja se sopi täydellisesti! En nyt tiedä, onko hempeän vaaleanpunainen oikea väri koiralle, jonka turkin väritystä voisi kuvailla mudassa uitetun viemärirotan väriksi, mutta tämä kelpaa nyt – ja oikeastaan toivonkin, että ihastun ja tykästyn tähän pantaan ja meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessämme. Onhan se nyt oikeasti hyvä panta.
Tänään taisi kyllä muutenkin olla Elmerin onnenpäivä. Sen lisäksi, että se pääsi lopullisesti eroon ketjupannastaan eikä joudu edes tyytymään epämääräisiin ja vähän liian isoihin tai pieniin normipantoihin (jotka ovat rumia) se sai kirpparilta tuliaisiksi uuden sammakon! Nykyään pehmoleluilla alkaa olemaan melko paljon hintaa nuhjuisemmassakin kirpparipöydässä, mutta tänään kohdalleni osui muhkea ja turvallisen oloinen sammakko 0,50 eurolla.
Elna oli onnesta soikeana hepuloidessaan uuden sammakon kanssa ympäri pihaa ja nyt sillä on kopassaan kokonainen kolmen sammakon kokoelma! Kuvassa oikealla oleva Grazy Frog jakaa kiistatta lempparipehmojen ykkössijan yhdessä Elnan nuhjuisen pehmohepan kanssa. Elna rakastaa hepan pitkiä raajoja joista on helppo ottaa kiinni ja Grazy Frogissa parasta on se, että kun sitä painaa mahasta se alkaa pärisemään (joskin kovin vaimeasti nykyään). Sillä oli ennen myös liivi, päähine ja lasit, mutta ne ovat ajansaatossa päätyneet pieninä paloina roskikseen. Katsotaan, yltääkö suuren muhkean uutuus-sammakon suosio yhtä korkealle kuin edellä mainittujen – oli miten oli, taipaleensa meillä se taitaa aloittaa pesukoneessa, sillä sen sisäänajo ulkona Elnan hampaissa oli melkoisen raju!
Oho, aika löytö kyllä tuo Elnan uusi panta! Hieno ja sopii Elnalle, sehän on ihan samaa sävyä sen kielenkin kanssa. 😉
Elnalla on aika hieno sammakkokokoelma!
Hyviä pantoja on toisinaan niin vaikea löytää! Sitä saattaa luulla löytäneensä hyvän, mutta käytön jälkeen joutuu toteamaan pannan huonoksi :/ Aksulle haluaisin kokokuristavan nahkapannan. Sellaisen tosi ison, joka olisi ääreishelppo irrottaa sen kaulasta agikisoissa. Sillä on hurtan noutajaremmi kyllä, mutta se on niin typerän lyhyt, ettei siinä ole kiva talutella koiraa..
Tuo Elnan panta on kyllä ollut aika löytö! Ja vielä noin edullisesti.
Tiina, totta! Hahaa, kerrankin Elnalla on yllään jotain, joka natsaa sen jo valmiiksi kantaman värin kanssa – ei me ollakkaan niin last season kun mä luulin!
Sarianne, ihan totta. Hyviä pantoja on vaikea löytää – paitsi mä olen pantojen ulkonäön puolesta kovin nirso (pannassa pitää olla jotain klassista!) niin se käytettävyyskin on tottakai hirveän kova juttu. Ostin taannoin netistä pitkään ihastelemani pannan, joka oli kaunis ja pidin sen väreistä ja kuvioista – ajattelin, että siinäpä vasta hyvä panta Elnalle. Mutta se panta ei koskaan oikein asettunutkaan tai ollut käytössä riittävän hyvä. Jotenkin se vain oli liian kapea, tai liian leveä, tai jotenkin vaan kaikkineen liian jähmeä, vaikka nätti panta olikin.
Noutajaremmit on kyllä hirvittävän hyviä, etenkin napata mukaan lenkille, jolla koirat ovat 90% ajasta irti, mutta ne ovat aika usein omituisen lyhkäsiä – mitä ei edes välttämättä tajua kaupassa niitä hipelöidessä. Tilasin omani (hienot!) Saksasta ja sain vaikuttaa niiden pituuteen, mutta nykyään kun kahden cockerin ja yhden tollerin lauma on vaihtunut tollerin, holskumixin ja skotin laumaan, eli isoja koiria onkin enemmistö, niin olisi niillä noutajaremmeilläkin voinut olla hitusen enempi sitä pituutta, niin kuin on nykyisten koirien rungoillakin… Hmm.
Aika löytö kyllä tuo panta, ja on osoittautunut käytössäkin hyväksi! Kaavailen jo Intollekkin puolikuristavaa nahkapantaa… 🙂
Paluuviite: Prinsessa | Purematta paras