…ja varpaat ja kaikki muu alle 20 sentin korkeudessa oleva kuuluukin sitten työhuoneella puuhailevalle uudelle maskotille, vanhempieni bichon-yorkki sekoitukselle Wilhelmiinalle. Siinä on kokonaiset 1 kg ja 200 grammaa koiraa ja pörhöistä pohjavillatonta turkkia!
Kyllä sitä itse kukin on sulaa vahaa tämän jälkeen, ja meikäläiselle henkilökohtaisesti tämä onkin yllättävän avartava kokemus, kun en aiemmin ole ymmärtänyt pienten seurakoirien päälle sitten yhtään. Loppujen lopuksi – voiko olla parempaa keksintöä, kun sylissä viihtyvä lelukoiralta näyttävä vaivaton ja kevyt nappisilmä?
0
Hyi kui kamalaa..! Äkkiä pois näköpiiristä! 😀
Voi, vauvvakoirat.. Yllätyin, kuinka kaavailin ajatusta 'kyllähän meille vielä YKSI mäyris voisi tulla' – siis minä, joka vannotin ettei tule enempää kuin kolme koiraa. Ja nuorinkin 6kk.. Hups!
Onnea perheenlisäyksestä! Ei sitä puuttuvan koiran paikkaa pysty mikään muu täyttämään kuin koira – seurakoira tai työkoira, kunhan on koira. 😉
(Ystävääni, joka suunnittelee lähtevänsä armeijaan (aaamujaaa) kiinnostaa kovasti Nipasalon sotakoiraohjaajalinja. Osaisitko mulle vaikka s-postiini kertoa ajastasi Nipasalossa enemmän? Olen näyttänyt blogimerkintäsi, mutta jos jotain enemmän ja syvällisemmin. 🙂 Valinnasta, koulutuskaudestanne (millaista oli, yms), ajasta koirien parissa, teidän harjoituksista, kuinka fyysistä oli ja kuinka paljon fyysistä vaadittiin (esim. omia tuloksia testeistä kun olet linjan käynyt?) Itseni on tosi vaikea kertoa muusta kun Ilmavaivoista ja amekin hommista, jotka on ihan eri luokkaa. Paitsi että kävinhän minä kerran Nipsulan metsissä leirillä…;) )
Joo, meikäläinenkin kärsii kroonisesta pentukuumeesta kaikkina vuodenaikoina tasaisesti, ihan sama kuinka paljon niitä kuratassuja tuleekaan syksyn mittaan pestyä tai takiaisen siemeniä nypittyä vatsa- ja tassukarvoista. On ihan hauska, että näin lähelle tuli nyt pikkuinen vauvvakoira, vaikka asutaankin eri osoitteissa, niin arkisinhan tuota tulee seurattua, kun se sijaitsee samassa osoitteessa työhuoneeni kanssa! Luulen, että pieni seurakoirasekoitus oli juuri nappivalinta vanhemmilleni! 🙂
Rompun paikkaa ei kukaan ikinä tule täyttämään, eikä tietenkään pidäkkään, mutta on ihan totta, että koti lämpiää koiran sydänlämmöllä ja kaikki on kovin tyhjää ja hiljaista, jos on tottunut kuonoon ja neljään tassuun!
Laitan sulle ihan mielelläni tarkemmin tietoa ajastani Nipalassa – sitä, koska ehdin kirjoittelemaan, en vielä tiedä, mutta yritän olla niin nopea kuin mahdollista! Lähetän viestiä viimeistään ensi viikon aikana!
Melko söpö pikkuapina! <3
Sellainen 2kg otushan on ihan hirmu kätevän pieni ja söpö sylieläin! Ihana kun se nukkuu vieressä, kiipeää olkapäälle, haluaa olla takin sisässä! Mäkin joskus epäilin suuresti kun porukat halusivat chihun, mutta onhan se niiden vallan hauska ja näppärä otus. 🙂 Ehkä mullekkin vielä joskus joku pieni sylieläin isojen vastapainoksi!
Mietin samaa – siis ehkä sitä itsekkin sortuu joskus tuollaiseen! 😉 Onhan tuo melkoisen näppärä ja hauska eläin. On vaan miltei käsittämätöntä, että tuo on ihan oikeasti olevinaan samaa lajia, kuin nuo isommat, sitä parikymmentä kiloa painavemmat ja isommat otukset! Huh miten rikas laji meillä onkaan! 🙂
Söpö pieni! 😀 Koiranpennut on oivallisia ikävän helpottajia. kannattaa siis viettää aikaa paljon pentua pallutellen 🙂
Näin se taitaa olla. 🙂