And if you go, I wanna go with you

Ikävä kalvaa. Hain tiistaina Rompun tuhkat ja jotenkin olin alitajuntaisesti odottanut, että kun astun tuttuun aulaan ja haen koirani kotiin, saan käsiini jotakin muuta kuin nimellä varustetun pienen pahvilaatikon.
Niin siinä kuitenkin kävi. Epätodellisuus. Samalla reissulla palautin eläinlääkäriasemalle Rompun lääkkeet ja neulat, joita ei enää tarvittu. Hiljaisessa ja hämärässä aulassa yksinään työskentelevä surullisen ilmeetön eläintenhoitaja jäi kaikessa hiljaisuudessa tuijottamaan perääni, kun kävelin pimeälle ja sateiselle parkkipaikalle pahvilaatikko kainalossani. Asettelin sen apukuskin paikalle viereeni (voi kuinka Romppu rakastikaan etupenkillä matkustamista) ja samalla kun käynnistin auton, tunnistin radiosta soivan tutun huilusävelmän. Celine Dionin My Heart Will Go On olisi saanut luvan soida milloin tahansa muulloin, kuin juuri sillä hetkellä. Kohtalo tekee toisinaan hassuja asioita. Biisi alkoi soimaan juuri ensisävelmistä ja radion henkilökunta ei tuupannut sitä loppusuoralta alkaen täyteen juontoa tai mainoksia, vaan antoi sen soida loppuun saakka kaikessa rauhassa. Selvisin kotiin siitäkin huolimatta, että silmäni olivat kyynelten sumentamat. Oli varmaankin korkea aika ihan oikealle surulle ja siitä eteenpäin se ei olekkaan jättänyt rauhaan.
Kirjoitin Rompun kuolemasta eräälle aktiiviselle keskustelufoorumille, jossa kukaan ei kuitenkaan kommentoinut asiaa miltein vuorokauteen. Lopulta sain kommentin, ettei tällaisia juttuja haluta lukea, koska se on kuin kääntäisi veistä haavassa. Niinhän se varmasti on. Moni muukin on menettänyt rakkaan lemmikkinsä. Ja minäkin luulin, ettei Nikin kuoleman jälkeen enää mikään tunnu miltään. Vaan tässä sitä taas ollaan, keskellä kirveltävää surua ja sitä on itsekkään vaikea käsittää, miten lemmikkieläimen kuolema voi satuttaa näin paljon.
Läsnä on paljon muutakin kuin suru. Nyt kun perhepiiriin kuuluu koiranpentu, jonka tulisi kasvaa tasapainoiseksi ja hyväksi koirakansalaiseksi todella harmittaa, ettei meillä ole Romppua. Romppu oli niin luonteva kaikkien koirien kanssa, aina niin määrätietoinen ja rauhallinen. Se olisi erinomaista seuraa koiranpennulle, joka syntyi pentueen ainoana pentuna ja joka ei ole puuttuneiden sisarustensa myötä saanut oppia mitään koirien elekielestä.
Toisinaan toivon, että koska Romppu on auttanut Inton ja Elnan kasvatuksessa, ja ollut läsnä niiden ollessa pikkupentuja, ehkä nuo kaksi kantavat mukanaan jotain Rompusta. Ehkä Romppu on opettanut niille jotain koirana olemisesta. Toivon niin.
Otsikko on muuten System Of  A Downin biisistä Lonely Day. Olen nimennyt nettialbumiini biisin mukaan kaksi kuvaa vuonna 2006, And If you Go ja I Wanna Go With you. Molemmat on otettu varmaan joskus silloin, kun olin 16 vuotias.
0

5 kommenttia artikkeliin ”And if you go, I wanna go with you

  1. Luin jo aiemminkin kirjoituksesi Rompusta, mutta mitään en kuitenkaan kyennyt kommentoimaan. Elämme täällä aivan liian samanlaisissa tunnelmissa, vaikka Tellun kuolemasta onkin ehtinyt kulua useampi kuukausi. Otan osaa, ehkäpä se surukin joskus helpottaa.

    Hurjan suloinen on tämä vanhempiesi uusi pikkukoira. 🙂

  2. Voi, että, tulipa tämäkin tieto totaalisen puuntakaa. Niin se aika vaan lentää, vaikka vastahan me kierrettiin Apparaa vanhalla tutulla jengillä… Otan osaa. 🙁

  3. Munkin piti kommentoida jotain aiempaan kirjoitukseen Rompusta, mutten sitten kuitenkaan löytänyt sanoja. Kirjoitit niin koskettavasti, kuten nytkin. Tekstejä lukiessa herää se syvälle haudattu pelko oman rakkaan menetyksestä, vaikka Ässäläinen nyt onkin vasta neljä. Ehkä samaistumiseen vaikuttaa se, miten näen Rompussa Ässän.

    Kuitenkin myös oudolla tavalla pelko lievenee näitä tekstejä lukiessa. Myös muut kärsivät ystävästä eroamisen, ja selviävät siitä. Elämä ei lopukkaan siihen.

    Suurimmat osanotot Rompun poismenon johdosta.

  4. Osanotot Rompun lähdön takia! 🙁
    Ohi aiheesta haluaisin kysyä sinulta, mitä kuuluu tehdä kun koira puree? Tietysti suojata itseään jne jotta vältyttäisiin isommilta vammoilta, mutta miten koiran kannalta kuuluisi käyttäytyä puremis tilanteessa, ettei koira ns. jäisi voitolle siinä tilanteessa, olettaen että tilanne olisi sellainen että siinä voisi harkitusti käyttäytyä. Olen miettiny asiaa monesti ja aiheesta on hankala löytää netistäkään mitään kun aina on kyseessä oma turvallisuus ja sen suojaaminen. Sinun mielipiteesi kiinnostaisi kuulla, koska olet taitava koirien kanssa ja koirien eleiden tulkinnassa muutenkin… 🙂

  5. Anne, kiitos.

    jj21, koiran ihmisiin kohdistuvat puremat ovat aina tosi kimurantteja tilanteita ja myös niihin reagointi tulisi hoitaa tilanteen mukaan, missä on tietysti hankala opastaa näin netin välityksellä näkemättä ja tuntematta tapausta ja tilannetta. Itse koen, että tärkeintä on ymmärtää puremisen syy eli se, mikä johti tilanteeseen. Koirat eivät pure ihmisiä muuten vaan tai koska se on hauskaa. Olen itse tavannut paitsi epävarmuuttaan aggressiivisia koiria, myös röyhkeitä koiria, jotka eivät ole koskaan oppineet kunnioittamaan ihmisiä tai luottamaan ihmisiin. Tilanteita on niin erilaisia! Myös kipu voi nostaa tunteet pintaan, kun taas pennut ja nuoret koirat saattavat purra ihan vain kokeillakseen rajojaan tms.

    Loppujen lopuksi puremistilanteessakin tapahtuu niin paljon asioita, että mitään yhtä tapaa toimia ei ole, vaikka kuvailisitkin minulle tilannetta netin välityksellä erittäin tarkastikkin. Ohessa hyvät esimerkit siitä, miten paljon koira oikeasti kertoo tilanteessa, joka on ohi aivan hetkessä!

    Cesar Millan & Holly

    Cesar Millan & Holly, sama pätkä hidastettuna

Vastaa