Paha ihminen

WP_20140913_012 (2)

Jokainen koiranomistaja on varmasti joskus miettinyt, minkälaista elo ilman koiraa voisi olla. Kenties melko tyhjää, mutta myös omalta osaltaan helppoa ja huoletonta.

Toisinaan salaa kadehdin koirattomien ihmisten elämää. Olen haaveillut siitä, että pakkaisin aamulla töihin lähtiessäni salikassin mukaani ja sujahtaisin sitten työpäivän päätteeksi treenaamaan. Ja siitä, että voisin pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen lyyhistyä ihanan leivoksen ääreen kahvilaan tai ystävän luokse, tai jäädä keskustasta töistä päästyäni shoppailemaan.

Todellisuudessa kiiruhdan töiden jälkeen nopeinta reittiä kotiin. Minulla on yhtenä iltana viikossa sellainen harrastus, jonne koirat eivät ole tervetulleita, ja tottakai poden aina huonoa omatuntoa jo valmiiksi kahdeksan tuntia keskenään olleiden koirien puolesta.

Kulunut viikko on ollut ihan hirveä ja poiki myös tämän kirjoituksen. Olen tehnyt pitkiä ja rankkoja päiviä töissä, puhumattakaan keposta, joka sekin on työskennellyt kellon ympäri jopa pidempiä päiviä kuin minä. Koirat ovat olleet poikkeuksellisen paljon keskenään kotona, ja kun kotiin on viimein rantautunut ryytynyt raskaan työn raataja, koirat ovat päässeet 20 minuutin hihnalenkille. Se ei ole oikein.

Olen pyrkinyt tekemään ajoittain kiireisestä arjestamme koirille niin mukavaa, kuin se vain on mahdollista. Ne ovat töiden jälkeen päässeet autossa mukaani sellaisille reissuille, joilla niitä voi pitää mukana. Uskon, että autossa vaihtuvien maisemien katseleminen on kivempaa, kuin aina samalla eteisen matolla retkottaminen. Vaikka aamulenkit ovat olleet lyhyitä, koirat ovat saaneet viettää ne juosten vapaina pellolla. Koirat ovat tehneet pieniä temppuja aina silloin tällöin – Into on hakenut eteiskäytävän päähän unohtuneita sormikkaita tai nostanut minulle sukkia lattialta.

Vaikka omatunto soimaakin siitä, miten vähän olen viimeisen viikon aikana ehtinyt tekemään koirieni kanssa yhtikäs mitään, olen silti hyvin yllättynyt niiden kyvystä mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ne tuntuvat aina olevan tyytyväisiä – tai ehkä oikea termi on: tyytyneitä kohtaloonsa. Minä tiedän, ettei käytännössä koko päivän neljän seinän sisällä oleskellut koira, joka on päässyt vain nopeille pikkulenkeille, voi olla tyytyväinen, mutta ilmapiiri – nyt puuttuvia tyytyväisiä huokauksia lukuunottamatta – ei ole kovin erilainen kuin niinä hetkinä, kun koirat ovat ulkoilleet ja olleet liikkeellä käytännössä koko illan tai jopa päivän.

Toki se taannoin kukkaruukustaan pompannut, olohuoneen lattialta löytynyt anopinkieli kertonee jotain, mutta se ei ole pahin mahdollinen skenaario siitä, mitä olen kuullut tapahtuneen yksin kotona tylsistyneen koiran kanssa – mistä puheen ollen mainittakoon, että työkaverini koira kakkasi kaukosäätimen päälle sen jälkeen, kun työkaverini oli ryhtynyt tekemään töitä jossain muualla, kun vuosia käytössä olleessa kotitoimistossa.

En oikein tiedä, mitä haluan tällä kirjoituksella ilmaista. Luulen, että koirani vaikuttavat siksi niin tyytyväisiltä, että ne osaavat elää hetkessä ja nauttia kaikista mahdollisista tilanteista. Ehkäpä ne nyt vain latailevat akkujaan, koska tietävät, että pian taas mennään.

Ehkä halusin kirjoittaa jonkinlaisen huomionosoituksen sille, miten hienoja ja mukautuvaisia eläimiä koirat ovat. Ne ovat vuosi vuodelta saaneet kestää meiltä ihmisiltä yhä enemmän ja enemmän, kuten tässä Aamulehden jutussa kerrotaan, mutta silti ne ovat edelleen sitä, mitä ne ovat olleet jo vuosikymmeniä. Koiria, ihmisen parhaita ystäviä.

Jokainen koiranomistaja on varmasti joskus miettinyt, minkälaista elo ilman koiraa voisi olla. Ehkä helppoa ja huoletonta – mutta siinä vaiheessa, kun pitkän päivän jälkeen kotiin raahustaa ryytynyt raskaan työn raataja ja saa osakseen aurinkoisen vastaanoton, sohvalle syliinsä koiran, jolla on ollut valtava ikävä (vaikkei se koira koskaan aiemmin olekaan mikään sylikoira ollut) ja jalkoihinsa kaksi lämmittävää turrikkaa, jotka vain haluavat olla siinä, koiranomistaja voi olla varma siitä, että on tehnyt oikean päätöksen. Sitä tyytyväistä tuhinaa, kun lauma taas on yhdessä koossa, ei voita mikään.

1

Yksi kommentti artikkeliin ”Paha ihminen

Vastaa