Kirjoittaja: Jenna

Pohdintaa ja ajatuksia aiheesta kolmas koira, ja vähän muutakin

/ Jenna / Käyttäytyminen, kasvatus ja koulutus / Jätä kommentti

Maanantaiksi mulle olikin lykätty 14:30-21:30 työvuoro, joten agilityt jäi tällä kertaa väliin. Täytyy kyllä jatkossa yrittää koittaa saada työvuorot sovittua niin, ettei ne hirveästi veisi meidän agilitystä. Tällä hetkellä se on meidän ainut aktiivinen harrastuslaji, joten olisi kurjaa, jos sekin meiltä vietäisiin.

Tänäänkin oli vastaavanlainen työvuoro kuin maanantaina. Aamulenkki venähti suunniteltua pidemmäksi, ja hyvä niin, kun lenkillä vastaan tuli Karo ja Hukka (joka oli laittanut jarrut päälle kun äkkäsi meidät), joiden kanssa jatkettiin matkaa yhdessä metsään. Hukka on pieni kelpielapsi, josta tulee varmasti myöhemmin mainiota riekkuseuraa myös mun omalle pennulle. 😉 Virallinen pentukesä (vai vuosi?) on kai nyt sitten avattu, kun kahdella suunnalla naapuristossa on pentu, ja vähän itse kullakin tutulla, ja jos ei pentua niin ainakin olen aistivinani kovaa kuumeilua sellaista kohtaan..

Kieltämättä, vähän kyllä jännittää mitä tulevan pitää. Kolme koiraa. Olen koittanut lukea ympäri nettiä tärkeitä asioita pennun kasvatuksen suhteen. Siis lähinnä ennakointia, ettei tulisi taas opittua kantapään kautta kaikkea. Muutamia asioita, joita olen saanut irti, jotka tällä hetkellä pyörivät päässä, mutta missälie sitten, kun niitä oikeasti tarvittaisiin.

1. Itsenäisyys. Tähän on ehdottomasti panostettava. Laumassa elävän koiran itsenäisyyttä on hyvä lähteä alusta alkaen vahvistamaan ja ylläpitämään. Kaikki arkeen liittyvät asiat tulee opettaa niin, ettei pentu saa tukea vanhemmilta koirilta, vaan sen on selviydyttävä tilanteista itsenäisesti. Koska pentu kehittyy kaiken aikaa, on näitä asioita myös ylläpidettävä jatkuvasti.

Wrong! Niki ja Romppu turvautuvat toisiinsa todella paljon, ja välillä tuntuu, että nämä kaksi ovat kuin yksi ja sama koira. Niki on itsenäisempi kuin Romppu, johtuen varmasti siitä, että se oli meillä ensin, ja sen kanssa harrastetaan paljon sellaisia asioita, joissa Romppu ei ole ollenkaan mukana. Romppu on voinut koko elämänsä ajan turvautua ”isoveljen” apuun, ja tuntuu, ettei se ole vielä tähänkään päivään mennessä ehtinyt kehittämään itselleen omia aivoja. Vaan miksipä olisi, kun isoveli miettii kaiken valmiiksi. Ehkä koitamme välttyä tältä virheeltä jatkossa?
2. Aikuisten koirien arki ei saa muuttua radikaalisti pennun muutettua taloon. Pennulle pyhitetty aika ei saa olla vanhemmilta koirilta pois, eikä vanhempien koirien arki saa muuttua pennun takia. Kenenkään ei tarvitse taistella huomiosta tai huolestua, saako sitä ollenkaan. Kaikille riittää aikaa.

Wrong! Kolmisen vuotta sitten aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa. (Hei, ihan hyvin voi verrata poikaystävää koiraan!) Uusi kepo-ehdokas vei varkain paljon aikaani, ja koirien huomiointi jäi ihan vahingossa vähemmälle. Niki huomasi, että emännällä on uusi ”ykkösmies”, ja koiraa alkoi vaivaamaan uusi, emännän kanssa sohvalla rötköttävä vieras ihminen, joka tuntui vieneen kahden spanielin paikan niin sohvalta, kuin myös emännän sydämestä. Pieni koira alkoi ajattelemaan liikaa, stressaamaan. Pian se olikin jo kehittänyt itselleen pahan hot spotin, märkivän ihotulehduksen, ja seurauksena siitä myös korkean kuumeen. Mikä meni pieleen?
Eläinlääkäri ei ihan määrännyt poikaystävää lopetettavaksi, mutta stressi piti saada loppumaan. Arkeen ei ollut paluuta, mutta aloimme poikaystäväni kanssa ottamaan Nikiä, sekä Romppua huomioon eritavalla kuin aiemmin, ja keksimme paljon myös yhteistä puuhailtavaa, johon kaikki pystyivät osallistumaan. Nykyisin kummatkin koirat ovat erittäin kiintyneitä ”allergiaoireita” tuottaneeseen poikaystävääni. Siispä, yllättävätkin asiat voivat aiheuttaa pahastikkin oireilevaa stressiä. Emmehän ota tätä riskiä jatkossa? Emme.
Jaa. Tähän aikaan yöstä (hei haloo?) ei tule enempää mieleen. Lisäilenpä siis jatkossa, mikäli jotain vielä juolahtelee. Kommentit, vinkit, ovat erittäin tervetulleita.

0

Hyvin sujunut agilitytreeni + vierailu tollerikasvattajan luona

/ Jenna / Yleinen / Jätä kommentti

Tänään treenattiin taas agilityä Kirstulassa Nikin kanssa. Hienosti meni. Putkesta huonossa kulmassa tulo kepeille tuotti hiukan vaikeuksia, mutta lopulta sekin saatiin sujumaan ja illan treenejä voi sanoa jopa onnistuneiksi. Hyvä niin.

Kentältä pikainen käynti kotona, koiran jättäminen ja vaatteiden vaihto, ja matkaan. Lähdettiin sitten isän, äidin ja Valtteri (kepon) kanssa katsomaan pentuja, jotka jo pikkuhiljaa alkavat muistuttamaan oikeita koiria! Pikkuiset ovat nyt kolmen viikon ja yhden päivän ikäisiä. Kuvatkin sen kertovat; pennut osaavat jo painia, ja maitohampaitakin alkaa pikkuhiljaa löytymään.

0

Koirani syö mitä tahansa. Erityisesti se rakastaa lapsia.

/ Jenna / Käyttäytyminen, kasvatus ja koulutus / Jätä kommentti

Torstaina 29.5 pääsin taas pitkästä aikaa ihailemaan novascotiannoutajia livenä, kun paikalliset rodun edustajat treffasivat koirapuistossa. Joko Hämeenlinnassa ei asu paljoa tollereita, tai sitten harrastajat eivät ole aktiivisia tai muuten vain kiinnostuneita saman rodun edustajista, mutta paikan päällä oli vain kaksi novascotiannoutajaa. Vaan mikäpä siinä, itse olin valmistautunut siihen, ettei kukaan saapuisi paikalle. Tollereita harkitsevia olikin sitten useampi; minun lisäkseni kaksi, eli yhteensä kolme. Meidän kysymyksiin vastaili yhtä monta rodun harrastajaa, ja olipa kyllä mukavaa rupatella rodusta harrastajien ja kiinnostuneiden kesken!

Perjantaina pyörähtikin sitten kesäloma käyntiin. Lauantai meni (kesä)töissä, mutta sen lisäksi ehdittiin vielä pyörähtämään mökillä pikaisesti ja illalla olin kuvaamassa Linnanpuistossa ollutta keikkaa, josta varmasti ilmestyy kuvia myös kuvagalleriaan. Kuvagalleriasta löytyy muuten kuvia myös tollereiden koirapuistotapaamisesta, joten kannattaa käydä kurkkimassa.

Olen tässä pitkään miettinyt, että pitäisi päästä juoksuttamaan Nikiä, ihan vaan lähteä sen kanssa vaikkapa hölkkäämään tai sitten pyörän vierellä. Tänään oli vihdoin sopiva ilta siihenkin hommaan, kun huominen maanantai on töistä vapaata, eli eipä ole kiirettä nukkumaan. Odottelin, että aurinko laskee ja tulee vähän viileämpää, ja sitten lähdettiinkin painelemaan kera pyörän hiljaiseen iltaan. Koira oli kelataluttimessa ihan vaan sen takia, että jos tekee äkkipysäyksiä hajujen perässä, että ei sitten tapahdu mitään inhottavia ketjureaktioita.. Vähän kyllä kauhistelin ennen lähtöä, kun en satu omistamaan yhtäkään pyöräilykypärää.. Aluksi Niki laukkasi aivan suunnatonta vauhtia, joten tuli niille pyörän polkimillekkin heti kunnolla käyttöä! Vähän kyllä jännitti, että onkohan tässä yhdistelmässä jarruja ollenkaan. Hyvin se kuitenkin meni, Niki kuunteli käskyjä hyvin (kierrä, täältä, odota) ja suurimman osan matkasta Niki sitten kuitenkin ravasi vähän hitaammin. Ja nätisti se kulki vasemmalla puolella koko lenkin, pientareella kulkien. Suunnittelinkin lenkin siinä mielessä, että olisi mahdollisimman vähän asvalttialuetta ylitettävänä.

Aiemmin illalla Romppu saikin pieniä lapsia kauhisteltavakseen, kun meillä kylässä oli vanhempiensa kanssa kolmen pikku ihmisriiviön katras. Minähän olen tehnyt vähän kummankin koirani kanssa kaikki mahdolliset virheet, joita koiranomistaja vaan voi tehdä, ja se näkyy myös siinä, ettei Niki eikä Romppu ole tottunut pieniin lapsiin, niitä ei siis sosiaalistettu lapsiin silloin, kun se olisi helpointa ollut. Koitan kuitenkin parhaani mukaan korjata tekemiäni virheitä, ja niinpä Romppu joutui pihalle lasten läheisyyteen siedätyshoitoon. Niki sai pysyä visusti huoneessani, sillä poika on kova stressaamaan pienistä ja yllättävistäkin asioista, ja saattaa olla arvaamaton pienten lapsien seurassa. Romppu sen sijaan vain haukkuu epävarmuuttaan, eikä muuten käyttäydy aggressiivisesti pieniä kohtaan. Olipa muuten hyvä, että lapset olivat tottuneet koiriin – niillä ei ollut sen kummempia haluja päästä koiran lähietäisyydelle, eivätkä he myöskään välittäneet haukkuvasta koirasta. Uskalsivat jopa antaa koiralle herkkuja kädestä, ja uskon, että Rompun kanssa mentiin huima harppaus eteenpäin sen suhteen, miten se käyttäytyy lapsien kanssa. Lisää vaan neutraaleja tai positiivisia kokemuksia lapsista. Rohkeista, koirien kanssa olemiseen tottuneista lapsista.

1