Sunnuntain peltoralli

Sunnuntaina tuuleteltiin Inton ja Elnan kanssa ajatuksia ja koirankarvoja sänkipellolla Pian ja bordercollie Manan seurassa. Mana on se sama kaveri, joka vilahtaa kesän alussa tekemässäni postauksessa parissakin kuvassa. Manasta on kasvanut oivallisen kokoinen riehukaveri Intolle ja Elnalle – sen lisäksi, että se on samaa kokoluokkaa, myös kaverusten leikkityylit täsmää.
Mana onkin meidän porukalle jo entuudestaan hyvin tuttu kaveri. Se oli meillä menneenä kesänä päivähoidossa aina, kun Pia teki pitkiä päiviä töissä. Kahdeksantuntiset päivät sujuivat hyvin vähän isommmallakin laumalla, ja loppujen lopuksi tultiin siihen, että Elna rakastui Manaan täysin. Elnasta parasta oli upottaa kuono suloisen pehmeään pentukarvaan tai antaa pennun nipistää poskesta naskalihampaillaan. Elna kasvoi tuona aikana henkisesti ihan mielettömästi! Se paitsi leikki pennun kanssa nätisti, osasi myös olla rauhallisesti sen seurassa. Tuntui, kuin Elna olisi aikuistunut parissa yössä pentukoiran kohtaamisen myötä!

Nyt kokoero ei enää olekkaan niin suuri. Elna ja Mana kisailivat keskenään ja juoksivat ympäri peltoja vailla huolia. Elna toimi toistaiseksi suunnan näyttäjänä, mutta Manalla oli silti omatkin juttunsa. Esimerkiksi peurajahtiin Mana ei lähtenyt, vaan suoritti täydellisen luoksetulon Elnan säntäillessä jäljittämänsä ja liikkeelle ajamansa peuran perässä! Mutta kuinkas muutenkaan, onhan se sentään bc! 😉

2

Plan B

Kuten mainitsin Ei oo hauskaa -otsikon alla, olen pudottamassa ”Vuoden huonoin koiranomistaja” -viitan harteiltani ja luovuttamassa sen seuraavalle surkealle koiranomistajalle. Jos sateiset, pimeät ja väsyttävät illat eivät houkuta reippailemaan lenkkipoluille meillä on vaihtoehto B., joka pitää sisällään uusien temppujen opettelua, puruluiden mutustelua ja aktivointipelien pelaamista!
Otin viikonloppuna kuvia meiltä löytyvistä koirien aktivointipeleistä, koska en muista esitelleeni niitä täällä aiemmin. Kuvat on otettu meidän ulkoterassilla, koska meillä sisällä on päiväsaikaankin niin hämärää, ettei hyvistä kuvista voi kovinkaan usein edes haaveilla.
Meiltä löytyy kolme koirien aktivointipeliä, mikä on hyvä, sillä yleensä koirien iltaruuan saa niiden kautta syötettyä kaikille samaan aikaan. Kun jokainen on saanut oman satsinsa ruokaa kalasteltua pelin kätköistä, on aika vaihtaa pelejä päikseen niin, että jokainen saa pähkäillä kaikkia pelejä vuorollaan. Nopeimmalla koiralla on siitä kurja rooli, että se joutuu katsomaan muiden touhuamista ilman, että sillä on lupa lähestyä toisia koiria ollenkaan. Elna on ihan supernokkela, ja yleensä se joutuukin odottelemaan hitaampiaan.

Puinen Dog Spinny on Nina Ottossonin klassiko ja meidänkin jengin (aikoinaan Nikille hankittu) ensimmäinen peli. Pidän itse valtavasti noista puisista peleistä materiaalinsa puolesta, eikä minua haittaa, vaikka koirat pureskelisivat tai raapisivat niihin pieniä merkkejä – mutta siitä nuo ovat ikäviä, että ainakin tämä Spinny on makupalareikänsä kohdalta hiukan pehminnyt. Dog Spinny kuuluu helpoimpiin peleihin ja kun koira sen kerran hoksaa, sitä ei oikein voi vaikeuttaa mitenkään, paitsi jättämällä osan makupalojen paikoista tyhjiksi.
Elna on erittäin näppärä pelaaja ja syö kaikki piilotetut herkut muutamassa sekunnissa.

Dog Smart on myös Nina Ottossonin puinen älypeli. Koiran täytyy nostaa puisia palikoita suoraan ylöspäin sadakseen makupalat, eikä tassuilla sohiminen edesauta asiaa yhtään – palikat ovat melko jämäkät ja pysyvät hyvin paikoillaan. Tämä peli tuntuu olevan Inton suosikki, etenkin, kun se saa makupaloja vielä siitäkin, että pelattuaan palauttaa puiset pikkuosat minulle käteen.
Sen jälkeen, kun Remu oli oivaltanut Dog Spinnyn käyttämisen, sillä meni melko pitkään, että se oivalsi, ettei tämän pelin pyörittämisestä tassuilla ole mitään hyötyä. Yleensä kun koirat pääsevät pelaamaan, tarjoan niille kaikkia pelejä vuoronperään, jos se vaikka hieman hämäisi niitä…

Sitten meillä on tämä Hauhau -merkkinen muovikantinen peli, joka muistuttaa perinteistä Dog Spinnyä mutta on kuitenkin parempi. Tässä on yhden reiän sijasta kaksi reikää ja pelin mukana tuli rei’ille sopiva korkki, jonka avulla saa aina jomman kumman rei’istä tukittua. Lisäksi tähän on mahdollista ruuvata tappi, joka estää pyörivää kantta tekemästä täysiä kierroksia. Nämä ominaisuudet tuovat peliin tosi mukavaa vaihtelua ja jopa Elnalla menee hetki selvittää, miksi kansi ei yhtäkkiä pyörikkään ja miten loput makupalat saakaan ulos (pyörittämällä täyden kierroksen toiseen suuntaan).

Nyt kun nämä ovat olleet viimeaikoina niin suuressa suosiossa laumassamme, olen alkanut harkitsemaan jonkun uuden pelin hankintaa – sellaisen, joka pitäisi Elnankin vähän pidempään kiireisenä. Katselin erilaisia vaihtoehtoja Peten Koiratarvikkeen sivuilla, etenkin niitä puisia vaihtoehtoja, vaikka muoviset olisivatkin varmaan helpompi pitää puhtaana huuhtelemalla silloin tällöin kuumalla vedellä. Erityisesti kiinnostuin Dog Tornadosta, WorkeristaTurbosta, TwisteristäFighterista sekä Dog Boxista. Osaako kukaan suositella mitään näistä?
Sitähän voisi vaikka tehdä kierroksen eläinkauppoihin, jos vaikka pääsisi ihan vallan hypistelemään näitä vaihtoehtoja. Niin ja kohtahan koittaa se Messarikin messutarjouksineen! Hmm…
1

Siivouspäivä

Meillä on ongelma. Tuo oikeanpuoleinen, joka on lähtöisin tuosta vasemman puoleisesta. Elnasta lähtee nyt ihan törkeästi karvaa ja ihan oikeasti sen harjaamista furminaattorilla olisi voinut jatkaa ikuisuuden. Tällaisina hetkinä sitä miettii, miksi omistaa kaksi tuollaista kunnon karvakoiraa. Eikö joku kevyemmin taljoitettu koira olisi helpompi?

No kyllä varmasti olisi. Into yrittää esittää kuin ei ollenkaan tietäisi mistä puhutaan, mutta oikeasti siitä lähtee ihan saman verran karvaa kuin Elnastakin (huomatkaa kuvassa väriä vaihtanut ja kasvanut möykky – ja siitä huolimatta Inton valtava leijonan harja). Remustakin lähtee jonkin verran haituvia, mutta jotenkin sen karva on ehkä sitkeämpää kuin noiden muiden, jotka vaan levittelevät haituloitaan ympäri kämppää jokaisella hännän huiskautuksellaan. Karvoja on kaikkialla ja paljon. Kiitos vaan tästä, ihmisen parhaat ystävät. Näinä hetkinä tunnen kyllä kovasti sielujen sympatiaa imuria kohtaan. Onneksi meillä on vielä yksi avaamaton pussillinen käyttämättömiä pölypusseja siivouskomerossa!

0