Rakas joulupukki…

Joulu hiipii taas salakavalasti ovelle ja tänä vuonna koiratkin haluavat osansa siitä – ja isosti – on muutamia juttuja, joiden käytännöllisyyttä arjessa olen pohtinut ympäri vuotta kovasti ja joiden ostamista olen harkinnut jo pitkän aikaa. Näiden toiveiden pohjalta kokosinkin meidän jengille pienen joululahjatoivelistan, jos vaikka joulupukki lukeekin meidän blogia!

Tottakai tämä saattaa liittyä vahvasti myös siihen, että pian, tittidii, veronpalautukset ovat täällä ja pian sen jälkeen, eli jo viikon päästä, TITTIDII, on The Messari!

Viime vuosi jäi epäonnekkaasti väliin armeijan takia, vaikka kolme varuskuntamme sotakoiraohjaajista lähtikin Messariin ständille edustamaan firmaa. Meikäläiselle napsahti viikonlopuksi koirien huolto- ja ruokintavuoro, joten muutaman muun nauttiessa vuoden kohokohdasta minä lapioin sitä itseään ja ulkoilutin yli tusinan verran koiria kahden päivän aikana. Käsittääkseni sotakoiraohjaajat osallistuvat tänäkin vuonna virkakoirien ständille (?), joten menkää ihmeessä pommittamaan heitä mieltänne askarruttavilla kysymyksillä!
Veronpalautukset ehtivät kieltämättä tulemaan kutkuttavasti juuri ennen Messaria. Se on lohduttava tieto, jos edellisenä vuonna ei ole ollut edes mahdollisuutta ja sitä edellinen messarivuosi tuli missattua köyhän taloudellisen tilanteen takia. Tänä vuonna aion osallistua talkootöiden muodossa ja vapaa-ajan koittaessa olla skarppina – en kulje ihmispaljouden mukana ja mieti, mitähän sitä pitikään kullekin koiralle katsoa, vaan kiertelen kojuissa nimenomaan näitä yllä esiteltyjä tuotteita silmällä pitäen ja hintoja vertaillen. Toivottavasti erilaiset koirien ulkoilupuvut ovat löytäneet tiensä Messukeskukseen, eikä myyntikojut ole täynnä pelkkiä kumisia vinkuleluja ja näyttelyhäkkejä. Ongelmallista vaatteiden ostamisesta Messarista saattaa tehdä oikeiden kokojen löytäminen, eli ne täytyy ensin käydä julmasti sovittamassa paikallisessa eläinkaupassa…

Elnalle Hurtta Lifeguard -sarjan Storm -hupparin ja/tai Polar -huomioliivin. Saman sarjan pinkki Micro -liivi onkin jäänyt massaa saanelle nartulle niin naftiksi, että se napsahtelee toisinaan lenkillä auki ja Inton kokoa isompi on ehdottomasti ihan liian väljä Elnalle. Olisikohan Polar ehkä oikea valinta? Sopiva ja jämpti heijastinliivi on joka tapauksessa hankittava.

Vettä hylkivä ja yhdellä pyyhkäisyllä kuivattava turkki on Elnan ihkaoma erikoisuus, mutta pitkän syksyn sateisilla lenkeillä sekin varmaan nauttisi elostaan enemmän suojaavassa ja vielä hyvin erottuvassa Storm -hupparissa. Vai mitä?

Inton taas pitäisi saada ehdottomasti Hurtta Pro -sarjan vedenpitävä pusakka. Tarkalleen ottaen sillä on jo sellainen, mutta se on siirtynyt vaivihkaa Elnan käyttöön ja oikeastaan se sopiikin Elnalle sävyltään paremmin. Intolle sitten oranssi, niin kukaan ei edes huomaa, että molemmilla on pusakat yllään!

Tuo molempien päällä vuorotteleva pusakka on muuten ollut ihan kympin tuote – se on lämmin ja pysyy hyvin päällä villimmässäkin menossa, laskeutuen kivasti pepun päälle peittäen juuri riittävästi. Ainoa pikku miinus on omituiseen suuntaan aukeava vetoketju selässä, mutta kun siihen tottuu, se ei häiritse. Voin suositella! Ostin sen alunperin odottelutakiksi kylmään agilityhalliin ja hakutreenien aikana viilenneeseen autoon, mutta se on yllättävien viimojen aikaan lunastanut paikkansa myös ihan arkikäytössä, vaikka molemmilta kaveruksilta löytyykin ihan tuhdit pohjavillat. (Ainakin meidän lattialta.)

Ja sitten Into tarvitsee myös dameja. Söpön värisiä dameja ennen kaikkea. Meillä ei ole tällä hetkellä edes kokeissa käytettävää määrää kotona (minä ja Into onnistuimme kesällä hukkaamaan yhden kotipihaan) ja koska ensi vuoden tavoitteisiin kuuluu paitsi BH myös taipparit, nyt on korkea aika treenata söpön värisillä dameilla homma haltuun. Must have!

Remun toiveisiin kuuluva ulkoiluhaalari ei edes vaadi perusteluja. Ja on sanomattakin selvää, että vanha koira jonka luita kolottaa pakkasviimojen aikaan, ei voi lenkkeillä muussa kuin ihanan pehmeältä ja lämpimältä näyttävässä microfleecehaalarissa. Tämän käytännöllisyys matalalla koiralla vaatii vielä todentamista tai suojakuori -ideaa, mutta ostaisin tuollaisen koska tahansa myös ihan kotihaalariksi niitä päiviä varten, kun viimaa tuulee vanhan puutalon nurkista ja kaikki alle polven korkeudella oleva on ihan jäässä.

Lisäksi koirat tarvitsevat puruluita ja kuivaherkkuja. Loputtomasti. Sekään ei vaadi perusteluita.

Hyvää alkanutta joulukuuta ja ihanan lumista talven aikaa! Toivottavasti se alkoi NYT!
0

Harmaa lauantai

Tänään on ollut harmaa lauantai. Odotin viikonloppua innoissani, sillä tiesin pääseväni kokeilemaan uutta kameraa. Mutta se siitä ilosta, kun ainoa asia mitä voi kuvata, on kurainen lieju ja harmaat maisemat. Sunnuntaiksi on luvattu vesisadetta, eikä sekään kuulosta lupaavalta. Mielialaani ei ainakaan piristä se, että kepo soitteli työpaikaltaan joutuvansa taas jäämään tekemään yli 12 tunnin työpäivän.

Onneksi harmaa sää ei masenna koiria. Ne ovat aina yhtä iloisia ja riemuissaan päästessään ulkoilemaan. Ihmisillä on niistä paljon opittavaa!

Koirilla on ainakin ollut ihan kiva päivä. Kun minä yritin tutustua kamerani uuteen käyttöliittymään ja ominaisuuksiin, Elna kaahotti ympäri pihamaata etsien varmaankin jotain hätyyteltävää. Se rakastaa pihan siistinä pitämistä – meidän pihamaalla on tässä asuessamme nähty paitsi kesykyyhkyjä, naakkoja ja fasaaneja, myös pöllöjä, haukkoja, rusakkoja, kettuja, oravia, hiiriä ja supikoiria. Elnalla on melko paljon riistaviettiä ja se tykkää hätyytellä kaikkia pihallamme vierailevia eläimiä naapurin kissaa unohtamatta, mutta onneksi se ei ole vielä kertaakaan saanut yhtäkään niistä kiinni.
Remu jumiutui tutkimaan heti ensimmäistä löytämäänsä kuralätäkköä. Soin sen ilon sille, sillä se on ollut viime aikoina jotenkin entistäkin hiljaisempi ja hitaampi. Eilen se ei halunnut lähteä ollenkaan lenkille (minulla on tapana kuljettaa koiria melko pitkään hihnatta ja vasta autotien reunassa kytkeä ne) vaan kävi vaan nopeasti pissalla pihakatajan juurella ja meni sitten terassin portille anomaan sisäänpääsyä. Se ei kuunnellut pyyntöjä, kehoituksia eikä käskyjä, eikä ollut kiinnostunut edes nameista joiden avulla yritin houkutella sitä pienelle kävelylle, joten annoin sille periksi. Täyttäähän se pian jo 10 vuotta. Kun illalla tiedustelimme kepon kanssa mikä sitä vaivaa, se vilkuili meitä kulmiensa alta ja murisi. Voi olla, että sillä oli vaan vanhan koiran huono päivä, mutta jatkan sen tarkkailua ja yritän keksiä mistä voisi kiikastaa, ennen kuin vien sen eläinlääkärille.
Into säntäsi melkein heti ulos päästyään ajamaan kirkuvan fasaanin lähimmän kuusen latvaan. Kaikesta huolimatta sain muutaman kuvan otettua, mutta luulen, että tuo kamera antaa itsestään enemmän heti, kun parempi mieliala ja auringonvalo osuvat samalle päivälle! Siihen saakka minulla on aikaa tutustua sen ominaisuuksiin käyttöohjeiden avulla.

1