”Sumu”
Sekarotuinen, narttu
Kasvattaja Riitta Kempe, Koirakonttori
s. 14.1.2013
Saatat arjessa tai blogissani törmätä myös nimellä…
Sumffi Duu, Sumppi, Suffeli
Luonne
Kaino ja hienovarainen Sumu on oikea lempeyden ja hyväntuulisuuden lähettiläs. Jos Sumu olisi vuodenaika ja paikka, se olisi huoleton keskikesän päivä maaseudulla, perhosten lennellessä niittykukkien liepeillä, kuivan heinän tuoksuessa.
Sen rytmikkäästi seiniin ja huonekaluihin paukkuva häntä värittää jokaista aamuamme ja se työskentelee valjakkotöistä eläkkeelle jäätyään sinnikkäästi kokoaikaisena kahvin läikyttelijänä. Se odottaa oikeaa hetkeä ja iskee varjoista juuri silloin, kun pahaa aavistamaton kahvinjuoja kohottaa kahvikuppinsa kohti huuliaan – tai mikä pahinta, hörppää jo.
Sumu ei siltikään koskaan ole pahantahtoinen, eihän yksikään koira ole. Se ei ole luonteeltaan räiskyvin tai olemukseltaan se, joka olisi ensimmäisenä paikalla, kun jotain jännittävää tapahtuu, mutta tilanteita hetken puntaroituaan se ei jätä osallistumatta hauskanpitoon.
Harrastukset
Sumu on tehnyt upean uran valjakkokoirana Riitta Kempen menestyksekkäässä valjakossa. Sumu oli MM -hopeamitalisti ja valjakon pääjohtaja Saksassa vuonna 2015 sekä Euroopan mestari Norjassa vuonna 2016.
Kuuden vuoden iässä vuonna 2019 Sumu vetäytyi eläkeelle ja muutti kotikoiraksi laumaani. Sopeutuminen aktiivisesta urheilutaustasta kotikoiran virkaan tapahtui mutkitta ja nykyisin Sumu viettääkin eläkepäiviään nauttien pitkistä lenkeistä, rauhallisista rapsutteluhetkistä ja yhdessäolosta muun lauman kanssa.
Se rakastaa ottaa päiväunia kainalossa ja nauttii erityisesti siitä, kun sen kuonoa, päätä, korvia ja niskaa sivellään rauhallisesti. Sen tuhinoidessa tyytyväisenä kainalossa ei voisi äkkiseltään uskoa, kuinka se on joskus asunut ulkotarhassa ja luotsannut räjähtävää energiaa täynnä olevaa valjakkoa. Ehkä juuri taustojensa puolesta se osaakin ottaa kaiken ilon irti sille koittaneista rauhallisista eläkepäivistä.
Nykyisen kotikoiran virkansa ohella Sumu on työskennellyt ansiokkaasti myös osa-aikaisena toimistokoirana ollen työyhteisönsä pidetty ja rakastettu jäsen.
Muuta
Sumusta on vanhemmiten tullut äänipelkoinen. Se on aiemminkin arkaillut ukkosta ja uudenvuoden raketteja, mutta nykyisin myös rankkasade saa sen pois tolaltaan muiden samassa laumassa elävien koirien rauhallisesta esimerkistä välittämättä.
Sumusta mainittua
”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää” on sitaatti Minna Canthin kirjeestä. Kirjettä ei ole päivätty, mutta se on kirjoitettu todennäköisesti elokuussa 1884. Tunnettu sitaatti liittyy jo tuolloin viitattuihin ”tosi elämän huoliin, jotka karkoittavat unen ja tekevät sydämen levottomaksi.” ⠀
⠀
Kaikesta huolimatta Minna jatkaa kirjeessään tunteisiinsa viitaten seuraavasti: ”Tiedän kuitenkin että ne ovat minulle tarpeelliset, sillä ne pitävät sielun voimia eleillä ja kehittävät hermostoa. Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”⠀
⠀
Samoilla linjoilla taisi tänään perjantaiaamusta olla myös Sumu, joka määrätietoisen oloisena häntäänsä puolelta toiselle heilautellen lukitsi katseensa kahvikuppia kannattelevaan oikeaan käteeni ja tuuppasi sitä sitten teatraalisesti kuonollaan kohti korkeuksia, hetkenä, jona keskittymiseni oli herpaantunut vain sekunneiksi. Totta totisesti muuta, kuin puolikuollutta elämää näiden kavereiden kanssa – parempi vain jatkaa hermostonsa kehittämistä.
(Instagram -julkaisusta 2/2021.)
Lue myös:
- Ulkotarhassa ikänsä asunut valjakkokoira aloitti koejakson meillä
- Tarhakoirasta kotikoiraksi – valjakkokoira Sumun ensimmäinen viikko lemmikkinä
- Tarhakoirasta kotikoiraksi – valjakkokoira Sumun toinen viikko lemmikkinä (ja mitä sitten tapahtui)