Vältyimme kauhuskenaarioiden toteen käymiseltä, hautajaiset ovat peruttu ja koira porskuttelee iloisena ja omana itsenään edelleenkin. Se kävi päivällä kunnaneläinlääkärin vastaanotolla miehisten ongelmiensa vuoksi ja tarkastelun jälkeen sen niskaan iskettiin hormonipiikki, joka todennäköisesti tuo toivotun avun. Huh!
Oloni on tottakai helpottunut, vaikka myönnettäköön, että viimeisetkin kiven murikat vierähtävät sydämeltäni vasta sitten, kun ongelma on totisesti poissa. Eläinlääkäri muuten totesi, että jos vaiva tapaa uusia, koiran kastraatio voisi olla ajankohtainen vaihtoehto. Heh, minun mielestäni ajatuksessa ei ole mitään mätää, mutta tieto tuli suurena järkytyksenä koiran oikealle omistajalle eli avomiehelleni, joka on ehdottomasti toimenpidettä vastaan. Jostain syystä olen aiemminkin kuullut, että miespuoliset koiranomistajat ja uroskoiran kastrointi eivät vain sovi yhteen.
Mielestäni kepon ajatusmalli on lähinnä hämmentävän hölmö, mutta toivon syvästi hänen egonsa puolesta, ettei hänen koiraansa jouduta kastroimaan. Moinen operaatio olisi hirveä isku hänen vyönsä alle, vaikka itse koiraa se ei juurikaan liikuttaisi. Jotenkin koomista.
Mielestäni kepon ajatusmalli on lähinnä hämmentävän hölmö, mutta toivon syvästi hänen egonsa puolesta, ettei hänen koiraansa jouduta kastroimaan. Moinen operaatio olisi hirveä isku hänen vyönsä alle, vaikka itse koiraa se ei juurikaan liikuttaisi. Jotenkin koomista.
Samalla klinikkakäynnillä kurkattiin Remun karvaisiin korviin (onneksi lauantaina on trimmaus), silmiin, jotka hiukan vuotavat varmaankin karvan määrän takia (onneksi lauantaina on trimmaus) sekä suuhun, jonne oli taas ehtinyt kerääntymään hammaskiveä. Tilaamme ajan hammaskiven poistoon myöhemmin joulukuussa ja vuotaviin silmiin saimme silmätipat. Koko lysti maksoi 76,40 euroa, mikä sekin oli suuri helpotus. Viimeksi kun tulin eläinlääkärin pakeilta skotlanninterrierin kanssa, olo ei ollut ihan yhtä kepeä.
8
Hienoa Remu! Onneksi ei ollut sen vakavampaa ja homma hoitui noinkin kivuttomasti ja nopeasti! 🙂
Itse olen nyt miettinyt tuota kastraatiota vaihtoehtona vanhimmalle urokselle (en voi käyttää jalostukseen, vaikka niin kovasti haluaisinkin, harmaakaihin ja tod.näk. epilepsian takia… 🙁 ), mutta jokin siinä ajatuksessa minua häiritsee. En tiedä yhtään, että mikä. Meillä mennään juuri toisinpäin kun teillä – kepo sanoo että pallit pois ja minä taas kiellän asian! 😀 Näin jopa painajaista eräs yö, jossa koirieni pallit oli salaa viety pois…! Eh… Toisaalta, haluan vielä kisata koirani kanssa, käydä muutamat ulkomaan näyttelytkin – ehkä siksi en halua koiraa kastroida? Vaikka voisihan se kastraatio olla ihan hyväkin juttu….
Itse olen suhtautunut kovin kriittisesti aina noihin eläinlääkäreihin, vaikka kepon mielestä olen välillä hieman yli dramaattinen koirieni suhteen.. Meillä esimerkiksi oli monta mielipidettä Auran kulmahampaista (jotka kasvoi liian pystyyn) – tuleeko poistaa ylä(maito)kulmahampaat ja mitä tehdä alakulmahampaille? 1. paikan vastaus oli, että kulmahampaat kasvaa AINA noin pystyyn ja kyllä ne sieltä oikenee, yläkulmurit tippuu kuulema ihan heti pois (?), 2. paikan vastaus oli se, että kulmahampaita tulee painaa ulospäin (jolloin ne asettuu oikeelle paikalle, kun olivat vielä kasvuvaiheessa = ei juurtuneet kiinni) ja että yläkulmurit tulee nopeasti poistaa, jotta alakulmurit saa tilaa ja yläkulmurit kasvaa myös oikeaan asentoon. Seuraavaksi tuleekin puheeksi koiran ikä, joka oli teko hetkellä n. 5kk. 1. paikassa, kun ehdotin yläkulmurien poistoa, oltiin sitä mieltä ettei voida poistaa koska koira on liian nuori ko. toimenpiteeseen ja se aivan varmasti kuolee pöydälle.. 2. paikan vastaus oli, että kun koira on perusterve niin kestää toimenpiteen.
Kun itse mietin asiaa ja googlettelin aiheesta, päädyin tulokseen, että ne yläkulmurit lähtee käveleen ja painellaan alakulmureita koska ne ei voinut mitenkään siitä pulpsahtaa oikeaan asentoon yhtäkkiä. No, Aura voi paremmin kuin hyvin, eikä ollut rauhoituksen jälkeen moksiskaan vaan todella nopeasti pystyssä.. 😉
Mielestäni siis teit ihan oikein, kun rauhassa päätit seurata tilannetta ja ajattelit järjellä tätä. Rahastus on eri asia kuin tarpeellinen hoito..
(Kaverini oli hyvin kiitollinen päivystävästä ell paikkakunnallaan, kun hänen koiralla juuttui myöhään illalla luunpala kurkkuun. Koira suoraan leikkauspöydälle ja mahan kautta luu ulos…)
Onneksi selvisitte lopulta noin ”vähällä”!
Minusta tuntuu että yllättyisin aika paljon enemmän jos koira sairastaisi arkena eikä juhlapyhän iltana/tms. Amorilta meni aikoinaan ristiside vappuaattona ja viimeksi se virtsakivien vuoksi pissasi verta 31.12.2011… Ajoitus ennen kaikkea t. Amor! 😀