Erikoisten oireiden äärellä – koiran tutkimus ja hoito Omaeläinklinikalla

Yhteistyö / Omaeläinklinikka

Nykytekniikalle kiitos sähköisestä ajanvarauksesta! Epätietoisuudessa ei kauaa tarvinnut virua, sillä lauantaisen traakkipuun tuhon jälkeen sain Elnalle eläinlääkäriajan jo seuraavalle maanantaiaamulle siitäkin huolimatta, että olin ajanvarauspuuhissa viikonloppuna virastoaikojen ulkopuolella. Huoli omasta rakkaasta sielueläimestä oli valtava, sillä koiralla ei ollut ilmiselvää oiretta, eikä minulla siten pienintäkään käsitystä ongelman vakavuudesta.

Mietin pitkään, mille klinikalle rakkaani veisin. Minulle on ensiluokkaisen tärkeää, että lemmikkiäni hoitaa paitsi ammattitaitoinen eläinlääkäri, myös sellainen taho, joka kuulee ja ymmärtää tekemäni havainnot ja osaa paitsi soveltaa saamaansa tietoa tutkimustilanteessa, myös tuoda hoitotilanteeseen oman ammatillisen osaamisensa.

Olen liian usein törmännyt passiivisiin eläinlääkäreihin ja tilanteisiin, joissa hoitoa on saanut vaatimalla vaatia. Arvuutella itse ja keksiä, mitä kokeita seuraavaksi voisi ottaa. Vastapainona olen kohdannut myös tilanteita, joissa eläimen todellinen hyvinvointi on saanut väistyä rahanahneuden tai kokeellisten yritysten vuoksi, joten rehellisesti sanottuna jo pelkästään ajanvarauskalenterin pariin siirtyminen sai minut jo valmiiksi hieman varuilleen.

Ne, ketkä ovat seuranneet seikkailujamme pidempään tietävät, että en juurikaan tingi koirieni hyvästä hoidosta. Lemmikkejäni ovat hoitaneet alansa ammattilaiset ympäri Suomen yli sadankin kilometrin päässä kotoa. Minulle ole mikään ongelma pompata autoon ja ajaa, jos tilanne sitä vaatii.

Tällä kertaa toivoin pääseväni helpommalla. Kotipaikkakunnallemme alkuvuodesta avattu Omaeläinklinikka herätti mielenkiintoni jo tammikuussa, kun Facebook -uutisvirtaani ilmaantui tieto siitä, että kavereistani yksi jos toinenkin oli tykännyt kohteesta. Avajaispäivänään paljon ohjelmaa järjestänyt klinikka ilmaantui sittemmin lukuisia kertoja uutisvirtaani monista eri suunnista, joten oli loogista lähteä tutkimaan, löytäisimmekö viimeinkin hyvän ja osaavan tiimin, jolla on myös paikallinen toimipiste.

Yksi osa ikuista eläinlääkäridilemmaani on ollut koirieni tehokkaasti hajautetut tiedot ja diagnoosit. Esimerkiksi kovan onnen Olmin varvasongelmista ja -toimenpiteistä kirjatut tiedot löytyvät yksityiseltä eläinklinikalta Etelä-Haagasta Helsingistä siinä, missä Inton selkää on tutkittu ensiksi paikallisesti ja myöhemmin vielä Punavuoressa Helsingissä. Helsingin suunnalle ajomatkaa koostuu reipas tunti, mutta se on ollut vaivansa väärti aina sellaisissa tilanteissa, joissa en ole halunnut tyytyä pelkkiin olankohautuksiin.

Niinpä saapuminen oman kylän klinikalle tuntuikin virkistävältä etenkin, kun toimitilat olivat vasta remontoidut ja raikkaat. Kaunis ja valoisa pakkaspäivä teki oikeutta vastaanoton aulassa sijaitsevalle myymälälle, jos koiran kanssa sisälle astelevalta oman elämänsä visualistilta kysytään.

Pääsimme tutkivan eläinlääkärin pakeille miltei heti, kun Elnan tiedot oli kirjattu tietokantaan. Varsin boheemia elämää kanssani viettävä koira jatkoi keskeytettyjä aamu-uniaan eläinlääkärin huoneen lattialla samalla, kun minä kerroin havainnoistani.

Ensin traakkipuun kohtalosta ja sitten siitä, että olin löytänyt Elnan suusta kysymyksiä herättäviä punertavia hampaita. Lisäksi kerroin viime kesän aikana paljastuneesta migreenistä ja siitä, miten koiran rappeutuneet silmänpohjat eivät enää mahdollistaneet silmän täysin normaalia toimintaa. Kerroin myös, että olimme seuraavana päivänä suuntaamassa osteopaatille, joten siltä saralta meille olisi tulossa joitakin vastauksia.

Eläinlääkäri kuunteli ja teki muistiinpanoja. Hän kyseli tarkentavia kysymyksiä ja otti esille asioita, joita en ollut tullut edes ajatelleeksi. Kun tilanne oli kartoitettu sanallisesti, oli yleistutkimuksen aika.

Yleistutkimuksien aikana Elna oli rauhallinen. Jopa niin rauhallinen, että en enää ollut aivan varma siitä, puhuiko siinä vanhan koiran elämänkokemus vai jokin todella vakava sairaus.*

*Toisaalta minulla on kyllä harvinaisen vilkas mielikuvitus, jonka ansiosta pystyn rakentamaan yksinkertaisenkin laskutoimituksen vastaukseen lukuisia pilkkuja ja pisteitä.

Yleistutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt syytä koiran viikonloppuiselle ahdingolle. Sen silmät, korvat ja turkki olivat moitteettomassa kunnossa ja hampaista löytyi vain lievästi hammaskiveä. Hammaskiveä niiden neljän osittain tai kokonaan violetin punaisiksi värjäytyneiden hampaiden lisäksi, eli kolmen etuhampaan ja vasemman yläkulmurin.

Imusolmukkeet, hengitysäänet ja sydämen toiminta oli normaalia, vaikka eläinlääkäri mainitsikin yllättävän matalasta sykkeestä. Koska tutkimuksien jälkeen Elna jatkoi sitkeästi uniaan lattialla, päätettiin siitä vielä ottaa verinäyte, josta tutkittaisiin peruselinarvot, elektrolyytit sekä verenkuva ja tulehdusarvot. Just in case. 

Odotellessamme verikokeiden tuloksia tutustuin myymälän valikoimaan ja join kupillisen kuumaa kaakaota. Kävimme ulkona haukkaamassa happea ja katselemassa, kuinka koko muu kaupunki kiirehti aamuruuhkassa työpaikoilleen meidän vain seisoessamme aamuauringon valossa verikokeiden tuloksia odotellen. Toisinaan minun tekisi mieli hypätä ventovieraiden ihmisten matkaan kuin itikka ja selvittää, mitä he oikein puuhaavat.

Kun palasimme takaisin sisälle, verikokeiden tulokset olivat valmistuneet. Ilmeni, että valkosolut olivat hieman matalat ja lipaasi puolestaan koholla, mutta muuten kaikki oli hienosti viitearvoissaan.

Vaikka suuri helpotuksen aalto vyöryi ylitseni kuullessani tulehdusarvojen tulokset, varsinainen mysteeri oli kuitenkin vielä ratkaisematta. Tunsin kuitenkin, että olimme kerrankin oikeassa paikassa, sillä eläinlääkärin kiinnostus koiran terveydentilaa ja ratkaisun löytämistä kohtaan oli vilpitöntä ja jopa aulassa meitä oli alusta alkaen palvellut lämminhenkiset ja avuliaat hoitajat.

Palasimme alkuperäisen suunnitelman mukaan erikoisen värisiin hampaisiin. Varasimme jo seuraavan vapaan ajan tarkempaan tutkimukseen eläinten hammas-sairauksiin perehtyneeltä Omaeläinklinikka -ketjun eläinlääkäriltä, mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina.

16

8 kommenttia artikkeliin ”Erikoisten oireiden äärellä – koiran tutkimus ja hoito Omaeläinklinikalla

  1. Hyvä että teidät otettiin vakavasti! Tiedän itsekin miten ikävää on mennä eläinlääkäriin vain siksi että koira käyttäytyy epänormaalisti ja itsellä on vain sellainen tunne että jokin on vialla. Tuo lipaasi-sana pomppasi heti omaan silmään, mikä lipaasi, haimaan liittyvä? Meillä on toisella koiralla alunperin akuutti mutta nyt kroonistunut haimatulehdus. Akuutin rajut oireet huomaa varmasti, mutta tuo krooninen voi oireilla mitä moninaisimmilla tavoilla. Mietin vaan sitä traakkipuun silppuamista joka ehkä voisi johtua mahakivuista. Jos ei muuta löydy, niin kannattaa miettiä cPLI:n testauttamista (Canine pancreatic lipase immunoreactivity), sitä ei normilekuri voi tehdä vaan verikokeet lähetetään ulkopuoliseen labraan. Näin meillä varmistui tuo diagnoosi, tosin onneksi meidän oma eläinlääkäri tunnisti akuutin oireet ja aloitti hoidon heti ilman testiäkin, akuutti haimatulehdus kun on kroonista paljon vakavampi.

    • Heippa Annemari ja kiitos viestistäsi ja vinkeistäsi! Luulen, että ongelman aiheuttaja on nyt selvillä, mutta minua alkoi kiinnostamaan minkälaisin oirein teillä akuutti haimatulehdus lähti käyntiin ja onko sen puolesta kroonistumisen myötä jatkuva lääkitys? Ihan vaan mielenkiinnosta. Aurinkoista kevättä ja toivotaan, että itse kukin pysyttelee nyt hetken aikaa poissa eläinlääkärin vastaanotolta!

      • Hienoa että teidän vaiva vaikuttaa selvinneen, luinkin jo tuon hammaslääkärikirjoituksen. Akuutti haimatulehdus lähti meillä käyntiin sillä, että pariin päivään ei koiralle ruoka maistunut normaalilla tavalla ja edellisenä päivänä se oksensi. Akuutti kohtaus tuli minuutti tai pari sen jälkeen kun sai seuraavana aamuna namin (aamupalaan ei ollut koskenutkaan). Akuutissa haimatulehduksessa haiman tuottamat ruoansulatusentsyymit aktivoituvat ennen vatsalaukkuun päätymistä ja alkavatkin ruoan sijaan sulattaa haimaa ja muita ympäröiviä sisäelimiä, joten voi hyvin kuvitella miten paljon se sattuu. Koira ei pystynyt olemaan hetkeäkään paikallaan mitenkään päin, venytti itseään epätoivoisesti joka suuntaan, yritti lähteä karkuun ja piiloutua. Seisoi selkä voimakkaasti kaarella ja jännitti vatsan aluetta niin, että se oli ihan kivikova sekä aluksi jopa murisi minulle paniikissa kun yritin siihen koskea.

        Onneksi päästiin vartissa lähellä olevaan eläinsairaalaan ja vaiva diagnosoitiin heti oikein, tuossa on kivut niin kovat että shokki on ihan todennäköinen vaihtoehto. Koira saikin sitten seuraavat 8h mahansuojalääkettä, pahoinvoinnin estolääkettä ja opiaattia suoneen klinikalla ja se onneksi auttoi, toki kotona vielä jatkettiin lääkitystä tableteilla viikon verran.

        Krooninen haimatulehdus oireilee lievänä vatsakipuna silloin tällöin, jatkuvaa lääkitystä meillä ei siihen ole. Kipulääkettä ja mahansuojalääkettä annetaan tarvittaessa kotona, yleensä silloin jos jotain tosi stressaavaa on tapahtunut tai koira on päässyt liian rasvaiseen tai muuten huonosti sulavaan ruokaan käsiksi ja siksi kipuilee. Kroonisen haimatulehduksen eteneminen ei ole varmaa, mutta jos niin käy niin kuvioihin tulee lisäksi ruokaan lisättävä haimaentsyymi joka auttaa ruoansulatuksessa kun oma haima ei enää pysty sitä kunnolla tekemään. Vähärasvainen ruokavalio on päällä lopun elämää, tosin siitä huolimatta akuutti haimatulehdus uusi vielä kahdesti. Nyt on onneksi ollut parisen vuotta viimeisestä kerrasta, toivotaan että pysyykin poissa mutta varpaillaan saa aina olla. Todella viheliäinen vaiva, parannuskeinoa ei ole eikä kukaan edes oikein tiedä mistä se johtuu.

        Hups, tarinoinpa taas aiheesta romaanin 😀

        • Sorry. Olitkin jo vastannut samaan kysymykseen. Mitä syötätte?

        • Alkuun syötettiin eläinlääkärin RC Gastro Intestinal Low Fat-nappulaa, mutta kun se akuutti uusi kumminkin ilman mitään selkeää syytä niin siirryttiin eläinlääkärin hyväksynnällä laadukkaaseen märkäruokaan (Mustin ja Mirrin oma Härkä-Riisi pötkö pakastealtaasta). Sitä söi vuoden verran ilman haimaongelmia, nyt on kokeilussa Murren Murkinan puolivalmis vähärasvainen raakaruoka. Haima ei ole reagoinut, mutta kontrolloidaan varalta verikokeilla jonkin ajan kuluttua että muut arvot pysyy kunnossa. Lisinä menee sinkki, D ja kalsium sekä pieni määrä kalaöljyä kerran viikossa. Namit teen pääasiassa itse keittämällä sydäntä, kanan kivipiiraa tai muuta vähärasvaista lihaa. Summa summarum, kaikessa mitä koira syö on alle 10% rasvaa.

    • Minkälaiset oireet teillä erotti akuutin ja kroonisen haimatulehduksen? Miten niitä hoidettiin?

  2. Kiitos Jenna vinkistä! Varasin tänään aamulla ajan, kun Andyn silmä jatkoi rähmimistään lääkekuurin jo loputtua. Viikonloppu edessä, tuli pakottava tarve saada asiaan selkoa ja kas, ihan kätevästi samalle päivälle sainkin ajan. Kerroin pikkuäijän kehittäneen jo rokotuskäynneistä jonkinlaisen minihysterian ja olin iloinen, kun nuori naislääkäri muitta mutkitta Andyn tutustumisen jälkeen tutki silmän lattialla. Näkyviin tuli roska ja heti puudutuksen vaikutuksen alettua sitä pentelettä ryhdyttiin poistamaan. Hoitaja tuli avuksi, kun päädyttiin huuhtelemaan silmä ja yhteistyössä lempeän päättäväisesti roska saatiin vilkkuluomen alta pois kolmen naisen voimin. Pienellä koiralla ei pakokauhureaktiota tullut lainkaan, toiminta oli neuvokasta ja ystävällistä. Ihan varmasti voimme mennä tarpeen vaatiessa toisenkin kerran, kiitos koko porukalle ja sinulle hyvästä kirjoituksesta.

    • Ihan mahtavaa kuulla Päivi, kiitos kun kävit kirjoittamassa kokemuksistanne! Mullakin on pelkästään hyvää sanottavaa ja tuntuu, että Omaeläinklinikka on sellainen paikka, jonne voi aina mennä hyvillä mielin – ja josta on helppo tulla myös hyvillä tai vielä paremmin mielin pois! Aurinkoista kevättä teidän jengille!

Vastaa