Toimistokoiran hampaan poisto

YHTEISTYÖ / OMAELÄINKLINIKKA

Niin koitti sekin päivä, kun saavuimme Omaeläinklinikka Ehelin, eli Riihimäen toimipisteen tiloihin hampaanpoistolle varatun ajan yhteydessä pahaa-aavistamattoman Elnan kanssa.

Elna oli viettänyt koko aamupäivän kanssani toimistokoirana töissä, mikä onkin sen uusin bravuuri. Se on sujahtanut työyhteisöömme sulavasti siitäkin huolimatta, että sama työkaveri, joka säikähti rotan näköistä Olmia ensivilkaisullaan parahti nyt luullessaan, että monitoimikoneen vieressä nukkui susi.

Kaikkien muiden mielestä Elna oli kuitenkin työyhteisöömme toivottu lisä kaikkina niinä päivinä, joina se kulki mukanani toimistolla tutkimuksiensa vuoksi.

Toimitusjohtaja silitteli koiraa tyytyväisenä. Hän mainitsi sen luovan työpaikalle kotoisuutta. Seuraavan kerran koiran nähtyään hän tituleerasi sitä jo maskotiksi.

Toimistokoiran ja maskotin virka sopikin Elnalle hyvin. Koiravierailijoita varten hankkimani koiraportti jäi työttömäksi, sillä Elna nukkui omaehtoisesti joko vieressäni tai penkillä työpisteen sisäänkäynnin kulmassa.

Sen lisäksi, että tutkimukset osoittavat toimistokoiran lisäävän työhyvinvointia, uskon myös työpaikan lisäävän koiran hyvinvointia. Elna on nimittäin erityisen otettu joka aamu, kun minä osoitan yksinkertaisella nyökkäyksellä, että se voi livahtaa kanssani ulko-ovesta muiden koirien jäädessä kotiin lojumaan.

Jotenkin Olmin ja Alpin viime aikaisia päähänpistoja seuranneena minun on helppo uskoa, että Elnalla on hieman rankkaa lauman ainoana narttukoirana. Siispä työpaikalla otetut rauhaisat päiväunet ovatkin yllättäen parasta, mitä Elnan arkipäiviin kuuluu. Se nukkuu jopa niin sikeästi, ettei herännyt silloinkaan, kun työyhteisömme uusin työkaveri kävi tervehtimässä minua ensimmäistä kertaa.

Se, miten Elnasta yllättäen tuli toimistokoira liittyy sen hoitoon Riihimäen Ehelillä. Omaeläinklinikan Riihimäen toimipiste sijaitsee lähellä työpaikkaani, joten koiran ottaminen mukaan on ollut luontevaa. Lohikäärmepuun tuhosta alkanut, Omaeläinklinikan perustutkimukseen jatkunut ja hammasröntgeniin vienyt matka olisi hampaanpoiston myötä ohi.

Täytyy myöntää, että silitellessäni koiraa uneen Ehelin eläinlääkärin huoneessa ja jättäessäni sen taas pariksi tunniksi ammattilaisten käsiin – jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä – he olivat ansainneet jo täyden luottamukseni.

Se, mikä koko prosessin aikana oli helpottanut oloani oli kevyt ja onnistunut tiedonkulku. Se toimi alusta alkaen niin paikan päällä kuin myös toimenpiteen jälkeenkin puhelimitse. Se, että tiedän missä mennään ja minulla on luottamus koko taloa kohtaan, tekee asioinnista helppoa ja mutkatonta.

Erityisen hyvilläni olin siitä, miten asiakaslähtöistä palvelua sain loppuun saakka. Olin koiran toimenpiteeseen jättäessäni kertonut hoitajille, että en ole puolen päivän jälkeen tuntiin tavoitettavissa livelähetyksen vuoksi. Sovimme, että tulisin paikalle noutamaan koiraa heti lähetyksen jälkeen noin kello 14, mutta todellisuudessa ehdinkin paikalle vasta miltein kello 15!

Koska asia oli – ainakin jotakuinkin – tiedossa, klinikan väki ei ollut hätääntynyt. Mutta koska muiden aikataulujen sotkeminen tahattomasti on yksi ikävimmistä tietämistäni asioista, jonka lisäksi mieleeni alkoi lipumaan jo ajatuksia koiran heitteillejätöstä johtuneesta eläinsuojeluilmoituksesta ja koiran jatkosijoituspaikasta, kiirehdin paikalle tietenkin niin nopeasti, kun pystyin.

Kiireen tuntu loppui kuitenkin heti, kun saavuin pahoitellen aulaan. Kiireettömät ja iloiset hoitajat tervehtivät minua huolettomasti ja kertoivat, että Elna lepäilee kaikessa rauhassa takahuoneessa. Hampaanpoisto oli onnistunut hyvin, eikä koiralla ollut mitään hätää.

Kävimme toimenpiteen ja kotiutusohjeet läpi ja minulle ojennettiin koirani suusta irroitettu hammas, jota pyörittelin jännittyneen kauhuissani sormissani samalla, kun kyselin hoitajilta, minkälainen toimenpide tällaisen hampaan irroittaminen oikein oli ollut. Saatoin olla jopa rasittava, mutta en voi itselleni mitään silloin, kun kiinnostun jostakin asiasta.

Kun minulle oli yksityiskohtaisesti (ja kärsivällisesti, kiitos siitä!) selitetty, mitä toimenpiteen aikana oli tapahtunut ja miten pieni eturivin hammas oltiin saatu irroitettua, aulaan talutettiin koira, joka oli jälleen vähintäänkin yhtä tokkurainen kun viimeksikin Ehelin toimipisteeltä lähtiessämme.

Irroitetun hampaan paikka suussa näytti karmivalta, mutta lähti sittemmin paranemaan nopeasti. Koko prosessista jäi kaikenkaikkiaan hyvä ja selkeä fiilis. Oikeastaan haastavinta koko aikana oli lauman arkeen tuomat haasteet, joihin palaan hiukan myöhemmin. Siihen saakka minä ja maskottikoira nautimme uudesta yhteisestä harrastuksestamme: kotoisuuden luomisesta työpaikalle.

8

Vastaa