Kevättalven kuukaudet ovat mielestäni pitkän ja synkän talven parasta antia. Niissä on selkeästi jo lupaus lähestyvästä keväästä ja kesästä.

Lisääntyvä valo kuiskuttelee lupauksiaan silloinkin, kun maiseman valtaa hiljalleen taivaalta leijailevat lumihiutaleet, jotka tuntuvat muistuttavan, ettei kuitenkaan vielä ole aika mennä asioiden edelle. Tunne on siellä silti; kyllä tämä tästä vielä kesäksi muuttuu.

Silkkaa hulluutta — vai omannäköinen elämä?

Helmikuu meni silmänräpäyksessä. Se johtuu osaltaan siitä, että elimme puolet kuusta varsin vaiheikasta arkea viiden koiran vahvuudella.

Kun lähtökohtana on melko vaativa päivätyö, osaltaan yhä haparoivia askeleitaan ottava terveys ja toimintakyky, sekä lähtökohtaisesti jo neljä koiraa, voin kertoa, ettei varsinaisesti aikaa peukaloiden pyörittelylle jäänyt, kun kuvioihin astui vielä vieras paimenkoira, jonka elämään oli urautunut jos jonkinlaisia hölmön hommia ja epätoivottuja käytösmalleja.

Kaiken kukkuraksi ehdin vielä kevään mittaan aloittamaan kolme harrastusta: kehollisen terapian, kasvojoogan ja ihmisten hormonitoimintaan liittyvän kurssin, josta toivon olevan hyötyä oman terveydentilani ymmärtämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten tammikuun lopulla kerroin, olen viime aikoina kiinnostunut hyvinvoinnista ja sen tukemisesta.

Joku voisi sanoa, että viidennen koiran lisääminen tähän yhtälöön on silkkaa hulluutta, mutta minun tuntosarveni olivat nousseet, enkä saanut ajatuksiltani rauhaa.

Arvokkainta on aika

Olen totta puhuakseni sairastumiseni jälkeen ymmärtänyt, miten arvokasta aika — laadukas aika — on, ja siksi olen yhä enemmän pyöritellyt ajatuksissani haavetta paimenkoirasta.

Haaveilen sellaisesta kumppanista, jonka uteliaisuus maailmaa, metsäpuroja ja männynkäpyjä kohtaan voittaa mukavuudenhalun. Sellaisesta koirasta, joka voi unohtua kanssani tuijottamaan nuotioliekkejä palelematta tai joka sujahtaisi vaivatta nauttimaan telttayöstä kanssani. Tällä hetkellä olen siitä onnekkassa asemassa, että oma ihmiskumppanini täyttää toiveeni, vaikkei pysähdykkään ihailemaan männynkäpyjen kerroksellisuutta.

Joka tapauksessa päädyin kysymään kotia etsivän paimenkoiran omistajalta, saisinko tutustua koiraan tarkemmin parin viikon ajan kotonani.

Ajattelin, ettei kenelläkään olisi mitään hävittävää. Paimenkoiran omistaja oli umpikujamaisessa tilanteessa, ja minun sielussani lepattaa liekki aina, kun saan käydä pitkiä keskusteluja koirien kanssa.

Peili sisimpään

Ja niin koira saapui meille ja se oli menoa se. Olen aina sanonut, että hyvä koira toimii peilinä itseen, eikä tämäkään paimenkoira ollut poikkeus.

Sukelsin niin syvälle toiveisiini, tunteisiini, jopa rajojeni äärelle ja syvimpiin haavoihini, että käsittelin paimenen sydämeeni jättämiä tassunjälkiä vielä viikkokausia koiran lähdön jälkeenkin. Tavallaan käsittelen varmaan vieläkin. Jotkut koirat vain puhuttelevat, jopa ravistelevat niin kovin syvältä.

Aika näyttää, mihin paimenen herättämät ajatukset minut vielä vievät, tai saanko sen aikaansaamaa ajatustenvirtaa joskus sanoitettua tarkemmin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että tämä paimenkoira ei tullut meille jäädäkseen.

Se olisi tarvinnut paljon enemmän aikaa kotiutuakseen ja löytääkseen saman kielen muiden koiriemme kanssa. Elämä aiemmin mainitsemieni lähtökohtien ja kahden eri tiloissa ja eri erissä ulkoilevien koirien kanssa kävi liian raskaaksi, minkä osalta sainkin kohdata omat rajani uudessa valossa.

Vuosia sitten olisin puskenut rinta roihuten omien rajojeni yli ja läpi harmaan kiven väsymyksestäni huolimatta, mutta enää sellainen ei tunnu kamppailun arvoiselta. Arvostan nykyään omaa, ja tottakai myös laumani, hyvinvointia niin paljon, etten ole valmis kolhimaan sitä määräänsä enempää. Teen yhä myös kompromisseja osittain itseni kustannuksella, mutta tässä tilanteessa kyse ei olisi enää ollut kompromisseista.

Helmikuun koirakululaskelmat

Tällä kertaa en kuitenkaan tullut pöyhimään sisimpääni määräänsä enempää, vaan listaamaan selätetyn kuukauden kunniaksi helmikuun kululaskelmat!

Siinä missä tammikuu maksoi meille yhteensä reilut 350 euroa (sillä tammikuussa tehtiin muutamia pidempiaikaisia hankintoja), helmikuun potiksi meinasi muotoutua vain vajaa 40 euroa!

Sitten Santtu kävi hammaslääkärissä, ja varmaan arvanettekin, riittikö sellainen budjetiksi. Shokkipaljastus: ei riittänyt.

Koirien ruokintakustannukset helmikuussa 2023

Koska olin tammikuussa ollut kaukaa viisas ja hamstrannut koiranruokasäkkejä tarjouksesta myös varastoon, jäi helmikuun ruokakustannukseksi ainostaan Santulle ostettu kahden kilon ruokasäkki, joka maksoi 24,99 euroa.

Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannukset helmikuussa 2023

Ja koska hamstrasin tammikuussa myös koirankakkapusseja, säästyttiin helmikuun kustannuksissa niiltä kokonaan. Hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin helmikuulta lasketaan kuitenkin puruluut, joihin käytin 11,90 euroa.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä kesällä 10-vuotissyntymäpäiviään viettävä mittelspitz Santtu pyörähti kuluneen kuukauden aikana eläinlääkärin pöydällä, jossa koiran suu tutkittiin ja puhdistettiin hammaskivestä, minkä lisäksi koiran kylkeen ilmestyneestä ihomuutoksesta otettiin näyte hintaan 341,00 euroa. Ihomuutos osoittautui harmittomaksi, ja suun terveydentila on nyt selvillä: tosin hammasremontein jatketaan vielä.

Koirien kokonaiskustannukset helmikuussa 2023

Kaiken kaikkiaan koirien ylläpito maksoi helmikuussa yhteensä 377,89 euroa eli lupaavasta alusta huolimatta helmikuun kustannukset ylittivät tammikuun kustannukset 23,14 eurolla.

Koko vuoden kustannukset tähän saakka

Yhteensä koiriin on tänä vuonna käytetty 732,64 euroa. On jännittävää (ja hurjaa) nähdä, mihin koirien vuosikustannus lopulta yltää — en ole koskaan aiemmin kirjannut koirieni kuluja ylös, sillä niiden kohtaaminen on tuntunut harvinaisen epämiellyttävältä (eikä ihme).

Nyttemmin olen kuitenkin sitä mieltä, että talouden suunnittelu — alkaen sen käsittämisestä — luo ennen kaikkea turvaa ja hallinnan tunnetta.

20