Remu ja Elna toukokuussa 2014.
Siitä on hieman päälle kuukausi, kun pohdin blogissani Remun entuudestaan heikentynyttä kuntoa. Kerroin marraskuun alussa, että sen selän ohuesta karvapeitteestä kuultaa iho läpi, mutta tällä hetkellä tilanne onkin jo se, ettei selässä ole enää karvaa ollenkaan.
Huomasin viikonloppuna, että sileän ihon sijasta selkä onkin täynnä pientä kuprua: kuin muhkuraista ja hankalan oloista ihottumaa. Säikähdin yllättävää havaintoani ja tutkin koiran perusteellisesti, minkä johdosta vielä sen vasemmasta kyljestä löytyi märän oloinen haava, jonka päälle karva oli liiskantunut.
Koira makasi kyljellään tutkimukseni ajan ja samalla huomasin, että koiran vatsa on poikkeuksellisen turvonnut. Siitä hetkestä alkaen olemme eläneet kuin tulisilla hiilillä.
Tänään Remu ja kepo lähtivät pieneläinvastaanotolle. Minua hirvitti, enkä saanut mitään tehtyä kotona sillä välin, sillä en tiennyt yhtään, tuleeko Remu vielä takaisin vai ei.
Olin edellisenä päivänä näyttänyt Remun hurjan näköisiä oireita myös ystävälleni, jonka kanssa analysoimme myöhemmin lenkillä Elnan yllättäen alkanutta ongelmakäyttäytymistä ja ahdistuneisuutta myös siltä kantilta, että jospa se koirana tiesi terrieriystävästään jotain, mitä me ihmiset emme vielä olleet saaneet selville.
Viime aikoina, kun Elna on huomannut minun valmistelevan töihin lähtöä, se on alkanut läähättämään. Pohdimme, voisiko herkkänahkaista Elnaa ahdistaa Remun pudonnut kunto niin paljon, ettei se enää uskaltaisi jäädä Remun kanssa keskenään kotiin. Toki ongelmakäyttäytyminen selittyy äkkiä myös ylipitkillä työpäivillänikin.
Joka tapauksessa Remu ja kepo tulivat yhdessä takaisin. Mukanaan heillä oli hoitavaa shampoota ja antibiootit, sekä hoito-ohje, jossa kerrottiin Remun oireiden saattaavan viitata cushingintautiin. Epäilyksestä huolimatta ensioireita alettaisiin kuitenkin hoitamaan antibiooteilla ja lääkeshampoolla, mutta mikäli ne eivät auttaisi, otettaisiin tammikuussa cushingin testi. Hyvinä uutisina Remun maksa-arvoissa ei ollut tapahtunut suurempia muutoksia.
En ollut koskaan aiemmin kuullut cushingintaudista, joten aloitin tutkimustyön heti. Ei ollut mitenkään ilahduttavaa lukea, että tauti johtuu yleensä aivolisäkkeessä, lisämunuaisissa tai joskus myös muualla olevasta kasvaimesta, minkä takia kortisolin määrä veressä on normaalia korkeampi.
Mutta mitä pidemmälle jatkoin lukemista, sitä paremmin palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. Luin Suomi24:n foorumilta cushingintautia sairastavista koirista, jotka joivat valtavia määriä vettä ja pissailivat sisälle. Jotka eivät enää halunneet lenkkeillä pariakymmentä metriä kauemmaksi kotioveltaan, mutta joiden ruokahalu oli kasvanut aivan valtavaksi. Samaistun näihin oireisiin koiramme kohdalla, jälkimmäiseen erityisesti siksi, että toissa viikolla huomasin (liian myöhään), että Remu söi kylpyhuoneen lattiakaivon kannelta tupollisen hiuksia ja viime viikolla kaivoin sen suusta kanin kynsisakset, koska ne näyttivät sen silmissä yllättäen erityisen herkullisilta.
Ihmiset kertoivat koiristaan foorumilla juuri sellaisia havaintoja, joita minäkin olin tehnyt koirastamme jo pidemmän aikaa. Erityisesti minut pysäytti tieto siitä, että taudin oireisiin kuuluu myös lihasten katoaminen. Jo toissa kesän aikana koirahieroja kauhisteli Remua läpikäydessään, ettei ole koskaan aiemmin tavannut elävää koiraa, jolla on näin olemattomat lihakset.
Taudin oireet alkavat hitaasti hiipien, ja vaihtelevat kortisolin liikaerityksen määrästä ja häiriötilan kestosta riippuen. Kuten meidänkin kohdalla, ensimmäisenä oireena huomataan usein lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Muita oireita on vatsan turvottelu (toteutuu Remun kohdalla), ihon ohentuminen, ruokahalun kasvu (TOTEUTUU Remun kohdalla), oksentelu ja närästys, turkin heikkeneminen (toteutuu Remun kohdalla), ihon pintaverisuonien ilmaantuminen näkyviin, ihon oheneminen huomattavasti sekä iholle ilmestyvät kalkkikertymät/näppylät (toteutuu Remun kohdalla), maksan laajentuminen (toteutuu?), liikalihavuus, heikentynyt rasituksensietokyky (toteutuu Remun kohdalla) ja läähättäminen myös levossa (toteutuu Remun kohdalla), uneliaisuus (toteutuu), lihasheikkous ja raajojen lihasmassan pienentyminen (toteutuu), tulehdusherkkyys ja toistuvat ihotulehdukset tai keuhkotulehdukset (märkivän oloinen haava?), kaljut alueet ja paperinohut iho (toteutuu), kivesten surkastuminen, ylipigmentoituminen, naamahermojen halvaantuminen… Melkoinen lista erilaisia oireita, joista yli puolet toteutuu koiramme kohdalla.
Meidän onneksemme luottolääkärimme on myös kepon serkku. Sen jälkeen, kun olin sulatellut tätä kaikkea, lukenut taudista ja oireista yhä enemmän ja enemmän, ja palannut sitten taas eläinlääkärin antamiin hoito-ohjeisiin ja lääke-erittelyihin, laitoin tutulle eläinlääkärille tekstiviestin. Vaikka hän ja kepo olivat yhteistuumin aamupäivällä sopineet koiran hoitamisesta antibiootein ja lääkeshampoin, kerroin, kuinka cushingintaudista lisää luettuani palaset alkoivat loksahtelemaan kohdalleen ja tuntui siltä, että alunperin tammikuulle suunniteltut cushingin testit pitäisikin ottaa jo lähipäivien aikana.
Onni on, että keponi suku on ihanaa väkeä. Myöskään serkku ei ole poikkeus. Hän ei pahastunut alkuunkaan virka-ajan ulkopuolella tulleesta eläimen hoitoa koskevasta tekstarista (minä en yksinkertaisesti tohtinut soittaa työasiasta vapaa-ajalla). Hän ymmärsi huoleni ja sanoi, että testit voidaan todennäköisesti toteuttaa jo joulukuun aikana. Aiemmat oireet olisivat kuulemma selittyneet maksaongelmilla, mutta nyt lisäoireet viittasivat jo hyvin vahvasti cushingiin.
Toistaiseksi emme aloita vielä tänään antibiooteilla jotka koira sai, sillä haluamme varmistua siitä, voiko ne vaikuttaa testin tulokseen. Testin myötä sitten tiedämme kuinka jatkaa.
Hyvät uutiset ovat nyt ne, että ehkä viimein saamme todellisen syyn Remun oireilulle. Lisäksi hyvinä uutisina se, että moni Remun ikäinen kohtalotoveri on saanut paljon helpotusta oikeanlaisesta lääkityksestä, mikä on vaikuttanut huomattavasti koiran elämänlaatuun. Niin ja huonot uutiset. Niitä emme halua nyt murehtia.
206
