Alpi Messarissa: Junior Handler SM-osakilpailu (Helsinki Winner)

Moni tuntui ihmettelevän, miksi en ilmoittanut Alpia tänä vuonna Messariin. Vaikka Alpia ei nähtykään whippetkehässä, se kuitenkin ilmestyi mukanani paikalle perjantaina, sillä se esiintyi Siirin kanssa Junior Handler SM-osakilpailussa.

Siiri on osa whippetperhettä ja omistaa Olmin veljen Sulon. Siiri ja Alpi tutustuivat toisiinsa varsinaisesti Tampereella Hau-Hau Dog Showssa, jossa minä en ollut itse edes paikalla. Onkin aika huvittavaa, että Alpilla on ihan omat ystävänsä, joihin minä tutustun paremmin vasta jälkikäteen.

Joka tapauksessa näiden kahden ystävyyttä seuraa mielellään sivusta. Koirilla on niin hyvä intuitio, että ne valitsevat vain hyviä ihmisiä ympärilleen. Ja juuri sellainen Siiri on!

Alpi pomppasi autooni varhain perjantaiaamuna ja perjantai-iltana Siirin mukana Pohjoiseen menevään junaan. Se ei koskaan ennen ollut matkannut junassa, mutta se ei ainakaan saamastani kuvapalautteesta päätellen ollut koiralle minkäänlainen ongelma. Mikäpä sitä ystävien kanssa pelottaisikaan!

Siiri on taitava handleri ja kaksikon kehää oli ilo seurata. Valitettavasti onnistuin itse pilaamaan koko suorituksen, sillä yksilöliikkeissä Alpin huomio kiinnittyi minuun, vaikka se oli koko aamupäivän tyytyväisenä touhottanut Siirin kanssa. Niinpä yksilöliikkeet olikin ainoa osa-alue, josta tipahti erittäin hyvä, kun kaikki muu esiintyminen oli pelkästään erinomaista.

Niinpä kaksikko ei sijoittunut ollenkaan, mutta tarkasteltiinpa videollakin näkyvää suoritusta missä mielessä tahansa, minä olen harvinaisen tyytyväinen ja toivon, että Siiri innostuu piipahtamaan Alpin kanssa muissakin kehissä.

Virallisten kehien jälkeen harjoittelimme tyhjässä kehässä sitä, että Alpin täytyy liikkua ohitseni ja näistä harjoituksista tuo videon viimeinen kohtauskin on. Kyllä se siitä!

Tosi hieno Messaridebyytti alle vuotiaalta koiralta ja sen uudelta ystävältä Siiriltä. Ehkäpä juuri tämä kaksikko nähdäänkin ensi vuonna Messarin rotukehissä?

10

Muuttujia lenkillä: irtokoira

Joulukuun ensimmäinen lauantai-aamu oli lupaava. Parin asteen pakkanen ja yöllä satanut lumi ainoastaan lämmittivät mieltä pitkään jatkuneen mustan ja synkeän tihkusadekauden jälkeen.

Alpi oli täynnä energiaa. Tavanomaisesti hihnassa käyttäytyvä juniori syöksyi jo ulko-ovelta lumen sekaan. Se loikki kuin vasikka ja puhalsi pehmeään hankeen nenällään hepuloiden sitten villisti. Se oli aivan riemuissaan siinä, missä Olmi vain nyrpisti nenäänsä. Elna ja Into ovat molemmat nähneet jo lukuisia talvia, joten niitä ulkona odottanut lumi ei saanut raiteiltaan.

Etenimme tuttua kärrypolkua peltojen välissä auringon vielä noustessa. Huomasin kärrypolun toisesta päästä lähestyvän pariskunnan koiran ja rattaiden kera, joten pomppasimme sänkipellolle oman laumani kanssa. Vaihdoimme kokonaan peltokaistaleen vastakkaiselle reunalle, että voisin päästää Alpin nauttimaan lumesta heti, kun reitti olisi selvä.

Alpi sen kuin jatkoi hepulointiaan ja loikkimistaan. Sen hillitsemisessä oli täysi työ. Kärrypolkua etenevä pariskunta koiransa kera oli hetki hetkeltä lähempänä ja lopulta ohitimme toisemme melkein kokonainen pelto välissämme.

Oijoin käsissäni sotkeutuneita nahkahihnoja aikeinani vapauttaa Alpi, kun kaukaa takavasemmalta kantautui legendaarinen, puhtia täynnä oleva, kiukkuisen epätoivoinen: ”TÄÄLLÄ!”

Vilkaisin taakseni ja näin, kuinka räjähtävää voimaa täynnä oleva malinois kauhoi lunta tassuillaan ja rynnisti tuulen lailla meitä kohti korvat eteenpäin sojottaen.

Muutama sekunti peliaikaa – ei paniikkia?

Olen harjoitellut vastaavia tilanteita lukuisia kertoja lavastetuissa ja turvallisissa ympäristöissä minulle entuudestaan vieraiden koirien kanssa, joten en mennyt paniikkiin. Tein nopean arvion siitä, että kyseessä on ilmeensä ja ruumiinrakenteensa perusteella narttu. Tärkeintä olisi pitää kenties terävänkin oloinen yllätysvieras kaukana erityisesti temperamenttisesta Elnasta, joka vähiten ilahtuisi röyhkeästä yllätysvieraasta laumassamme.

Laskelmoin oikeaa hetkeä ja kun irtokoira oli riittävän lähellä, mutta kuitenkin etäisyyden päässä, otin juoksuaskeleen sitä kohti ja karjaisin keuhkojeni voimalla ”PERKELE! MENE SIITÄ!”

Malinois vaihtoi sekunnin murto-osassa kurssiaan ja kurvasi suoraan meidän ohitsemme, mutta se, mihin en ollut kiinnittänyt huomiota oli huono otteeni Alpin hihnasta. Niinpä Alpi hihnoineen päivineen lipesi käsistäni samaan aikaan, kun se päätti lähteä peltoralliin, jonka olin sille aamulla luvannut. Huusin vielä yhden kiukkuisen perkeleen samalla, kun pikkukoirani painui kisailemaan vieraan malinoisin kanssa.

Sinne meni

En tiedä, oliko tilanne enemmän koominen vai hurja, kun Alpi punaisessa toppatakissaan juoksutti juuri ja juuri perässään pysyvää palveluskoiraa pitkin peltoa. Näin heti, että nuorehko malinois oli pitämässä vain hauskaa, mutta tottakai olin myös huolissani, minkä kokoisen palan se mahtaisi rouhaista jos saavuttaisi edellä viilettävän koirani kankun kuononsa etäisyydelle.

Alpi pomppi ja kiihdytteli punaisessa liehukkeessaan kevyesti ja ylpeästi, minkä puolesta suurin huolenaiheeni olikin sen jänismäinen eteneminen. Moinen poukkoilu varmasti sytyttäisi jos jonkinlaista viettitoimintaa missä tahansa belgianpaimenkoirassa.

Nyt myös minä olin yhtynyt samaan kuoroon irtokoiran omistajan kanssa: ”TÄÄLLÄ!” me mylvimme kilpaa valkenevassa talviaamussa yhä vain vaativammin ja kiukkuisemmin.

Lopulta Alpi oli saanut tarpeekseen ja palasi luokseni. Nappasin sen hihnasta kiinni ja käskin vieraan paimenkoiran matkoihinsa. Se palasi omistajiensa luokse.

”Anteeksi!” rouva huusi vilpittömästi pahoillaan saatuaan koiransa kiinni. ”Ei mitään, sattuuhan näitä.” vastasin ja jatkoin vielä: ”en oikeasti ole niin kiukkuinen miltä kuulostin, pyrin vain välttelemään isompia konflikteja.”

”Niin pitääkin!” nainen huikkasi. ”Hyvää päivänjatkoa!” minä vastasin vielä ja hoputin sitten koko laumani liikkeelle. Tilanteen purkaminen kävellen teki hyvää kiukusta puhkuvalle Elnalle. Se oli raivoissaan, eikä syyttä, mutta sen ylivirittynyt olemus ja tuohtunut puhina kuitenkin hieman laski, mitä pidempään jatkoimme kävelyämme.

Alpi hymyili koko loppulenkin ilkikurisesti pilke silmäkulmassaan. Se vaikutti äärimmäisen tyytyväiseltä itseensä, eikä ihme. Sille on hyvin tyypillistä varastaa show ja hassutella jopa silloin, kun yli 25 kiloinen mörssäri lähestyy sen koko perhettä luodin lailla.

Rakastan sitä piirrettä Alpissa ja toivon, ettei sen järjettömän kokoinen itseluottamus koskaan ota sellaisia kolhuja, jotka tekisivät siitä vähemmän pröystäilevän tai vähemmän alpimaisen. Se on sellaisenaan täydellinen koira, ja siitä minun on kiittäminen paitsi sen geenejä, myös Inton uskoa ja luottoa Alpiin, jota se on lauman vanhimpana ja arvostetuimpana uroksena päättänyt ainoastaan vahvistaa ja hioa.

Ja niin oli jälleen yksi erityinen aamu pelastettu sillä kekseliäisyydellä, huumorintajulla ja määrätietoisuudella, johon koirani minut päivittäin tempaavat. Älä ota sitä vakavasti, Alpi tuntui huikkaavan minulle pomppiessaan pentumaisen kevyesti kotiportaille. Se, että ainekset ovat kaikkein pahimpaan, ei kuitenkaan ikinä automaattisesti tarkoita, että kaikkein pahin tapahtuu.

47

Alpin huippuviikonloppu – Hau-Hau Dog Show 2017

KUVA: JONNA LEMMETYINEN

Eipä uskoisi kuvan piimänaamasta, minkälaisin meriitein se palasi parin päivän reissultaan kotiin viikko sitten. Olin lauantaiaamuna pakannut sille repun ja lähettänyt sen ystäväni matkassa Tampereelle Hau-Hau Dog Show 2017 -näyttelyyn.

Alpi Lauantaina Kaikkien rotujen näyttelyssä JUN-ERI, JUK1, SA

Alpi oli kasvattajansa kaitsemana kaksi päiväisessä tapahtumassa, jossa se esiintyi molempina päivinä ikänsä puitteissa junioriluokassa.

Lauantaina tanskalainen tuomari Annette Bystrup piti Alpia erinomaisena rotunsa edustajana. Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Alpin 1. sertifikaatin arvoisena! Voit katsoa Alpin kehävideon YouTubesta painamalla tästä.

”9 months. Masculine. Well developed and gracefull. Well propesed head with well set rose ears. Oval eyes. Excellent pigmentation. Strong muzzle. Correct scissor bite. Elegant neck and topline. Well muscled upper tights. Well angulated hind quarters. Nice deep chest. Nice short coat. Well set and carried tail. Easy movement.” 

KUVAT: KAI HEINONEN

Alpi sunnuntaina Kansainvälisessä näyttelyssä JUN-ERI, JUK2, SA

Sunnuntain meriitit eivät paljoa jääneet lauantaista, sillä Nick Bryce-Smith oli yhtä lailla sitä mieltä, että Alpi on erinomainen rotunsa edustaja. Junioriluokan kilpailuluokassa Nick sijoitti koiran toiseksi SA:n kera, eli Alpi oli molempina päivinä sertifikaatin arvoinen.

”Well formed for the age. Good head proportions, good reach of neck. Well conformed, bit short in brisket, good overall outline. On the move has drive, but a little imprecise in front.”

Jos lyhenteet ja näyttelytermistö ovat sinulle yhtä lailla hepreaa kuin allekirjoittaneelle, käy lukaisemassa tämä artikkeli Kennelliiton sivuilta. Se avaa hyvin näyttelyiden kulkua ja erilaisten lyhenteiden ja termien merkityksiä.

KUVA: JUTTA PARKKONEN / BROOKWAY

Parhaimpia ominaisuuksia ei kehässä punnita

Se, mikä Alpista tekee parhaimman lemmikin, on kuitenkin jotain, mitä tuomarit eivät äkkiseltään voi kehässä arvioida. Pikkuinen piimänaama oli matkannut näyttelypaikalle ilman sen omia ihmisiä ja viettänyt siitäkin huolimatta kaksi päivää Tampereella omana itsenään – reippaana ja lennokkaana nuorukaisena, jonka kanssa on mukava tehdä hommia niin kehässä, kuin kehän ulkopuolella vaikkapa hyvin ansaitulla metsäretkellä.

Sunnuntaina Alpin oli esittänyt koiralle entuudestaan vieras ihminen, enkä voinut olla ylpeämpi, kun jälkeenpäin kuulin, että yhteinen sävel ja luottoa oli löytynyt molemmin puolin heti alusta alkaen. Kultakarvainen Alpi onkin varsinainen kultakimpale ja todellinen reissumies!

27