Koiraperheen sisustus – koiranruuan säilytys

Täytyykö koiraperheen sisustus olla yhtä, kuin kennelrakennus? Minun mielestäni ei. Kodissani pääosassa olen minä, enkä koirarakkaudestani huolimatta halua, että koirieni läsnäolo näkyy sisustusratkaisuissa juurikaan muutamia kodintekstiilivalintoja ja koirien makuupaikkoja – sekä lelukoria lukuun ottamatta.

Koska halusin pitkälti välttää mielikuvia kennelrakennuksesta, koiranruuan säilytys oli minulle pitkään murheenkryyni.

Kun koiria on neljä, ruokaa kuluu päivittäin kuppikaupalla. Käytännöllisyyden vuoksi koiran ruuan on hyvä sijaita keskeisessä paikassa, jotta sitä on helppo lapata koirien kuppeihin aamuin illoin.

Olen nähnyt sieviä ratkaisuja, joissa koiran ruokaa säilytetään keittiötasoilla pienemmissä purkeissa, joita sitten täydennetään aina isommasta, esimerkiksi komerossa tai kellarissa sijaitsevasta koiranruokasäkistä. Meillä moinen järjestely ei toimisi, sillä pienempi koiranruoka-astia tyhjenisi todennäköisesti jo päivässä tai parissa.

Kyselin vinkkejä sisustus-saiteilta ja etsin ratkaisuja Pinterestistä, mutta tuntui siltä, kuin tavalliseen kotiin istuvaa koiranruuan säilytysratkaisua ei löytyisi mistään – kunnes keksin ratkaisun itse!

Ensihätään koirieni ruokapussi sijaitsi vanhassa klassisessa peltiroskiksessa, jossa koiranruokaa oli kiva ja vaivaton säilyttää. Mutta sen myötä, kun minulle muutti kekseliäs ja äärimmäisen nälkäinen koiranpentu, ei auttanut muu, kuin hakea varastosta vuosia sitten eläinkaupasta saatu Purina Pro Planin peltitynnyri, jonka napakka ja tiivis kansi esti nälkäisten rosvojen sisäänpääsyn.

Katselin aikani keittiön kulmassa tönöttävää koiranruokatynnyriä. Sen reunuksia koristavat koirarodut tekivät pienen huoneen ilmeestä levottoman ja lapsellisen.

Mietin miten koirien ruokaa voisi säilyttää niin, että ratkaisu istuisi vaalean asuntoni yleisilmeeseen, kunnes keksin lukeneeni DIY-projekteista, joissa yöpöytien ja muiden kalusteiden pinnoille taiottiin sievempiä yleisilmeitä D-C-FIX -kontaktimuovien avulla.

Netti on pulloillaan toinen toistaan luovempia vinkkejä D-C-FIX -teippien käytöstä ja ratkaisu sopii monipuolisesti erilaisille pinnoille. Uskon, että tässäkin projektissa peltisen koiranruokatynnyrin päällä teippi toimii siten, että jos joskus kyllästynkin kuvioon, voin repiä teipin irti ja sen alta mitä todennäköisimmin paljastuu alkuperäinen kuva vahingoittumattomana. Samoin teippejä voi myös vaihdella, mikäli sisustuksen tyyli tai ilme vaihtuu.

Tuumasta toimeen! Yksi 45×200 cm rulla D-C-FIXiä riitti yhden koiranruokatynnyrin päällystämiseen mainiosti. Ostin rullan paikallisesta sekatavarakaupasta kuuden euron hintaan, mikä ei mielestäni ollut hullumpi panostus.

Lopputuloksesta ei tullut ihan niin siisti, kuin olisin toivonut. Askartelu ei koskaan ole ollut vahvin osa-alueeni ja tynnyrin uudesta pinnasta tulikin hieman ryppyinen, eikä teipin alareuna ole kaikilta osin kohdistunut oikein. Mutta arjessa marmorikuvioitu pinta on kuitenkin kiitollinen, sillä vaikka kuvassa rypyt näkyvät, silmä ei todellisuudessa erota niitä kovin hyvin etenkään, kun keittiön yleisilmettä katsoo kokonaisuutena.

Jos aiot tehdä saman perässä, suosittelen koiranruokatynnyrin pesua teippausta edeltävänä päivänä, jotta teipattava pinta on siisti ja ehtii kuivumaan ennen teipin asennusta.

Lisäksi teippi on hyvä asentaa koirankarva vapaalla-alueella, sillä kaikkialta tarrapintaan hyökkäävät koirankarvat saattavat ajaa hiemankin perfektionismiin taipuvaisen koiranomistajan hulluuden partaalle.

Mitä pidät? Löytyykö lisää vinkkejä koiranruuan säilytykselle tai jopa teipin asentamiseen pyöreälle pinnalle?

PS. Teippasin myös kanihäkin kirkkaan sinisen muovipohjalaatikon piiloon lautakuvioisella teipillä. Yllättävää kyllä lopputulos on kestänyt hyvin siitäkin huolimatta, että kanihäkin pohjalaatikkoa pestään säännöllisin väliajoin kylpyhuoneessa. Suosittelen!

18

Lihava ja uuvahtanut noutaja

Niin siinä yllättäen kävi, päivävaelluksilla koirien kanssa viihtyvän aktiivisen koiraharrastajan keittiön kulmassa makasi yllättäen lihava ja uuvahtanut noutaja.

Se oli kerännyt miltei kymmenen kiloa ylipainoa kevään aikana, vaikka ruokailu- ja ulkoilutottumukset olivat samaa luokkaa perheen muiden, normaalipainoisten koirien kanssa. Kaikki oli tapahtunut varkain, koska kukaan porukasta ei nauti erityisasemasta tai – suosiosta, ja makupaloja laumassa nautiskellaan verrattain vähän.

Koska paino ei lähtenyt laskuun itsekseen, aloitin kokeilemalla PureNaturalin Senior – ruokaa, sillä ensimmäiseksi ajattelin, että 9-vuotiaalla koiralla voisi olla tarvetta erityisemmin sen ikäiselle eläimelle suunnitellulle ruokavaliolle, joka tukisi sen ikääntymistä ja ikääntyvän koiran tarpeita.

Kuukausi, pari, senior – ruualla ja suhteellisen reippaalla liikunnalla ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja näytti siltä, että koiralla oli päivä päivältä epämukavampaa omassa kehossaan, sillä sen liikkuminenkin alkoi jo näyttämään vaivalloiselta.

Koiran tilanne vaikutti huolestuttavalta, mutta ajattelin vielä kokeilla kotikonsteja ja marssin eläinkauppaan tutkimaan koirien light – ruokia, joissa on kevyt koostumus siitä huolimatta, että ne tuottavat kylläisyyden tunteen ja siten ovat erityisen hyviä juurikin painoa pudottaville herkkusuille.

Koska 30 – kiloinen karhumainen possu ei noussut yksineläjän sylissä vaa’alle niin, että olisin nähnyt vielä vaa’an näyttämän lukemankin, tyydyin koiran tilan seurailuun silmämääräisesti ja käsikopelolla.

Ikäväkseni jouduin kuitenkin pistämään merkille, että toivottuja tuloksia ei syntynyt edes varta vasten laihdutukseen tarkoitetulla light -ruualla – sen lisäksi, että paino oli jämähtänyt paikoilleen, koiran karvat tuntuivat kuivilta ja yhä harvenevilta ja koko olemus oli uuvahtanut. Koira lojui kaikki päivät keittiön kulmassa niin, että jopa vieraat kysyivät kuuluuko sen olla tommonen.

Koiran iän ja aiemman aktiivisuustason huomioon ottaen aloin huolestumaan. Into on aina ollut kotioloissa varsin rauhallinen ja huomaamaton kaveri, mutta nyt jokin oli pielessä. Dieettiruokaa eläinkaupasta ostaessani olin saanut myyjältä vinkin, että koirasta kannattaisi ottaa verikokeet kilpirauhasen vajaatoiminnan varalta ja niinpä tartuin puhelimeen ja soitin eläinlääkäriasemalle, jolla oli jo aiempaa historiaa Inton kanssa.

Kaduin eläinlääkärivalintaani myöhemmin, mutta siitä minun täytyy kirjoittaa kokonaan oma artikkelinsa tai vain niellä kiukkuni. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun koin saaneeni huonoa palvelua ylihinnalla ja tämän kertainen kokemukseni vain vahvisti mielikuvaani kirsikkana kakun päällä.

Koira sai tutkimus- ja näytteenottoajan jo saman viikon perjantaille, mutta sen kanssa kävi hiukan hassusti, sillä itsekin hieman uuvahtanut koiranomistaja katseli aamulla tyytyväisenä, kuinka neljä nälkäistä koiraa popsivat kukin omista ruokakupeistaan aamupalaa. Samalla, kun noutaja nuoli vielä viimeisiä ruuan muruja omasta kupistaan muistin, että näytteenottoaamuna koiran ruokkiminen oli kiellettyä.

Soitin aamulenkillä eläinlääkäriasemalle ja sain uuden ajan tiistai-iltapäivälle.
Mielestäni koiran tila vain huononi. Se löntysteli väsyneen oloisena paikasta toiseen ja makasi kyljellään välillä niin hiljaa, että jähmetyin katsomaan sen elotonta olemusta miettien, onko se kuollut.

Tiistai-iltapäivänä eläinlääkäri teki noutajalle yleistutkimuksen ja otti siitä verinäytteen. Hän ei juurikaan osannut arvioida, mikä voisi johtaa koiran totaaliseen väsymykseen, ylipainoon ja karvan ohenemiseen ja kuivumiseen, mutta hän lupasi soittaa verikokeiden tuloksista heti seuraavana päivänä.

Mutta puhelua ei kuulunut koko päivän aikana. Sitten eläinlääkäri lopulta soitti, torstai-iltana, ja kertoi, ettei tuloksista ilmennyt ainakaan selkeää kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Kyseessä voisi kuulemma olla eutyreoottinen hypotyreoosi, eli jonkun muun vaivan aiheuttama arvojen lasku. Eläinlääkäri mainitsi, että koiralla voisi kokeilla kilpirauhaslääkitystä jo nyt, jos vain haluan, mutta koska surkeiden sattumusten takia olin puhelua edeltävinä kolmena päivänä maksanut koirieni hyvinvoinnista yhteensä 763,37 euroa (palaan tähän vielä toisessa artikkelissa), en hyppinyt riemusta kuullessani vielä uudesta rahareiästä. Halusin miettiä vaihtoehtoja tarkasti ja ennen kaikkea sitä, mille eläinlääkärille haluaisin seuraavaksi rahojani syytää.

Lopulta eläinlääkäri totesi, että koiran oireet ovat niin ympäripyöreät, että vaivaa on hankala lähteä tutkimaan – mutta heidän eläinlääkäriasemallaan olisi myytävänä Inton kohderyhmälle tarkoitettua koiran nappulaa, joka voisi helpottaa tilannetta ja saada koiran voimaan paremmin.

Hieman raskaan alkuviikon jälkeen eläinlääkärin ehdotus ”ihmeruokana” markkinoitavasta koiran nappulasta tuntui pöyristyttävältä etenkin siksi, että olin poikkeuksellisen sinisilmäisenä maksanut juuri yli 500 euroa palveluista, joiden hyödyn koin mitättömäksi. Eläinlääkäri ei osannut kertoa, miksi juuri heidän ihmeruokansa olisi parempaa kuin se pöperö, jota jo koiralleni syötin, mutta ihmeen kaupalla onnistuin nielemään kusetuksen makuisen kiukkuni ja päättämään puhelun asiallisesti, ja vasta punaista luuria painettuani huutamaan raivosta niin, että kiitin onneani siitä, ettei siihen aikaan illasta toimistohuoneeni liepeillä ollut ainuttakaan työkaveria.

Kun illalla pääsin töistä kotiin, minua vastassa eteisen oven takana oli hyperinnokkaat whippetit, aurinkoisena sädehtivä sekarotuinen ja pilke silmäkulmassaan, häntä heiluen luokseni pölmähtänyt noutaja. Sen koko olemus oli selkeästi piristynyt ja kokeillessani sitä käsikopelolla huomasin, että kenties sen pörröisen turkin alla sen painokin oli lähtenyt kevyeeseen laskuun.

Tarkkailin noutajaa koko illan kotona ja lenkkeillessämme. Sen olemus oli nyt totta tosiaan eloisampi ja virkeämpi kuin viikkokausiin. Mietin, mikä ihme koiran elämässä on muuttunut siten, että siitä on tullut taas iloinen ja toimelias oma itsensä.

En keksinyt mitään muuta muutosta, kun sen emännän 763,37 euroa kevyemmän matkakassan ja pilalle menneet kesälomasuunnitelmat. Way to go, Into.

17

Kesän kauhut – kuinka suojata koirat punkeilta?

Viidessätoista vuodessa olen ehtinyt testaamaan koirillani jos jonkinlaista punkkilääkettä. Milloin olen ostanut eläinkaupasta erilaisia punkkipantoja ja yrttipantoja, milloin puolestaan suosinut luonnonmukaisia menetelmiä ja syöttänyt koirilleni esimerkiksi valkosipulijauhetta tai Kyolic – valkosipulivalmistetta.

Ainoa havainto, jonka olen vuosien saatossa tehnyt, on, että punkkeja joko tulee tai ei tule. Se ei liity siihen, onko koirilla kaulassaan punkkipanta, yrttipanta tai takanaan pitkä kuuri valkosipulivalmistetta. Verenhimoisia punkkeja saa olla kaikesta huolimatta aina nyppimässä.

Meillä asuu kotona loistavia esimerkkejä tästä. Ulkoilutan päivittäin neljä koiraa samoissa maastoissa samanaikaisesti, ja silti on koiria, joista en ole löytänyt tänä vuonna yhtäkään punkkia ja sellaisia koiria, joista olen nyppinyt jo arviolta parikymmentä punkkia.

Olmista en ole bongannut vielä ainuttakaan punkkia tai punkin puremaa. Alpin päälaella kipitti yhtenä aamuna lenkin jälkeen punkki, joka hätäisesti yritti etsiä hyvää kiinnittymiskohtaa – kunnes pilasin sen ilon ja heitin sen vessanpöntöstä alas. Elnasta olen nyppinyt tänä vuonna muistaakseni kaksi punkkia – yhden sisäreidestä ja yhden silmäkulmasta. Into puolestaan – voi luoja. Into tuntuu olevan punkkien kovassa suosiossa oleva koulubussi, joka suorastaan odottaa heinikossa, että kaikki varmasti ehtivät kyytiin.

Sen jälkeen, kun edesmenneen cockerspanielini Rompun kasvojen lihaksisto halvaantui silmäkulmaan kiinnittyneen punkin myötä, olin valmis julistamaan sodan ja maksamaan itseni vaikka kipeäksi, ettei vastaava enää toistuisi. Vihaani punkkeja kohtaan ei vähennä se, että Into saa allergisia reaktioita ötököiden puremista, ja usein punkkienkin puremista nousee sen iholle valtavia paukamia, jotka alkavat helposti kehittämään mätää ja tulehdusta.

Viime vuonna tutustuin sattumalta Bravecto – nimisiin koirille tarkoitettuihin purutabletteihin. Ne ovat reseptilääkkeitä, joihin eläinlääkäri kirjoittaa pyytäessä reseptin. Valmiste on tarkoitettu puutias- ja kirpputartuntojen hoitoon koirille ja se tappaa koiraan kiinnittyneet puutiaiset ja kirput niiden altistuessa fluralaneerille.

Valmiste ei ennalta ehkäise punkkien tarttumista, mutta tappaa hampaansa koiraan iskeneen punkin 12 tunnin kuluttua, jonka myötä ötökkä joko tipahtaa turkista itsekseen tai sitten sen kuihtuneen ruumiin voi poistaa käsin. Vaikka valmiste ei varsinaisesti suojaa puutiaistautien tartuntariskiltä, se kuitenkin takaa punkeille arvoisensa lopun ja siten säätelee koiran elinympäristön puutiaispopulaatiota koiran elinalueella.

Mitään halpaa lystiä Bravectot eivät ole – setti neljälle koiralle maksoi paikallisessa apteekissa peräti 145,43 euroa. Hinta on suolainen, mutta valmisteen teho kestää 3 kuukauden ajan. Viime vuonna en edes uusinut reseptiä kolmen kuukauden jälkeen, sillä teho tuntui pitävän hyvin vielä pahimman punkkikauden loppuun.

Puutiaisten lisäksi Bravecto suojaa koiran kirpuilta, puutiaisilta ja koiranpuutiaisilta. Käsitykseni mukaan valmiste on tullut markkinoille melko hiljattain, ja on siihen nähden aiheuttanut verrattain paljon vakaviakin sivuoireita osalle tuotetta käyttäneistä koirista. Meillä valmistetta napattiin tänä kesänä jo toista vuotta huiviin oireetta ja olisi mukava kuulla, minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia valmiste on herättänyt ruudun toisella puolella. Onko olemassa muita, jotka ovat olleet valmisteeseen tyytyväisiä?

Myönnän, että kaikkiaan aihe on kaksipiippuinen. En kovin innokkaasti ole syöttämässä koirilleni vieraita aineita, etenkään minkäänlaisia myrkkyjä. Toisaalta neljän koiran taloudessa riski sille, että punkkeja kulkeutuu sisälle kotiin ja ihmistenkin iholle on niin niljakas, eikä vähiten borrelioosiriskin vuoksi, että olen kokenut itseäni eniten miellyttäväksi vaihtoehdoksi suojata koirat Bravecton avulla. Suosittelen kuitenkin käyttämään vakaasti harkintakykyä etenkin, jos juuri sinun koirallasi on aiemmin havaittu lääkeyliherkkyyksiä tai se on saanut vaisujakin reaktioita joistain lääkeaineista.

Miten teillä suojaudutaan pahimmalta punkkikaudelta, vai löytyykö alueeltasi ollenkaan näitä niljakkaita ällötyksiä?

Lisäys: Alkuperäinen otsikko ”Koiran punkkilääke, joka oikeasti toimii” on vaihdettu vähemmän provosoivaan otsikkoon sen jälkeen, kun artikkelin kirjoittaja on lukenut netistä valmisteen lukuisista vakavista sivuoireista ja huolestuneista koiranomistajista. 

Tämä artikkeli ei ole maksettu mainos tai blogiyhteistyö, vaan kertomus siitä, miten meidän laumassamme suojaudutaan punkeilta. Voit jättää aiheeseen liittyvän kommenttisi kommenttikenttään. Kerron blogissani avoimesti, mikäli valmisteen käytöstä ilmenee oireita omissa koirissani.

3