Kesäkuun kuulumiset – hei vaan heinäkuu!

Siinä se meni, kesäkuu kuin heilahtaen. Mietin haluaako maailmankaikkeus vain toisinaan näyttää mahtinsa, sillä juuri kun asiat ovat hyvin tapahtuukin jotain ikävää. Sellaista se juuri lieneekin, elämä.

Mietin jo hetken Sumusta luopumista. En ikinä olisi ottanut keskeneräistä koiraa pakkaan, joka on sekaisin. Lauma, johon en voi luottaa ja jota en osaa ennakoida on hankala, kuormittavakin vaihtoehto.

Alpi on korjaillut henkisiä arpiaan koko kesäkuun. Työ tulee jatkumaan vielä. Yllätyn sen pakoreaktioista aina, kun kävelemme taloyhtiön parkkipaikan läpi; kun joku käynnistääkin auton tai pongahtaa autonsa uumenista. Tällaiset nopeat tilanteet ja hieman yllättävät äänet saavat sen pinkaisemaan hihnansa täyteen mittaan – tämä on koirassani täysin uusi piirre.

Se Alpi, jonka minä tunsin ei lotkauttanut korvaansakaan. Ihailin sen viilipyttymäistä olemusta, mikä toisinaan sai minut myös epätoivon partaalle. Itsevarmaan pentu-Alpiin ei koskaan voinut vaikuttaa mitenkään, ja ehkäpä juuri siksi kontrasti nykyhetkeen on niin räikeä. En olisi uskonut, että tällainen päivä vielä koittaisi.

Uudessa arjessa on paljon liikkuvia osia

Koska en yllättäen osaa ennakoida kaikkia Alpin pakoreaktioita enkä pysty siten luottamaan siihen, mitä se missäkin tilanteessa aikoo tehdä seuraavaksi, tuntuu harmilliselta, että laumassa on myös toinen koira, jota en vielä tunne niin hyvin kuin haluaisin: Sumu.

Sumu on ollut porukassamme kahdeksan viikkoa. Sen kotiutuminen ei ole (vielä) missään vaiheessa ottanut takapakkia, mutta ulkoillessamme tiedostan hyvin, että minulla on käsissäni koira, jonka historiaa ja kaikkia reaktioita en tunne läpikotaisin. Olen ihminen, joka kyllä luottaa koiriinsa — mutta vasta, kun luottamus on ansaittu. Vaikka koira on näennäisesti reipas ja lempeä, en voi mennä vakuuseen siitä, etteikö jokin yllättävä ärsyke voisi käynnistää siinä odottamattoman reaktion.

Tiedostan asian ja pyrin ennakoimaan tilanteita liikkuessani lauman kanssa. Kun ohitamme koko kävelytien leveydeltä kulkevaa perhettä, jonka mukana on niin lastenrattaat kuin pieni pyöräilijä, huomioin tilanteen – koska luulo ei koskaan ole tiedon väärti – ja ymmärrän, että kolmipyörän rämähtäessä tai soittokellon kilahtaessa käsissäni on minulle vieraamman Sumun lisäksi whippet, joka saattaa poukkaista mihin suuntaan tahansa. Tästä syystä lenkkeilystä on viime aikoina puuttunut sen lataava ja rauhoittava voima, vaikka tottakai sitä kohti päästään jokaisen hyvän kokemuksen myötä. Ja jokaisen huononkin – elämää elämällä opin tuntemaan nykyisen laumakokoonpanon yhä paremmin.

Olminhan minä tunnen – vai tunnenko sittenkään?

Olmi on sen verran terävän oloinen kaveri, että sen pupututka – ja muutenkin ulkoillessa äärimmilleen virittyvät ominaisuudet ovat tulleet esille uudessa valossa. Se on ottanut tehtäväkseen havainnoida ympäristöään nyt entistäkin tarkemmin: ehkä se, että Alpi hiippailee perässämme päätään roikottaen tai se, että minä pälyilen ympärilleni kuin taskuvaras on ollut sille riittävä signaali. Jokainen pupu, kissa ja harmittava pikkunisäkäs aiheuttaa Olmissa kohtuuttoman reaktion, jollaiselta edes viattomat ohikulkevat koirakot eivät ole aina säästyneet. Haukku-ujellus.

Ei liene ihme, että olen harkinnut yhden liikkuvan palan purkamista koneistosta. Sumusta luopumisen sijasta olen kuitenkin alkanut kiinnittämään huomiota omaan jaksamiseeni sekä sen tehostamiseen uudessa valossa. Kun lukuisat pallot on heitetty ilmaan samanaikaisesti ja niiden kanssa on jopa oppinut jonglööraamaan (trapetsilla), sitä tarvitsee myös ensiluokkaisen pitkät yöunet: tuuletetussa makuuhuoneessa, ilman koiria.

Hei vaan heinäkuu!

Heinäkuu näyttää kuitenkin jo lupaavalta. Alpin traumoja on työstetty jo kuukausi, sen haava on juuri kuroutunut umpeen (!!!) ja tilalla on kiiltävää, vaaleanpunaista arpea jonka toivon häivyttyvän vielä entisestään ahkeralla rasvailulla. Myös korotettu annos Effektri Dog -öljyä on ollut jo pitkään Alpin ruokavalion tukena.

Heinäkuun aikana alkavalta kesälomaltani toivon kovasti armoa: lempeitä kesäillan lenkkejä, huoletonta eloa ja oloa sekä palautumista ja onnistumisia. Viimeinen vuosi on ollut raskas ja tuntuu hyvältä ajatukselta sulkea työkone ja pysähtyä tapahtumarikkaan vuoden jälkeen: loppuvuoden seikkailut, alavireinen joulu ja kaikki, mitä uusi vuosi toi tullessaan alkaa jo tuntumaan painona harteilla. Hyvä ja eteenpäin vievä palautuminen on avain myös uusille seikkailuille: ehkäpä Alpi tullaan näkemään loppuvuoden näyttelykehissä ja kenties retkeilemme vielä kesän aikana Suomen upeissa kansallispuistoissa.

30

Vieraskynä: Yhdessä yksilöinä

Kuva: Yasmin Eklund

Kirjoittaja on agilityharrastaja, -kilpailija ja -valmentaja Maiju Korhonen. Koiraurheilun valmennus- ja koulutuspalveluja tarjoava Maiju jakaa ajatuksiaan aktiivisesti Instagramissa. Kehityksen kaarta ja oivalluksiaan julkaisuissaan esille tuova kolmen koiran omistaja kannattaa ottaa seurantaan sosiaalisessa mediassa, vaikka omat kehitystarpeet eivät varsinaisesti liittyisikään puhtaasti agilityn maailmaan.

Maiju Korhonen:

Olemme hyviä luomaan odotuksia elämäämme, itseämme ja ympäristöämme kohtaan. Osa odotuksistamme saattaa kohdistua jopa rakkaaisiin perheenjäseniimme, koiriin.

Elämää koiran kanssa voivat värittää monenlaiset odotukset, joista arjen toimivuus on monesti toiveistamme ensisijaisin. Saatamme havitella ominaisuuksiltaan täydellistä koiraa, josta voimme muovata toiveidemme mukaisen tiimikaverin arkeen tai harrastuksiin. Tulevan urheilukoiran koulurepussa voivat painaa herkkujen, lelujen ja hauskanpidon sijaan ohjaajan odotukset tai paineet menestyä. Itselle sopivan pennun etsiminen on järkevää, mutta matkalla on silti muistettava, että se täydellinenkin koira käy läpi omat uniikit kehitysvaiheensa.

Kuva: Yasmin Eklund

“Mun koira nyt vaan on tällainen.”

Koiran kanssa eläessä joutuu ajoittain vilkaisemaan peiliin, joka on joskus
kipeääkin kipeämpi kasvunpaikka. Ihminen voi suojata itseään huomatessaan koirassaan huonoja ominaisuuksia ja sitten suoda itselleen vapautuksen siitä työstä, jonka hän joutuisi tekemään tasapainottaakseen vahvuuksien ja heikkouksien pakkaa. Voi olla helpompaa selittää tapahtumia koiran ominaisuuksilla, kuin katsoa tilannetta silmästä silmään ja miettiä miten itse voisi mukautua kouluttajana.

Keskittymällä omiin ja koiransa vahvuuksiin yhteiselämä pysyy mielekkäänä ja siten heikkouksien kenttä muotoutuu vähemmän vaikuttavaksi tekijäksi. Ratkaisukeskeinen suhtautuminen tilanteisiin laittaa pyörät pyörimään ja luo uskallusta yrittää, epäonnistua ja onnistua – mikä on välttämätön opintie kehittymiseen tähtäävälle.

Yhteiset haasteet nivovat yhteen, synnyttävät yhdessä voitettuina itseluottamusta ja siten positiivisen kierteen yhteiselle tekemiselle. Lopulta epäonnistumiset alkavat näyttäytymään mahdolliksuuksina onnistua.

Kuva: Yasmin Eklund

Kuka meistä on sanomaan millainen on hyvä koira ja kenelle?

On sääli kuulla tapahtumista, joissa koiraa tai ihmistä on kategorisoitu laatikkoon: sinusta tai koirastasi ei tule koskaan mitään. Nuo sanat ovat minulle kuin punainen vaate.

On olemassa tiettyjä normeja, joita silmäilemällä kaikki ymmärrämme mikä ei ole koiran tai ihmisen käytöksessä toivottavaa ja mihin tulee vetää raja. Kohtaamissani tapauksissa on kuitenkin ollut totaalisen väärin määritellä ihmisiä tai koiria yhtään mihinkään boksiin.

Rakasta koiraasi juuri sellaisena kuin se on, sanoivat muut ihmiset mitä tahansa. Jokainen koira on yksilö, joka on hyvä ottaa vastaan avoimin mielin ja täysin omana persoonana. Samaa rotua oleva naapurin koira voi olla täysin vastakohta omasta koirastasi tai pentuesisarukset kuin yö ja päivä.

Anna koirallesi sen vaatima aika ja etene sille sopivan aikataulun mukaan niin arjessa, kuin harrastuksissakin. Ole valmis muokkaamaan ajatusmaailmaasi, laskemaan odotuksiasi ja olemaan sellainen tiimikaveri, jota koirasi tarvitsee. Selvitä mistä koirasi pitää ja mistä se ei pidä. Tuleeko mieleesi jotain missä koira voisi tarvita tukea ja opastusta? Missä sen itsevarmuus tai taidot tarvitsevat ylläpitoa pysyäkseen samalla levelillä?

Peilaa nykyhetkeä koiran omaan aikajanaan ja kehityskaareen. Nauti siitä mitä teet ja arvosta sitä mitä saatte koirasi kanssa aikaan. Huomaamalla pienetkin edistysaskeleet voit iloita yhteiselämästänne aidosti. On koiria, jotka sisäistävät asioita helpommin kuin toiset ja koiria, joiden kanssa sopivaa tietä on etsittävä pidempään. Se on täysin ok. Jokainen joutuu väistämättä käymään läpi omanlaisensa polun, eikä toisen polku ole yhtään vähäisempi kuin toisen.

Katsomalla oppii, mutta muihin vertailu negatiivisessa mielessä vie hyvin alkaneenkin yhteistyön väärille raiteille. Vierestä näkemäsi tilanne ei koskaan kerro edes puolta totuudesta ja vain tilanteessa itse oleva tietää mitä siihen pääsy on vaatinut, mistä hän on joutunut luopumaan, miltä siinä oleminen tuntuu tai millaisia henkilökohtaisen tason esteitä on vielä kohdattavana. Vertailun ja lannistumisen sijaan voi inspiroitua onnistumistarinoista ja hakea energiaa kehityskäyrän aallonpohjassa sillä tapaa, joka auttaa juuri omaa itseä. Aallonpohjan jälkeen tulee aina nousu, kun jaksaa edetä pienin askelin.

Ympäristö tukee tiimityöskentelyä – loppusanat

Lajikouluttajana tehtäväni on tukea, kehittää ja kannustaa matkalla omiin tavoitteisiin, sekä valaa uskoa niinäkin hetkinä, kun tilanne vaikuttaa toivottomalta. Treenaamisen ja vapaa-ajan tulisi olla ensisijaisesti mukavaa, joten itselle sopivista treenikavereista, ystävistä tai kouluttajasta ei kannata tinkiä.

Lue lisää Instagramista tai kotisivuiltani osoitteesta ikitempo.fi.

42

Haavanhoitoa kesäsäässä

Koko koiraperhe on ollut nyt hiukan yli viikon taas kokonaan yhdessä. Sumun juoksut ovat selkeästi ohi ja suunnittelen sen sterilisointia loppukesän ja alkutalven välimaastoon, jotta laumaa ei tarvitse enää hajauttaa.

Alpin haavanhoito on asettanut kesäpäivien kululle rytmin, josta en voi sanoa nauttivani. Hoidan haavaa aamuisin, töiden jälkeen ja iltaisin. Millon vuorossa on vesipesu, milloin puhdistan sitä laimennetulla Betadinella. Haava saa reunoilleen ja päälleen antibakteerista hunajavoidetta, minkä lisäksi sitä hellitään ilmakylvyillä. Myös säännöllinen laserkäsittely on ollut osana parantumisprosessia.

Perjantaina haavan synnystä tuli kuluneeksi viikko, vaikka jatkuva hoitoprosessi tuntuu äkkiseltään jatkuneen jo ikuisuuden. Juhlistin viikkopäivää kuluttamalla Apteekin haavanhoitohyllyn antimiin 60 euroa, sillä viikkoa aiemmin haettu starter pack hupeni nopeasti. Mukaan tarttui Vetramil -voide, sekä saman tuotesarjan haavanhoitospray, jota on sormiin tarrautuvaa tahnamaista tököttiä helpompaa levittää ammottavan puremahaavan päälle.

Hidastempoinen ja kärsivällisyyttä vaativa prosessi

Hidastempoinen haavanhoitoprosessi on vaatinut kärsivällisyyttä meiltä kaikilta. Kesähelteillä tötterö päässään aikaa viettävä koira ei kovinkaan helposti pysty osallistumaan muiden koirien kanssa leikkimiseen. Lisäksi kesäiset uintitouhut sekä hiekkakuopilla juokseminen on saatu kokonaan tiputtaa pois ohjelmasta avohaavaa parannellessa juuri, kun säät suosisivat.

Seiniin ja huonekaluihin kopiseva kauluri ei enää säikäytä Alpia sen enempää kuin Olmia ja Sumuakaan. Ahtaissa tiloissa designvalaisimen kaltainen otus runttaa tiensä muista välittämättä, mikä näyttäytyy myös pohkeissani pieninä mustelmina.

Vertaistukea Facebookista

Viikko vastenmielisten, loputtomilta tuntuvien haavanhoitorutiinien parissa on tuonut eteen myös epätoivon hetkiä.

Tuntuu, ettei haavan parantumisprosessi etene riittävän nopeasti, ja että kaikki hauska kesätekeminen lipuu ohi hitaasti, mutta varmasti. Toki rannat ja hiekkakuopat ovat avoimia Olmille ja Sumulle, mutta oloneuvoksen jättäminen ypöyksin kotiin tai auton takakonttiin tuntuu kohtuuttoman julmalta, kun tilanne on jo lähtökohtaisesti ikävä.

En tietenkään aio evätä koko kesän riemuja muilta koirilta vain Alpin tilanteen vuoksi. Toistaiseksi intensiiviseltäkin tuntuva haavanhoito on kuitenkin vienyt ajatuksistani niin paljon tilaa, etten ole ehtinyt edes suunnittelemaan rantaretkiä tai hauskaa kesätekemistä haavan huuhtelun ja laserhoitojen lomassa.

Onneksi Facebookin ihmeellinen maailma on tarjonnut vertaistukea epätoivoisen hidastempoiselta tuntuvan tilanteen edessä. Roturyhmässä haavanhoidosta ja arvista tiedustellessani sain lukuisia, äärimmäisen hurjalta näyttäviä ja kuulostavia tarinoita, mutta kaiken kaikkiaan vain sellaisia, joista kuitenkin on selvitty voittajina. Vertaistuki on luotsannut omaankin projektiini kärsivällisyyttä ja syvää luottoa. Ehkä myös tässä tapauksessa tilanteesta on mahdollista selvitä ilman kurjia komplikaatioita tai pahaa tulehdusta. Hyvällä tuurilla arvesta tulee siisti ja loppukesästä koiralla voi olla mahdollisuus osallistua kesäpuuhiin niin veden kuin hiekkakuoppienkin äärellä.

34