Mustasaaressa vietetyn yön jälkeen tuntui siltä, että olimme luodut toisillemme: minä, koirat ja reissuelämä. Ähtärin leirintäalue oli ollut hyvä ensikosketus camping -elämään ja kun keho ja mieli oli hyvän alun jälkeen ravittu vielä Mustasaaren upeissa maisemissa tuntui, ettei roadtrip saisi koskaan loppua. Reissuelämä oli minua, meitä varten.

Rauha, vapaus ja luonnon kauneus oli tehnyt minuun vaikutuksen. Vaikka vanissa ei aluksi matkaa taittaessaan meinannut kuulla edes omia ajatuksiaan niiden jäädessä moottorin murinan ja avonaisista ikkunoista pauhaavan tuulen huminan alle, matkan edetessä kännykänkin merkkiäänet alleen peittävä tasainen melu saikin ajatukset kulkemaan levollisesti maisemissa, joissa etenimme. Loputon tie, metsät, pellot, kylät ja kaupungit sekä tuntematon määränpää olivat kesäeloa parhaimmillaan.

Pääni oli pilvissä ja odotukseni korkealla, kun oranssi vani karautti Kalajoki Campingin hulppealle lippuluukulle. Puitteet vaikuttivat lupaavilta ja näytti siltä, että pidot vain paranivat, mitä pidemmälle matkan taittaminen jatkui.

Kun olimme tulleet porttien läpi ja löytäneet karavaanareiden seasta telttailulle tarkoitetun alueen paluu todellisuuteen tuntui siltä, kuin olisin iskeytynyt täydestä vauhdista tiiliseinään.

Tämä-ei-ole-todellista. Kalajoki Campingin telttailualue oli sanalla sanoen pieni, parhaaseen sesonkiaikaan jopa ahdas. Olemukseltaan kaikin puolin siisti puistomainen alue ei houkutellut jäämään, sillä se ei tarjonnut lainkaan yksityisyyttä tai omaa rauhaa tai ylipäätään sitä, mitä Kalajoen upealta alueelta olin odottanut.

Vieri vieressä olevat teltat ja niiden ympärillä hyörivät aikuiset, lapset, ohikulkijat ja koiranulkoiluttajat loivat alueelle akvaariomaisen tunnelman, sillä näköesteitä ei ollut enempää, kuin mitä telttailijat omilla autoillaan ja rakennelmillaan olivat onnistuneet luomaan.

Suuren alkujärkytyksen laannuttua onnistuimme löytämään kookkaalle autolle ja leirillemme tyydyttävän paikan, mutta päivän kääntyessä iltaan meille kävi yhä selvemmäksi, että Kalajoki Camping ei ollut paras vaihtoehto koiraperheelle.

Nopeaa reittiä luonnonrauhaan ei ollut. En edes halunnut lähteä koirien kanssa tutkimaan muiden leiriytyjien seasta mahdollisesti löytyviä reittejä rauhaisammille ulkoilualueille, sillä päivä oli ollut pitkä ja puikkelehtiminen osaksi koirallistenkin karavaanareiden välissä joukkioni kanssa ei houkutellut edes ajatuksen tasolla.

Mahtavan hiekkarannan ympäristö oli merkitty tiukasti koirattomaksi alueeksi ja loppujen lopuksi koirapuisto jäikin koirien ainoaksi viihdykkeeksi Kalajoella leiriytyessämme. Se olikin ainoa asia, josta koiranomistajan näkökulmasta voin kiitosta antaa: pieni ja suhteellisen viihdyttävä koirapuisto oli hyvin toteutettu ja saimme olla siellä rauhassa omalla porukalla, eikä kovien hellelukemien kesäillalle välttämättä tarvitukaan muuta. Toki koirien uittomahdollisuus leiriytymisalueen tuntumassa olisi kruunannut illan.

Toisenlaisella porukalla Kalajoki Camping olisi ollut huikea. Yleistilat olivat hyvät ja siistit (ehdottomasti koko roadtripin laadukkaimmat), ravintola oli kiva ja tunnelmallinen ja ympäristössä oli kaikenlaisia aktiviteettejä (kuten kiipeilypuisto) ihmisille tarkoitun uimarannan lisäksi. Koiralähtöiseen matkantekoon paikalla ei kuitenkaan ollut annettavaa.

Niinpä pysähdyksemme Kalajoella jäi lyhyeksi. Pystytimme leirin, kävimme ravintolassa syömässä koirien odottaessa autossa ja jaloittelimme sitten yhdessä aidatussa koirapuistossa, joka kuitenkin koirapuistojen mittakaavassa – niin vähän kuin niitä ikinä käytänkin – oli kasvillisuutensa, puustonsa ja kiviensä ansiosta yksi parhaimmista näkemistäni koirapuistoista.

Niinpä koirapuistossa oleilu tuntui sopivalta ulkoilumuodolta helteiselle kesäillalle. Letkeä ja rento, akkuja lataava hengailu tulikin tarpeeseen, sillä seuraavana aamuna edessämme saattoi olla koko road tripin pisin yhtenäinen ajomatka, mikäli suunnitelmamme kävisivät toteen. Matka Kalajoelta Kolille tulisi miltein halkaisemaan koko Suomen leveys-suunnassa!

149

Se, miten huominen ihan kirjaimellisesti oli tuntematon ja täynnä yllätyksiä, oli koko roadtripin parasta antia. Emme etukäteen tarkalleen ottaen tienneet, mistä seuraavaksi löytäisimme itsemme ja se oli loistavaa vastapainoa melko kaavamaiseenkin työssäkäyvän koiranomistajan elämään.

Sen lisäksi, että kiertolaiselämästä oli riisuttu kaavamainen suunnitelmallisuus, annoin myös koirien säännöllisten lenkkeilyrutiinien haihtua auringonpaahteen mukana. Joinain päivinä lenkkeilimme, joinain päivinä vain lompsimme lähimmälle rannalle, jossa koirat saivat uida ja vilvoitella vedessä.

Tuhansien järvien maa onkin mitä oivallisin roadtripkohde koirien kanssa, koska vedessä vilvoittelu on aivan verratonta vastapainoa autossa kököttämiselle.

Ähtärin leirintäalueella alkaneen lauantaiaamun yllätykseksi saimme kutsun rannikolle, ja niinpä tutun moottorin jyrähdyksen myötä matkamme jatkui taas uusiin seikkailuihin.

Kesäisen helteisenä meille edellisenä päivänä näyttäytynyt Ähtäri oli juuri antanut merkkejä sateen uhasta, joten kutsun ajoitus oli täydellinen. Teltassa yöpyminen kolmen märän ja hiekkaisen koiran kanssa ei kuulostanut houkuttelevalta ajatukselta, joten niinpä seuraavan etapin ainoina kriteereinä oli ollut auringonpaiste ilman sateen uhkaa – ja sitä meille olikin luvassa.

Matkamme kävi läpi harmaan ja sateisen Vaasan. Sää ei houkutellut pysähtymään nopeaa kauppareissua enempää, joten oranssi chevy suuntasi pikaisesti kohti upeaa Raippaluodon siltaa, jota en ollut nähnyt aiemmin.

Into, joka oli aiemmin matkustamossa piipitellyt jokaisen ohi ajetun uintimahdollisuuden myötä istui tällä kertaa hiljaa. Se haisteli meri-ilmaa avonaisista ikkunoista ja näytti luottavaisen tyytyväiseltä. En muista, että Into olisi koskaan aiemmin päässyt niin lähelle merta, ja vielä parempaa oli luvassa.

Vajaan parinsadan kilometrin extemporematka rannikolle oli enemmän kuin autossa istumisen väärti. Saimme lämpimän vastaanoton mökille, joka sijaitsi aivan Merenkurkun rannikolla.

Toivon, että upeassa ympäristössä ilta-auringon paisteessa kävelty iltalenkki piirtyi kesämuistoihini ikuisiksi ajoiksi. Hemmottelu ei suinkaan jäänyt pelkkään upeaan ympäristöön ja säähän – mökillä Intoa odotti loputon uintimahdollisuus ihmisten päästessä saunomaan ja syömään paikallisten kalastajien merestä onkimia herkkuja.

Paikka oli varsinainen paratiisisaari. Into oli elementissään uiskennellessaan merivedessä, whippetit juoksivat kilpaa varpujen seassa ja me ihmiset nautimme luonnon rauhasta, jos ei lasketa aina välillä näköpiirissä tuhatta ja sataa vilahtaneita vinttikoiria.

Kun olimme uineet, syöneet ja whippetitkin olivat saaneet energiansa purettua, ilta alkoi taittumaan yöksi. Sen lisäksi, että whippettien ylimääräinen energia oli poissa, myös Inton ääni oli kadonnut.

Se oli veden ääressä touhutessaan ja uidessaan vinkunut ja kiljahdellut niin innoissaan, että kun se vielä illan päätteeksi karkoitti samaan rantaveteen pyrkineet joutsenet komealla huudollaan (…), se ei enää myöhemmin illalla saattanut kuin aukoa suutaan saaden aikaiseksi vaan käheän, lähinnä lentoliskolta kuulostavan pihahduksen.

Käheästä äänestä tunnistaa hyvän reissun, vai mitä Into? Ja väsyneistä koirista. Minä olin onnellinen ja uskon, että hihnoitta koko illan viipottaneet koiratkin olivat. Oloni oli kotoisa, kun peseytyminen ja vessassa käynti ei ollut yhteistilojen varassa ja luonnon läheisyydestä pystyi nauttimaan enemmänkin omalla, tutulla porukalla ilman ylimääräistä hälinää ja vieraita kasvoja. Paikka, seura ja ruoka olivat ensiluokkaisia, eikä mikään voinut pilata kesäillan tunnelmaa. Jos roadtrip itsessään latasi akkuja, käynti Mustasaaressa teki suorastaan ihmeitä.

Kuin kirsikkana kakun päällä saimme nukkua vierasmajassa, joka oli mukavaa vaihtelua parin edellisen teltassa vietetyn yön vastapainoksi. Nukuimme pitkään ja herättyämme nautimme kiireettömästä hetkestä aamupalan ja kahvin kanssa. Koirat käyttivät viimeiset hetkensä paikalla uiden tai rannassa leikkien ja me ehdimme vielä syömään lounaan kaikessa rauhassa, ennen kuin Chevy vanin moottori murahti jälleen lähdön merkiksi.

Lue myös:
Roadtrip Suomessa koirien kanssa, ensimmäinen päivä: Ruovesi, Virrat ja Ähtäri
Roadtrip Suomessa koirien kanssa, toinen päivä: Ähtäri, Soini ja Tuuri

25