RevolutionRace – Facebookista ja Instagramista tutut housut

*Artikkeli sisältää mainoslinkkejä

RevolutionRace, Nordwand Pants & Illusion Fleece

Minä olen pihi. Kanssani ulkoilevat ihmiset ovat ehkä saaneet jo hävetä silmät päästään, sillä minulla on tapana uusia ulkoiluvaatteeni korkeintaan kerran viidessä vuodessa – mieluiten kuitenkin kerran 10 vuodessa.

Sama koskee kenkiä. Tästä syystä olen ollut muutaman tunnin metsälenkeillä vanhoissa sisäpelikengissä, lenkkareissa, tennareissa ja luottokengissäni Adidaksen Superstarsseissa. Toki sellaisissa yli viisi vuotta vanhoissa, jotka raaskii viedä metsään.

Vuosi sitten syksyllä ohjelmistoni ilmeisesti päivitettiin, sillä ostin isolla rahalla kengät, jotka on tarkoitettu metsässä ulkoiluun ja joiden hinnalla olisi saanut melkein vuokrattua pienen yksiön kuukaudeksi. Myyjä lohdutti minua kertomalla, että hoitamalla kenkiäni oikein, pärjäisin niillä melkein koko loppuelämäni.

Myöhemmin samana vuonna sain uudet maastoon suunniteltut lenkkarit ja talven varalle maineensa veroiset Icebugit (joista en aio ikinä luopua). Ja silloin huomasin, että ulkoilu on oikeastaan sitä mukavempaa, mitä osuvammat varusteet on onnistunut valitsemaan päälleen. Kyseessä on melkoisen terävä huomio ihmiseltä, joka on viimeiset 15 vuotta viettänyt lähes kaiken vapaa-aikansa koirien kanssa ulkona.

18122016_6051e2_960px

Housut, joita mainostetaan somessa

Loppukesästä tapahtui jotain hirveää, sillä samalla, kun vuosia vanhasta metsänvihreästä fleecehupparistani meni vetoketju, myös intin kurssipuvun housut saivat ikävästi osumaa niin, että polven kohdalle tuli reikä. Niiden housujen puntit olivat jo kuukausia repsottaneet rumasti ja lopulta, kun minua seurasi häntämainen pala kangasta kurssihousujeni lahkeesta totesin, että minun on tutustuttava tämän päivän housutarjontaan ennen, kun joudun lopulta lähtemään lenkille jonkun toisen housuissa tai kokonaan ilman housuja.

Ja juuri silloin Facebook -feediini iskeytyi RevolutionRacen mainos, ja tutkimustyön jälkeen päädyin tilaamaan itselleni Fritidsfabrikeniltä* naistenmallia olevat Nordwand -housut, joissa – mikä parasta – oli niin paljon väri- ja kuviovaihtoehtoja aina kirkkaan pinkeistä maltillisiin sävyihin, että oman värin ja kuosin valinta oli koko tilauksen hankalin osuus.

Nordwand Pants

Runsas väri- ja kuosivalikoima on etu, mutta käytännöllisyys ratkaisee

Päädyin valitsemaan tummat leopardikuvioset housut. Tässä mallissa* kevyemmät ja joustavammat palat on sijoiteltu polvien ja pepun kohdalle, mikä toimii käytössä loistavasti – housujen täytyy olla kestävät, mutta myös joustavat, sillä joidenkin koiralenkkien ”parasta antia” on koirankakkojen noukkiminen hoidetuilta alueilta. Nämä mahdollistavat sellaisen mainiosti paitsi jousto-osuuksiensa puolesta, myös riittävän korkean vyötärön osalta.

Lisäksi housuista löytyy peräti kuudet taskut ja nilkkojen kohdalla on tujakampaa kangasta olevat vahvikkeet, joiden ansiosta housut pysyvät pitkään ehjinä. Lahkeiden suussa on resorit ja tarranauhat, joten nämä saa laitettua kohlomaisten vaelluskenkienkin päälle, jos haluaa estää lumen pääsyn kenkiin sisälle.

Ennen tilauksen tekemistä luin Facebookista paljon näihin housuihin liittyvää kokopohdintaa, ja itse useimmiten M -koon vaatteisiin päätyvänä päätin tilata myös housut M-koossa, ja mielestäni ne vastasivatkin kokoaan hyvin. Toimitus oli ripeä ja luotettava, joten voin suositella näitä housuja lämpimästi – oman kokemukseni mukaan nämä ovat hintansa väärti!

RevolutionRace, Nordwand Pants

RevolutionRacen Illusion -huppari osaksi luottovaatteiden kaartia pikkuviasta huolimatta

Tilasin samaan lähetykseen myös Illusion* -fleecen, joka on päältä hiukan liukkaampaa kangasta ja sisäpuolelta miellyttävän pehmeää fleeceä. Vaikka se ei ole yhtä muhkea ja lämmin kuin rakas edeltäjänsä, se on ansainnut paikkansa ulkoiluvaatteiden top-3:ssa, sillä se on riittävän pitkä ja siinä on korkea kaulus sekä peukaloreiät, mikä tekee huppariin uppoutumisesta täydellistä.

Koska Illusion -hupparin ulkonäkö ja käyttömukavuus hipoo täydellisyyttä, oli suuri pettymys huomata, että alle viikon käytön aikana sen pintamateriaali alkoi kuitenkin nyppääntymään ikävästi.

18122016_6048e_960px

Sinulle, joka punnitset vaihtoehtoja

Huppari ei siis saa niin vahvoja suosituksia kuin samassa lähetyksessä tulleet housut, vaikka pieni nukkaisuus ei sinällään haittaa. Kaltaistani pihiä ihmistä tietenkin mietityttää, miltä tämä rahaa maksanut tuote mahtaa näyttää puolen vuoden päästä, ja näkeekö se ollenkaan esimerkiksi kaksivuotispäiväänsä, mikä on ehdottomasti matalin käyttöikä, jota hankkimaltani käyttötavaralta tai -vaatteelta odotan.

Tätä julkaisua ei suinkaan ole kirjoitettu ”blogiyhteistyön” merkeissä, vaan vilpittömästi teille, jotka vieläkin emmitte omien RevolutionRace -housujenne tilausta. Tähän artikkeliin on sittemmin, vuosia myöhemmin lisätty mainoslinkit, sillä artikkeli tavoittaa edelleen hyvin ulkoiluvaatteita etsiviä kanssasisaria ja -veljiä.

Moni ystäväni on housuni nähtyään kysynyt, ovatko nämä olleet hyvät – ja voin suositellen todeta, että kyllä ovat!

18122016_6041e2_960px

Pssst. Hei ulkoilija! Sinua voisi kiinnostaa myös artikkelini ”varustevinkit koiran kanssa ulkoiluun” tai ”koiran kanssa retkeily”! Löydät meidät myös Instagramista nimimerkillä @puremattaparas. Olen lisännyt Instagramiin myös hauskoja retkipaikkasuosituksia, jotka löydät oppaat -välilehdeltä!

335

Mätsärimenestystä

match show

Elna toissaviikonloppuna sekarotuisten 2. ja Olmi SIN-1 + BIS2.

Heh, kuinka vanha minun täytyy jo olla, kun haluan aloittaa lauseen toteamalla: nuorempana olin intohimoinen match show -harrastaja. Ei, mutta ihan totta, aikansa kutakin.

Aloitin match show -kehissä pyörimisen Nikin ja Rompun kanssa ollessani 12-vuotias ja varsinaiseen menestymisen makuun pääsin Rompun kanssa, joka oli melkoinen kehien kuningas. Se rakasti parrasvaloissa patsastelua ja huomion keskipisteenä olemista, ja liihotti pitkässä kiiltävässä turkissaan kehässä kuin kehässä tuomareiden sydämiin.

Olin innoissani kaikista nauhoista, joita se sai: punainen nauha oli merkki siitä, että the game is on ja sininen nauha puolestaan merkitsi sitä, että loppukisoissa sijoittuminen olisi helpompaa ja meillä olisi edelleen mahdollisuudet jopa BIS -kehään.

Mätsäreihin valmistautuminen alkoi jo edellisena iltana tai varhain samana aamuna, sillä Rompun valkoinen turkki vaati pitkäjänteistä huolenpitoa aina perusharjauksesta pesuun saakka. Sen pitkät, koiran nuuskiessa maata viistävät korvakarvat piti nekin harjata vielä juuri ennen kehään menoa, jotta koiran arvokkuus pääsi oikeuksiinsa. Voi niitä aikoja!  

Mätsäri

Minä & Elna kehässä, 2015.

Nykyisin mätsärit merkitsevät minulle pääasiassa tuttujen tapaamista rakkaan harrastuksen (koirien) parissa ja huvittelua koirieni kanssa. Ne edellyttävät koirien kynsien leikkaamisen ja pahimpien irtotuppojen harjaamisen, jonka myötä kehäkunto on valmis.

Into on sellainen jästipäinen möykky, jota en ole suotta raahannut kehään, mutta Elnan tulen usein ilmoittaneeksi sekarotuisten luokkaan, jossa se menestyy usein hyvin sievän olemuksensa ja huomiota herättävän värityksensä puolesta. Vaikka menestys on toissijaista ns. hauskanpidon ja kehäkokemuksen rinnalla, on aina yhtä ilahduttavaa, kun vieras ihminen arvoittaa esiintymisen palkintopallille saakka.

Myös Olmi on esiintynyt edukseen sen jälkeen, kun kehiin osallistuminen on ylipäätään ollut mahdollista. Erityisen hyvin sen parhaat puolet pääsevät näytille, kun whippettejä omistavat ystäväni esittävät sen kehässä rodulle uskollisella tyylillä.

Minun oma tyylini on enemmänkin; tehdään näin ja kokeillaan noin, oho, menipä jännästi – joten olen mielelläni antanut Olmin esitettäväksi sellaisille ihmisille, joilla on Olmille annettavaa, ja jotka itse ehkä haluavat kerätä kokemusta rodun esittämisestä. Koen, että se on win-win -tilanne – Olmi on kuitenkin koira, jonka kanssa en koskaan tule osallistumaan virallisiin näyttelyihin.

Ehkä jonain päivänä innostun ja Olmi vie minut kehään ja näyttää, miten homma klaarataan vinttikoiran kanssa, mutta sitä päivää odottaessa nautin mielelläni laatuajasta yksinomaan Elnan kanssa kehässä. Sitäpaitsi on yllättävän mielenkiintoista katsoa oman koiransa esiintymistä kehän ulkopuolella (tai Olmin tapauksessa: kehän ulkopuolella piilossa mammanpojan silmistä). Kokeilkaa vaikka!

Olmi mätsärissä

Olmi huippuesittäjien käsissä, 2016.

8

Uusi osoite vuoden alusta alkaen

nikirox_muuttaa

Nikirox.wordpress.com on vuoden alusta alkaen puremattaparas.fi! En osaa sanoa, lisääkö osoitteenmuutos taianomaisesti lisää tunteja viikkoihini ja siten myös kirjoittamiselle, mutta ainakin osoite on vuodenvaihteen jälkeen helpompi muistaa.

Tulen muistuttamaan osoitteen muutoksesta lähempänä ajankohtaa myös blogin Facebook -sivulla ja Instagramissa, joten vaikka unohtaisit lisätä uuden sivun kirjanmerkkeihisi ja kadottaisit meidät hetkellisesti, tulet näppärästi löytämään sosiaalisen median avulla tiesi takaisin Inton, Elnan ja Olmin seikkailujen pariin.

Olen itse aika innoissani tästä uudistuksesta. Aloitin bloggaamisen jo silloin, kun termiä bloggaaminen ei vielä ollut: kirjoitin kirjavan eläinperheeni kuulumisia rakentamilleni kotisivuille osoitteeseen nikirox.net, kunnes lopulta päädyin testaamaan erilaisia hiljattain julkaistuja, oikeita blogialustoja: ensimmäisenä livejournal.comia, sittemmin Vuodatusta ja silloista Blogspottia (nykyinen Blogger), päätyen lopulta tänne WordPressiin.

Yli 10 vuotta jatkunut säännöllisen epäsäännöllinen bloggaaminen pääsee nyt – jos ei tahtinsa, niin ainakin osoitteensa  puolesta – ansaitsemalleen tasolle.

Kiitos tästä kuuluu myös jokaiselle lukijalle ja kommenttinsa jättäneelle. Kiitos! Vaikka kirjoitankin ajatuksiani eräänlaisena terapiamuotona itselleni, on aina äärimmäisen ilahduttavaa ja lohduttavaa huomata myötäelämisen ja vertaistuen määrä; sekä törmätä erilaisissa tilaisuuksissa ihmisiin, jotka kysyvät, oletko sinä se Inton ja Elnan Jenna?” tai ”onko tuo SE Olmi?”

Hyvää joulunodotusta ja mielekkäitä hetkiä vuoden 2016 viimeisimpiin päiviin. Tehdään vuodesta 2017 mahtava seikkailu!0