Erikoisten oireiden äärellä – koiran tutkimus ja hoito Omaeläinklinikalla

Yhteistyö / Omaeläinklinikka

Nykytekniikalle kiitos sähköisestä ajanvarauksesta! Epätietoisuudessa ei kauaa tarvinnut virua, sillä lauantaisen traakkipuun tuhon jälkeen sain Elnalle eläinlääkäriajan jo seuraavalle maanantaiaamulle siitäkin huolimatta, että olin ajanvarauspuuhissa viikonloppuna virastoaikojen ulkopuolella. Huoli omasta rakkaasta sielueläimestä oli valtava, sillä koiralla ei ollut ilmiselvää oiretta, eikä minulla siten pienintäkään käsitystä ongelman vakavuudesta.

Mietin pitkään, mille klinikalle rakkaani veisin. Minulle on ensiluokkaisen tärkeää, että lemmikkiäni hoitaa paitsi ammattitaitoinen eläinlääkäri, myös sellainen taho, joka kuulee ja ymmärtää tekemäni havainnot ja osaa paitsi soveltaa saamaansa tietoa tutkimustilanteessa, myös tuoda hoitotilanteeseen oman ammatillisen osaamisensa.

Olen liian usein törmännyt passiivisiin eläinlääkäreihin ja tilanteisiin, joissa hoitoa on saanut vaatimalla vaatia. Arvuutella itse ja keksiä, mitä kokeita seuraavaksi voisi ottaa. Vastapainona olen kohdannut myös tilanteita, joissa eläimen todellinen hyvinvointi on saanut väistyä rahanahneuden tai kokeellisten yritysten vuoksi, joten rehellisesti sanottuna jo pelkästään ajanvarauskalenterin pariin siirtyminen sai minut jo valmiiksi hieman varuilleen.

Ne, ketkä ovat seuranneet seikkailujamme pidempään tietävät, että en juurikaan tingi koirieni hyvästä hoidosta. Lemmikkejäni ovat hoitaneet alansa ammattilaiset ympäri Suomen yli sadankin kilometrin päässä kotoa. Minulle ole mikään ongelma pompata autoon ja ajaa, jos tilanne sitä vaatii.

Tällä kertaa toivoin pääseväni helpommalla. Kotipaikkakunnallemme alkuvuodesta avattu Omaeläinklinikka herätti mielenkiintoni jo tammikuussa, kun Facebook -uutisvirtaani ilmaantui tieto siitä, että kavereistani yksi jos toinenkin oli tykännyt kohteesta. Avajaispäivänään paljon ohjelmaa järjestänyt klinikka ilmaantui sittemmin lukuisia kertoja uutisvirtaani monista eri suunnista, joten oli loogista lähteä tutkimaan, löytäisimmekö viimeinkin hyvän ja osaavan tiimin, jolla on myös paikallinen toimipiste.

Yksi osa ikuista eläinlääkäridilemmaani on ollut koirieni tehokkaasti hajautetut tiedot ja diagnoosit. Esimerkiksi kovan onnen Olmin varvasongelmista ja -toimenpiteistä kirjatut tiedot löytyvät yksityiseltä eläinklinikalta Etelä-Haagasta Helsingistä siinä, missä Inton selkää on tutkittu ensiksi paikallisesti ja myöhemmin vielä Punavuoressa Helsingissä. Helsingin suunnalle ajomatkaa koostuu reipas tunti, mutta se on ollut vaivansa väärti aina sellaisissa tilanteissa, joissa en ole halunnut tyytyä pelkkiin olankohautuksiin.

Niinpä saapuminen oman kylän klinikalle tuntuikin virkistävältä etenkin, kun toimitilat olivat vasta remontoidut ja raikkaat. Kaunis ja valoisa pakkaspäivä teki oikeutta vastaanoton aulassa sijaitsevalle myymälälle, jos koiran kanssa sisälle astelevalta oman elämänsä visualistilta kysytään.

Pääsimme tutkivan eläinlääkärin pakeille miltei heti, kun Elnan tiedot oli kirjattu tietokantaan. Varsin boheemia elämää kanssani viettävä koira jatkoi keskeytettyjä aamu-uniaan eläinlääkärin huoneen lattialla samalla, kun minä kerroin havainnoistani.

Ensin traakkipuun kohtalosta ja sitten siitä, että olin löytänyt Elnan suusta kysymyksiä herättäviä punertavia hampaita. Lisäksi kerroin viime kesän aikana paljastuneesta migreenistä ja siitä, miten koiran rappeutuneet silmänpohjat eivät enää mahdollistaneet silmän täysin normaalia toimintaa. Kerroin myös, että olimme seuraavana päivänä suuntaamassa osteopaatille, joten siltä saralta meille olisi tulossa joitakin vastauksia.

Eläinlääkäri kuunteli ja teki muistiinpanoja. Hän kyseli tarkentavia kysymyksiä ja otti esille asioita, joita en ollut tullut edes ajatelleeksi. Kun tilanne oli kartoitettu sanallisesti, oli yleistutkimuksen aika.

Yleistutkimuksien aikana Elna oli rauhallinen. Jopa niin rauhallinen, että en enää ollut aivan varma siitä, puhuiko siinä vanhan koiran elämänkokemus vai jokin todella vakava sairaus.*

*Toisaalta minulla on kyllä harvinaisen vilkas mielikuvitus, jonka ansiosta pystyn rakentamaan yksinkertaisenkin laskutoimituksen vastaukseen lukuisia pilkkuja ja pisteitä.

Yleistutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt syytä koiran viikonloppuiselle ahdingolle. Sen silmät, korvat ja turkki olivat moitteettomassa kunnossa ja hampaista löytyi vain lievästi hammaskiveä. Hammaskiveä niiden neljän osittain tai kokonaan violetin punaisiksi värjäytyneiden hampaiden lisäksi, eli kolmen etuhampaan ja vasemman yläkulmurin.

Imusolmukkeet, hengitysäänet ja sydämen toiminta oli normaalia, vaikka eläinlääkäri mainitsikin yllättävän matalasta sykkeestä. Koska tutkimuksien jälkeen Elna jatkoi sitkeästi uniaan lattialla, päätettiin siitä vielä ottaa verinäyte, josta tutkittaisiin peruselinarvot, elektrolyytit sekä verenkuva ja tulehdusarvot. Just in case. 

Odotellessamme verikokeiden tuloksia tutustuin myymälän valikoimaan ja join kupillisen kuumaa kaakaota. Kävimme ulkona haukkaamassa happea ja katselemassa, kuinka koko muu kaupunki kiirehti aamuruuhkassa työpaikoilleen meidän vain seisoessamme aamuauringon valossa verikokeiden tuloksia odotellen. Toisinaan minun tekisi mieli hypätä ventovieraiden ihmisten matkaan kuin itikka ja selvittää, mitä he oikein puuhaavat.

Kun palasimme takaisin sisälle, verikokeiden tulokset olivat valmistuneet. Ilmeni, että valkosolut olivat hieman matalat ja lipaasi puolestaan koholla, mutta muuten kaikki oli hienosti viitearvoissaan.

Vaikka suuri helpotuksen aalto vyöryi ylitseni kuullessani tulehdusarvojen tulokset, varsinainen mysteeri oli kuitenkin vielä ratkaisematta. Tunsin kuitenkin, että olimme kerrankin oikeassa paikassa, sillä eläinlääkärin kiinnostus koiran terveydentilaa ja ratkaisun löytämistä kohtaan oli vilpitöntä ja jopa aulassa meitä oli alusta alkaen palvellut lämminhenkiset ja avuliaat hoitajat.

Palasimme alkuperäisen suunnitelman mukaan erikoisen värisiin hampaisiin. Varasimme jo seuraavan vapaan ajan tarkempaan tutkimukseen eläinten hammas-sairauksiin perehtyneeltä Omaeläinklinikka -ketjun eläinlääkäriltä, mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina.

14

Lihaa luiden päälle – kuinka saada massaa langanlaihalle koiralle?

yhteistyö / Sonarc

Pari vuotias Olmi ja sen pian vuoden täyttävä ”pikkuveli” Alpi ovat olleet varsinaisia murheenkryynejä, mitä tulee niiden ulkoiseen olemukseen. Olen tehnyt kaikkeni tavoitellessani niille urheilullista ja pyöreää kroppaa, mutta sen sijaan molemmilta pojilta törröttävät kylkiluiden lisäksi toisinaan jopa selkänikamat. Saan vähän väliä kuulla, että pojat ovat hieman laihassa kunnossa mikä näkyy hyvin jopa Alpin taannoisissa Tampereen näyttelyn kuvissa.

Olen yrittänyt korjata asiaa syöttämällä pojille yhä edelleen tuhtia penturuokaa, lisäämällä ruokaan rasvaista lihaa sekä lampaan rasvaa, mutta molemmat pojat ovat pysyneet varsinaisina kuikeloina. Eritoten Olmi, joka ei tunnu saavan massaa vielä lähes kolmen vuoden iässäkään, vaikka sen alle vuotias rotutoveri on jo nyt alkanut näyttämään päivä päivältä maskuliinisemmalta.

Pojilla tuntuu olevan myös treenikauden ulkopuolella kova energiantarve. Ne pyrähtelevät vinhaan hippaleikkiin jopa päivittäin lenkkeillessään. Räjähtävä voima ja juoksemisen ilo saavat aikaan sen, että vaikka ruokin niitä kuin hevosia, ne vaikuttavat  köyhän miehen kaakeilta, jotka eivät ole nähneet päiväkausiin ruokaa.

Onneksi avasin suuni kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sain kokeiluun Sport & Fit -tuotesarjan HMB & Power -valmisteen, joka on urheilu- ja työkoirille tarkoitettu lisäravinne, mutta jota käytetään paljon myös toipuville ja laihoille koirille.

HMB:tä, L-karnitiinia, L-arginiinia ja glukoosia sisältävä lisäravinne tukee rakennusaineenvaihduntaa eli anaboliaa. Se ehkäisee lihasvaurioita ja nopeuttaa kehon uusiutumisprosessia, minkä lisäksi yhdistelmä suojaa koiraa lihasproteiinien häviämiseltä rasituksen aikana ja vaikuttaa sileiden lihasten massan kasvuun. Jos haluat lukea lisää HMB:stä ja tuotteen sisällöstä, kipaise ihmeessä maahantuojana toimivan Sonarcin kotisivuilla.

Aloitin tuotteen käytön Olmin ja Alpin päivittäisen ruokinnan yhteydessä ja huomasin tulokset jo vajaassa viikossa. Olmin peppu ja lavat saivat toivottua pyöreyttä ja sen aina törröttäneet kylkiluut piiloutuvat terveen ja hyvältä näyttävän massan alle. Tuntui, kun siitä olisi parissa yössä tullut vihdoin ja viimein sellainen aikuinen ja tyylikäs whippet, jollaisesta olen aina haaveillut!

Tuote ei kuitenkaan lisää pöhötystä ja voin vannoa, että tässä kohti olen erittäin harmissani siitä, etten tullut ottaneeksi ennen ja jälkeen kuvia molemmista koirista. Jopa Alpi on saanut muutamassa päivässä sellaista pyöreyttä, että en malta odottaa mitä siitä sanotaan seuraavan kerran sen pyörähtäessä näyttelykehässä.

Heti kun näin tulokset, joita tuote sai aikaan perheen nuorisossa, en malttanut olla lisäämättä jauhetta myös Inton ja Elnan ruokavalioon. Etenkään Intolla ei koskaan ole ollut ongelmana massan puute, mutta kuten kesällä kirjoitin, se on kärsinyt ylipainoisesta ja uuvahtaneesta olemuksesta. Lukuisat lääkärikäynnit tai erikoisruokavaliot eivät ole tuoneet tolkkua sen ongelmiin tai olemukseen ja viimeisimmät diagnoosit sen tilasta sisälsivät lauseet: ”ei se ole niin lihava kuin jotkut meidän asiakkaat” ja ”se on vain vanha koira.”

Koska HMB on leusiini-aminohapon aineenvaihduntatuote ja pulveri sisältää myös L-karnitiinia joka on tärkeä raaka-aine rasva-aineenvaihdunnassa, koin, että koe-kaniiniksi päätyneen Inton tilanne ei ainakaan voi huonontua entisestään. Lisäksi L-karnitiini lisää kestävyyttä ja hapenottokykyä, mikä on aika oleellista vielä niin kauan, kun yhdeksänvuotias novascotiannoutaja kulkee päivittäiset lenkit yhdessä kahden whippetinviikarin kanssa.

Tulokset näkyivät myös Inton kohdalla nopeasti, sillä muutamassa päivässä siitä tuli virkeämpi, eloisampi ja jopa elastisempi kuin aiemmin. Viimeksi mainittu näkyy erityisesti siten, että aiemmin jäykän ja kankean oloinen koira venyttelee raajojaan useita kertoja päivässä ja touhottaa lenkeillä iloisesti siinä, missä se aiemmin tallusti vain vaivoin muun joukon mukana.

Myös Elna on HMB & Power -ravinteen myötä virkeämpi kuin ennen ja joudun jopa toppuuttelemaan sitä, sillä se ei enää muuta haluaisi lenkeillä tehdä, kun juosta poikien kanssa kilpasilla. Aiemmin se tyytyi seurailemaan niiden leikkejä sivusta ja vain tarvittaessa toimimaan erotuomarina, mutta nyt se toimii jopa joukkojen villitsijänä, mikä on hyvin epäelnamaista, kun tietää sen jäyhän ja totisen luonteen – joka onkin yllättäen kirkastunut!

Koska 150 gramman powerijauhe uppoaa neljän koiran sisuksiin aika vauhtia päivittäisen ruokinnan yhteydessä, on valmistajalle nyt lähetetty toive vielä isommasta pakkauskoosta. Lisäksi mainittakoon, että tämä lämpimästi ja puhtain sydämin suosittelemani tuote on tänään Sonarcin joulukalenterituotteena -20% alennuksella rajoitetun ajan koodilla XMAS18. Tätä kannattaa kokeilla erityisesti, jos koirasi kärsii laihuudesta, on nuutuneen oloinen tai kaipaa kilpakaudelle oikeasti toimivan ja maistuvan ruuan sekaan lisättävän buusterin. Jos päädyt kokeilemaan, jätä ihmeessä terveisesi kommenttiboksiin ja palaa sitten kertomaan, minkälaisia vaikutuksia tuote on saanut aikaan.

Iloisia ja reippaita talvilenkkejä alkaneeseen jouluviikkoon!

17