Eläimellistä terveyttä koko koirakolle & ARVONTA

Yhteistyössä Effe Balance

Jatketaan reissutunnelmista piakkoin! Haluan tähän väliin kertoa teille tuotteista, joista voi olla paljonkin hyötyä syys-säiden ja märkien ulkoilukelien tehdessä tuloaan.

Törmäsin nimittäin eläinkaupassa kierrellessäni öljypulloon, joka herätti mielenkiintoni alunperin yksinkertaisesti pakkauskokonsa puolesta. Näin useamman koiran omistajana tuote, jota oli saatavilla paitsi perinteisissä pienpakkauksissa, myös hieman isommalle koiralaumalle ihanteellisesti sopivissa 500 ml ja 1000 ml pakkauksissa sai tietysti heti täyden huomioni, joten puteli päätyi tarkempaan syyniin.

Päädyin tutkimaan Effektri Dog -öljyvalmistetta tarkemmin ja huomasin, että tuote on vähintäänkin mielenkiintoinen. Kalaöljyn omega kolmosta, extra -neitsytoliiviöljyn polyfenoleja ja D-vitamiinia sisältävä valmiste on täynnä arvokkaita rasvahappoja, joita on vaikea saada riittävästi tavanomaisen ruokavalion puitteissa. Lisäksi tuotesuunnittelussa on kiinnitetty erityisesti huomiota tuotteen imeytymiseen vaikuttaviin seikkoihin, eli siihen, että elimistö ei ainoastaan saa tärkeitä rasvahappoja – vaan pystyy myös hyödyntämään niitä.

Väittämä ei perustu mututuntumaan, vaan Effektri -tuotteiden jälleenmyyjältä voi tiedustella yksinkertaista kuivaveritestiä, jonka avulla on mahdollista selvittää kehon rasvahappotasapaino. Testi kertoo, onko koiran ruokavalio tulehdusta edistävä vai sitä ehkäisevä, joten tuotteen käyttöönottoon voi halutessaan lisätä mielenkiintoista dataa lähtötilanteesta, mikäli moinen kiinnostaa. Ja miksei kiinnostaisi!

Tuotteeseen tarkemmin tutustuttuani kävi ilmi, että monet koirien terveysongelmat, kuten erityisen kuiva iho, kutina tai ongelmat tassuissa voivat johtua elimistön väärästä rasvahapposuhteesta. Juuri siihen on mahdollista vaikuttaa korjaamalla omega-6 ja omega-3 rasvahappojen suhdetta, mikä vaikuttaa suoraan koiran uusiutuvaan solurakenteeseen. Usein erilaiset ”jäävuoren huippuina” koiran olemuksessa näkyvät terveyshaasteet kertovatkin elimistössä jylläävästä matala-asteisesta tulehduksesta, joka useimmiten on huomaamaton, mutta rasittaa elimistöä pikkuhiljaa ajan kuluessa.

Sain blogiyhteistyön merkeissä koirilleni paitsi öljyt, myös kuivaveritestit, jotka kävin teettämässä paikallisella eläinlääkäriasemalla. Koe-eläimiksi valikoituneet Into ja Alpi tuskin huomasivatkaan verikokeen ottoa, joten testi itsessään ei aiheuttanut vaivaa rutiinitarkastuksen yhteydessä. Kaiken lisäksi sain tuotteet myös yhdelle blogini lukijoista!

Jotta säännöllisen öljynkäytön mahdolliset mitattavissa olevat hyödyt tulevat ilmi, käyn teettämässä tulevaisuudessa uudet testit, joista tulen raportoimaan vielä myöhemmin. Aihe on erityisen mielenkiintoinen, koska öljyjen hyödyistä tunnutaan alati kiisteltävän, mutta käytännössä näkyvät terveyshyödyt ja niiden rinnalla teetetyt testit puhuvat puolestaan.

Koska Intolla, Olmilla ja Alpilla ei ennen öljyn käyttöä ilmennyt alati vaivaavia terveysongelmia, voi olla, että en tule todistamaan merkittäviä silmin havaittavissa olevia muutoksia niiden terveydentilassa. Mutta ainakin olen päässyt nauttimaan siitä, että Inton syvän punertava turkki ei ole enää selkäosastaan kuivakka ja karhea, vaan taipuisa ja elinvoimainen.

Yllättäen myös sen vanhoja niveliä vaivannut lievä ylipaino on viimein saatu kuriin (vastaavia kokemuksia öljyn käyttäjillä on muuten useampia!), joten olen jopa suunnitellut vanhan herran toimittamista näyttelyihin sen terveen olemuksen kunniaksi.

Vaikka ”kovan onnen Olmiksi” tituleeratulle lemmikilleni en kuivaveritestiä teettänytkään, olen ottanut öljyn yhtä lailla osaksi myös sen päivittäistä ruokavaliota. Koen, että aktiivista elämää kanssani viettävien koirien terveydentilan edesauttaminen ruokavalion ja sopivan rasvahappotasapainon avulla on sen arvoista ja tulee myöhemmin vastaan säästöinä.

Hyvät asiat ovat vielä parempia jaettuina

Sen lisäksi, että Omega -valmistetta nauttivat paitsi koirani, myös minä innostuin tarttumaan blogiyhteistyön myötä ihmisille tarkoitettuun vastaavaan valmisteeseen. Tein yhtä lailla kuivaveritestin ennen kokeiluni aloittamista ja nyt Balanstri -nimistä valmistetta on mennyt painoni mukainen annostus päivittäin päivän tärkeimmän aterian osana. Tuntuu siltä, että koiranomistajat unohtavat oman terveytensä pohtiessaan koirien ravintoasioita, ja siksipä päätin, että tarvitsen öljyvalmisteen myös itselleni, jotta jaksan uusissa seikkailuissa siinä missä koiranikin!

Niinpä arvon blogini lukijoiden kesken koirien 1000 ml Effektri Dog -öljyn lisäksi myös ihmisille tarkoitetun omega -valmisteen Balanstrin, koska tämän kombon avulla koko koirakko on mahdollista loihtia teräänsä! Miltä kuulostaa? Tällä kertaa iloa syksylle jaetaan 22.9.2018, joten jos haluat olla mukana, jätä blogiini kommentti ennen sitä!

Kerro, miksi juuri sinä haluaisit tai tarvitsisit tuotteet itsellesi ja koirallesi. Kerro myös, mikäli haluaisit saada palkintosi oheen myös kuivaveritestit, joiden avulla näet, päästäänkö tuloksiin ihan konkreettisesti vai onko keholla jokin ongelma solurakenteen uusiutumisen tiellä.

Valitsen perustelut kommenttiboksiin jättäneiden joukosta voittajan, joten muistathan kirjoittaa kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi tai Instagram -tunnuksesi, jonka kautta saan sinuun yhteyden mikäli voitto osuu kohdallesi.

Jos haluat lukea lisää Effektri Dog -tuotteen terveyshyödyistä, se onnistuu tämän linkin takaa. Itseäni tuotteen hyödyissä puhutteli etenkin se, että tuotteen sisältämä DHA tukee koiran muistia ja oppimiskykyä, kun taas pienten rasvaisten kalojen öljy luo joustavuutta niveliin, jänteisiin ja lihaksiin.

Ihmisille suunnatun vastaavan öljyvalmisteen, Balanstrin terveyshyödyistä voit lukea lisää tämän linkin takaa. Syy sille, että lähdin itsekin nauttimaan omega-3 -valmistetta hyvin imeytyvässä muodossa piilee siinä, että halusin tehostaa omaa jaksamistani arjessa. Kaikki keinot ovat sallittuja, kun arkeen kuuluu melko vaativa ja hektinen päivätyö ja kolme koiraa, jotka nekään eivät aina päästä helpolla.

Mikäli haluat lukea lisää siitä, miten noin muuten ruokin koiriani ja miten tilanteeseen on päädytty, voit lukea toukokuussa julkaisemani koiran ruokinta -aiheisen jutun. Jutussa kerron, kuinka koirieni ruokakupeista löytyy hieman boheemilla otteella milloin mitäkin: kauden herkkuja, nappuloita, kotiruokaa ja kaikkea siltä väliltä.

24

Roadtrip Suomessa koirien kanssa, kolmas päivä: Mustasaari

Se, miten huominen ihan kirjaimellisesti oli tuntematon ja täynnä yllätyksiä, oli koko roadtripin parasta antia. Emme etukäteen tarkalleen ottaen tienneet, mistä seuraavaksi löytäisimme itsemme ja se oli loistavaa vastapainoa melko kaavamaiseenkin työssäkäyvän koiranomistajan elämään.

Sen lisäksi, että kiertolaiselämästä oli riisuttu kaavamainen suunnitelmallisuus, annoin myös koirien säännöllisten lenkkeilyrutiinien haihtua auringonpaahteen mukana. Joinain päivinä lenkkeilimme, joinain päivinä vain lompsimme lähimmälle rannalle, jossa koirat saivat uida ja vilvoitella vedessä.

Tuhansien järvien maa onkin mitä oivallisin roadtripkohde koirien kanssa, koska vedessä vilvoittelu on aivan verratonta vastapainoa autossa kököttämiselle.

Ähtärin leirintäalueella alkaneen lauantaiaamun yllätykseksi saimme kutsun rannikolle, ja niinpä tutun moottorin jyrähdyksen myötä matkamme jatkui taas uusiin seikkailuihin.

Kesäisen helteisenä meille edellisenä päivänä näyttäytynyt Ähtäri oli juuri antanut merkkejä sateen uhasta, joten kutsun ajoitus oli täydellinen. Teltassa yöpyminen kolmen märän ja hiekkaisen koiran kanssa ei kuulostanut houkuttelevalta ajatukselta, joten niinpä seuraavan etapin ainoina kriteereinä oli ollut auringonpaiste ilman sateen uhkaa – ja sitä meille olikin luvassa.

Matkamme kävi läpi harmaan ja sateisen Vaasan. Sää ei houkutellut pysähtymään nopeaa kauppareissua enempää, joten oranssi chevy suuntasi pikaisesti kohti upeaa Raippaluodon siltaa, jota en ollut nähnyt aiemmin.

Into, joka oli aiemmin matkustamossa piipitellyt jokaisen ohi ajetun uintimahdollisuuden myötä istui tällä kertaa hiljaa. Se haisteli meri-ilmaa avonaisista ikkunoista ja näytti luottavaisen tyytyväiseltä. En muista, että Into olisi koskaan aiemmin päässyt niin lähelle merta, ja vielä parempaa oli luvassa.

Vajaan parinsadan kilometrin extemporematka rannikolle oli enemmän kuin autossa istumisen väärti. Saimme lämpimän vastaanoton mökille, joka sijaitsi aivan Merenkurkun rannikolla.

Toivon, että upeassa ympäristössä ilta-auringon paisteessa kävelty iltalenkki piirtyi kesämuistoihini ikuisiksi ajoiksi. Hemmottelu ei suinkaan jäänyt pelkkään upeaan ympäristöön ja säähän – mökillä Intoa odotti loputon uintimahdollisuus ihmisten päästessä saunomaan ja syömään paikallisten kalastajien merestä onkimia herkkuja.

Paikka oli varsinainen paratiisisaari. Into oli elementissään uiskennellessaan merivedessä, whippetit juoksivat kilpaa varpujen seassa ja me ihmiset nautimme luonnon rauhasta, jos ei lasketa aina välillä näköpiirissä tuhatta ja sataa vilahtaneita vinttikoiria.

Kun olimme uineet, syöneet ja whippetitkin olivat saaneet energiansa purettua, ilta alkoi taittumaan yöksi. Sen lisäksi, että whippettien ylimääräinen energia oli poissa, myös Inton ääni oli kadonnut.

Se oli veden ääressä touhutessaan ja uidessaan vinkunut ja kiljahdellut niin innoissaan, että kun se vielä illan päätteeksi karkoitti samaan rantaveteen pyrkineet joutsenet komealla huudollaan (…), se ei enää myöhemmin illalla saattanut kuin aukoa suutaan saaden aikaiseksi vaan käheän, lähinnä lentoliskolta kuulostavan pihahduksen.

Käheästä äänestä tunnistaa hyvän reissun, vai mitä Into? Ja väsyneistä koirista. Minä olin onnellinen ja uskon, että hihnoitta koko illan viipottaneet koiratkin olivat. Oloni oli kotoisa, kun peseytyminen ja vessassa käynti ei ollut yhteistilojen varassa ja luonnon läheisyydestä pystyi nauttimaan enemmänkin omalla, tutulla porukalla ilman ylimääräistä hälinää ja vieraita kasvoja. Paikka, seura ja ruoka olivat ensiluokkaisia, eikä mikään voinut pilata kesäillan tunnelmaa. Jos roadtrip itsessään latasi akkuja, käynti Mustasaaressa teki suorastaan ihmeitä.

Kuin kirsikkana kakun päällä saimme nukkua vierasmajassa, joka oli mukavaa vaihtelua parin edellisen teltassa vietetyn yön vastapainoksi. Nukuimme pitkään ja herättyämme nautimme kiireettömästä hetkestä aamupalan ja kahvin kanssa. Koirat käyttivät viimeiset hetkensä paikalla uiden tai rannassa leikkien ja me ehdimme vielä syömään lounaan kaikessa rauhassa, ennen kuin Chevy vanin moottori murahti jälleen lähdön merkiksi.

Lue myös:
Roadtrip Suomessa koirien kanssa, ensimmäinen päivä: Ruovesi, Virrat ja Ähtäri
Roadtrip Suomessa koirien kanssa, toinen päivä: Ähtäri, Soini ja Tuuri

13

Roadtrip Suomessa koirien kanssa, toinen päivä: Ähtäri, Soini ja Tuuri

En tiedä miten yleistä leirintäalueella yöpyessään on herätä keskellä yötä susien ulvontaan, mutta se oli ensikosketukseni leirielämään ja telttailuun sitten vuosien takaisten armeija-aikojen.

Alpi ja Olmi katsoivat teltan ovelle silmät suurina. Ne vilkuilivat vuoroin minua ja vuoroin sikeästi nukkuvaa Intoa susien ulvonnan yltyessä.

Kukaan ei ollut kertonut niille, että satuimme yöpymään aivan eläinpuiston tuntumassa, jonne myös telkien takana olevien susien äänet kantautuivat.

Onneksi whippetit ovat temperamentiltaan melko suotuisia eläimiä. En tiedä mitä sudet sanoivat tai puhuvatko ne ja koirat ylipäätään samaa kieltä, mutta hämmennyksen jälkeen whippetit pysyivät rauhallisina ja jatkoivat uniaan siinä missä minäkin.

Ähtäri Zoo Campingin telttailualue ei ollut hullumpi ensikosketus leirielämään. Telttailualuetta oli runsaasti ja se oli puustorivien avulla jaoteltu siten, ettei koko alue ollut yhtä suurta nurmikenttää. Yksityisyyttä oli helppo saada paitsi puustorivien antaman suojan avulla, myös auton ja teltan sijoittelulla, mikä ei myöhempien kokemuksien myötä ollutkaan niin itsestäänselvää.

Elämä leirintäalueella tuntui mutkattomalta. Käytettävissä olevat vesipisteet, vessat ja suihkutilat sekä rantasauna tekivät kaltaiseni kokemattoman retkeilijän olon mukavaksi.

Myös eritoten koiranomistajan silmin Ähtäri Zoo Camping oli ihanteellinen valinta. Aivan leiriytymisalueen kulmilta alkoi Kierinniemen luontopolku, jonka varrelta löytyivät minua ja Olmia suuresti ilahduttaneet mustikka-apajat sekä Intolle ja Alpille mieluinen ranta-alue, josta pääsi helposti pulahtamaan uimaan.

Toivoin päivän edetessä näkeväni Ähtärin kuuluisat pandat, mutta kuten alusta alkaen, retkemme suunnitelmat elelivät omaa elämäänsä. Siinä missä Yyterin koiraranta ohitettiin sinilevän vuoksi, näytti uhkaavasti siltä, että pandatalonkin saisi unohtaa. Päivästä oli nimittäin kovaa vauhtia muodostumassa niin helteinen, ettei koiria voisi jättää hetkeksikään yhä tukalammaksi käyvään autoon.

Pohdin pitkään mihin koirat voisi sijoittaa turvallisesti ja viihtyisästi siksi aikaa, että pääsisin rauhassa näkemään pandat. Lämpömittarilukemat kohosivat yhä korkeammalle kilpaa auringon kanssa, enkä minä tuntenut vieraalta paikkakunnalta ketään joka voisi auttaa.

Päädyin etsimään netistä lähialueen koirahoitoloita aloittaen samalla epätoivoisen soittokierroksen. Sisimmässäni tiesin, ettei yksikään koirahoitola voisi auttaa parin tunnin varoitusajalla keskellä kuuminta lomasesonkia, mutta toisaalta halusin uskoa ihmeisiin – ja se kannatti.

Lähistöllä sijaitsevasta koirahoitolasta vastattiin myöntävästi. Ranchin Lemmikkihoitola vajaan 50 kilometrin päässä Soinissa lupautui tarjoamaan koirille päivähoitopaikan ulkotarhassa.

Niinpä lähdimme yllättäen Soiniin, yhteen Etelä-Pohjanmaan pienimmistä kunnista, jossa koirat saisivat viettää hellepäivän idyllisessä maalaismiljöössä omenapuiden varjossa. Ei hullumpaa, vai mitä?

Matka Ähtäristä Soiniin kulki mutkittelevien pikkuteiden kautta eikä käynyt aivan käden käänteessä, mutta jos pandatkin olivat saapuneet Ähtäriin Kiinasta, ehkä Soinin kautta Pandatalolle saapuminen ei olisi siihen nähden kovin suuri vaiva.

Mikä parasta, saimme paikan päällä Ranchin Lemmikkihoitolassa loistavaa palvelua. Työhönsä vastuuntuntoisesti, mutta samalla tuttavallisen rennosti suhtautuva työntekijä kehoitti nauttimaan päivästä kaikessa rauhassa ja niinpä päivän etappeihin lisättiin vielä Tuurin Kyläkauppa, sillä koirien puolesta kuumottavia aikatauluja ei enää ollut.

Koirilla oli kaikki paremmin kuin hyvin, kun ne saivat jännittävän telttayön jälkeen rentoutua maalla suuren vesikupin ja mukaan ottamiemme puruluiden ääressä. Sinne ne jäivät, omenapuiden varjoon siksi aikaa, kun suuren oranssin chevy vanin moottoriäänet kaikuivat taas pikkuteitä takaisin Ähtäriä kohti.

Ja niinpä näin kuuluisat pandat ja melko kuuluisaksi käyneen kyläkaupankin. En ollut aiemmin käynyt Ähtärin eläinpuistossa ja täytyy kyllä myöntää, että jäin hieman haaveilemaan kokonaan ilman koiria toteutetusta Ähtärin reissusta, jolla saisin rauhassa tarkkailla eritoten minua kiehtovia susia.

Tällä erää aikaa koko eläinpuiston kiertämiselle ei oltu suunniteltu – eikä yhä korkeammalle kirivät lämpöasteet siihen edes houkutelleet.

Kun sekä Ähtärin, että Tuurin nähtävyydet oli koluttu saattoi Soiniin johtavilla pikkuteillä jälleen bongata persoonallisen oranssin kulkupelin, jonka pienimmät matkustajat odottivat kyytiin pääsyään osaltaan eräänlaisessa eläintarhassa.

Koko kokoonpanon matka jatkui Soinista taas yöksi tutuksi käyneelle Ähtärin leirintäalueelle, joka meidän oli tarkoitus jättää taaksemme vasta seuraavana aamuna. Se, mihin me sitten päätyisimme, selviäisi tarkemmin vasta tutun moottorin mörinän myötä.

Huomioi, kun suunnittelet roadtrippiä koirien kanssa

Kun suunnittelet viikon, tai jopa yli viikon mittaista roadtrippiä koirien kanssa, mieti, onko matkan etapeissa tai niiden lähistöllä paikkoja, joissa ehdottomasti haluaisit käydä, mutta jonne koirat eivät ole tervetulleita.

Soita lähialueen eläinhoitolat jo hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä läpi ja varmistu siitä, että lemmikeille on suotuisa ja hyvä paikka, joka antaa loistavan mahdollisuuden tutustua paitsi paikallisiin nähtävyyksiin, käydä myös samalla vaikka kunnon kauppareissulla ilman huolta karvakuonojen pärjäämisestä.

Meitä onnisti, kun saimme Ranchin Lemmikkihoitolasta lyhyellä varoitusajalla paikan, mikä olikin todellinen lottovoitto harvinaisten kovien hellelukemien rikkoessa Suomen lämpöennätyksiä. Kuumilla kesäkeleillä koirien jättäminen autoon edes pieneksi hetkeksi on todella vaarallista ja voi äkkiä käydä kaikin puolin kalliiksi. Siksipä hyvä roadtrip kannattaa suunnitella myös ääriolosuhteet huomioon ottaen.

>> Ranchin Lemmikkihoitola Facebookissa
>> Ranchin Lemmikkihoitola Instagramissa

20